Kuva saitilta Online companion for ‘Kinky and Karlheinz’Arvoisa Lukija on jo ehkä huomannut, että blogituttava Anni Heino on raapaissut hiljaiseksi mennyttä blogiaan Mayday 34˚35'S 150˚36'E. Eikä syyttä. Hän on julkaissut kirjan: Talking to Kinky and Karlheinz – 170 musicians get vocal on The Music Show (ABC Books, 2008).
Kirja perustuu ABC:n, eli Australian Broadcasting Corporationin, joka on niin kuin brittien BBC tai meidän pikkuinen YLE:mme, radiomusiikkiohjelmaan The Music Show, jossa shown vetäjä, säveltäjä Andrew Ford, on haastateltu ’jokaista, joka on jotakin musiikin alalla’. Shown vieraina ovat kahden vuosikymmenen aikana olleet mm.: Karlheinz Stockhausen, Nigel Kennedy, Patti Smith, The Kronos Quartet, Pierre Boulez ja kirjailija David Malouf, jonka viimeisintä kirjaa, Ransom, olenkin juuri sattumalta lukemassa (kirjoitan siitä jotakin joskus jossakin).
Anni Heinon kirjasta voi luke tarkemmin englanniksi sivulta Online companion for ‘Kinky and Karlheinz’. Ja kirjaan liittyviä 'blogitekstejä' voi lueskella täällä.
4 kommenttia:
Hei, siis ollaaks me nyt Australiassa? Ihmeteellään aihetta ja kuun vaiheita, kun ne näyttää ihan samoilta kuin Timbuktussakin 99 %sta just tänään. Kuukin vissiin globalisoituu.
Näköjään on siellä ollut lähes yhtä hiljaista kuin meilläpäinkin.
Kinky juttu Deen noidannuoli, jota se hoitaa hautautumalla kuumaan hiekkadyyniin, auttaa kuulemma maraboutin mukaan.
Nyt voi eetterissä alkaa kuunnella myös toista loistavaa musiikkishowta: Sunday Classic, sinne saa lähettää omia suosikkeja, jos siis löytää lataamon. Mutta ainakin hyvin kuuluu musat tänne aavikon reunalle.
Että hyvää kesää/talvea sinne toiselle puolelle maapalloa?
No klaanihan se siinä, toivottavasti noidat hautuvat pois Sahelin hiekan alla. Kiitos kuunteluvihjeestä. ABC Classic FM järjesti äänestyksen maailman parhaasta sinfoniasta. (Kaikkea sitä...) Kävin antamassa ääneni Sibeliuksen neljännelle ja toiselle, ja tietysti Rautavaaran seitsemännelle, kun sai äänestää kolmea kerralla. Saapa nähdä onko suomalaiset saaneet muilta!
Korjasin kuun kallelleen oikeaan suuntaan (on pitänyt tehdä jo aikaisemmin, mutta kun laiskottaa niin pirusti), kokohan siitä ei muutu, jos täältä katselee. Intiassa on tietysti suurempi ja kuumempi. Ukon naamaa ei täällä erota vaan jotakin epämääräistä plönttiä, olisiko postmodernia tai avantgardea.
Joo Rautavaaran Enkeli-visiot kyl' kohotuttaa ylempiin sfääreihin. Kuultu myös konserttilivenä Rautavaaran itsensä ollessa paikalla, olisko ollunna Suomen ensi-ilta? Siis olemme olleet joskus pois täältä. Laitoimme soittoon, jospa nyt valaistuu...
Naxos niitannut samalle levylle kahdeksan vuotta aiemman sävellyksen Angels and Visitations, Rautavaaran ensimmäiset enkelinäyt.
Skotit soittaa, valitettavasti ei ole Sinfonia Lahden levytystä.
Rautavaara toteaa Rilken runojen vaikutuksen.
Onkin laitettu Nappula asialle katsastamaan divareista käännös-Rilkeä, vaan ei löydy, ei juurikaan suomennettu. Olis tarvittu lukuun jo monta kertaa... ei auta. harmi saksaksi ei onnistu.
Ensimmäiseen hätään voisi katsoa vaikkapa Tuhat laulujen vuotta -teosta (WSOY, 1974, sivut 700-717). Sieltä löytyy Rilkeä Aale Tynnin suomentamana, Rautavaara on kai säveltänyt ainakin 'Lieber-Lied'in (Rakkauden-laulu, s. 707.
Lähetä kommentti