Kuva Victorian Heritage CouncilMelbournen suomalaiset kokoontuvat Altonassa, joka on kaupunginosa parikymmentä kilometriä Melbournen keskustasta (Melbourne Business District tai lyhyesti vain City) länteen Port Phillip'in länsirannalla Hobsons Bayn kaupungissa. (Tämä Altona ei ole sama saksalaisten ex-natsien yms. asuttama Hampurin vapaan hansakaupungin lähiö (Bezirk) Altona, jota ehkä tarkoitetaan Sartren näytelmän Les Séquestrés d'Altona nimessä. Näytelmä on vuodelta 1959, suom. Raili Moberg, Altonan vangit, Otava, 1965. Vittorio de Sican samannimisessä elokuvassa näytteli mm. Sofia Loren.)
Altonan suomalaisrakennus on komea ja sopii hyvin suomalaissiirtolaisille: sen on selvästi tarkoitus viitata eurooppalaiseen modernismiin ja voisi olla vaikka Alvar Aallon juovuksissa piirtämä, mutta ei kuitenkaan ole. Alunperin talo rakennettiin sukkatehtaaksi. Sen ensimmäinen käyttäjä oli Red Robin Hosiery Factory ja valmistusmisvuosi 1949.
Finnish Society of Melbourne Inc. tai kotoisemmin Melbournen Suomi-Seura perustettiin vuonna 1958. Australiaan, mm. Altonaan, muutti Suomesta 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa paljon suomalaisia lähinnä kai työttömyyden vankeudesta vapaiksi - ja ehkä muutenkin leveämmän leivän perään.
Kuten muistetaan heitä muutti paljon muuallekin, varsinkin Ruotsiin, jossa he perustivat sissikomppanian Tukholman vanhan kaupungin kupeelle Slussenin monitasoristeyksen alle sateen- ja tuulensuojaan, ja lähelle tarpeen vaatimaa System Bolagetin palvelupistettä.
Melbournessa sen sijaan perustettiin suomalaissiirtolaisten yhdistys, joka hankki Altonan hallin kokoontumispaikakseen vuonna 1971. Suomi-klubin jäsenmäärä oli vuonna 1959 98, 1962 160 ja viime vuonna, eli 50-vuotisjuhlavuonna, yli 250, eli Australian suurin Suomi-klubi. Australiassa on yhteensä yli 30,000 henkilöä, jotka ilmoittavat sukujuurikseen suomalaisuuden, varsinaisia Suomen kansalaisia Australiassa on kymmenisen tuhatta, mutta Suomi-Seuran jäseniksi heissä ei näytä innostusta riittävän.
Klubin toiminta, niin kuin hyvin monien muidenkin siirtolaisklubien ympäri maailmaa, on melko sisäänpäin lämpiävää ja nuoret suomalaiset eivät hevillä klubiin liity. Hitaasti uudistuvan tai jopa taantuvan jäsenkunnan varassa pyörivässä yhteisössä suureksi ongelmaksi kasvaa vapaaehtoisten harvalukuisuus ja heterogenisille pienryhmille ominainen, hiljalleen kehittyvä ja paheneva ja helposti räjähtelevä riitaisuus. (Sanottakoon, että en tällä välttämättä tarkoita juuri Altonan pienehköä poppoota vaan vaikeasti uusiutumattomia ja pitkään yhdessä elelleitä yhteisöjä yleensä.)
Altonan suomihaalilla on iso kokoontumissali, jossa on kahvila, iso tanssilattia, paljon pöytiä, avaraa tilaa, suomiherkkujen myymälä, vaatimaton kirjasto ja vaatimaton, vanhanaikainen näyttämö, jonka tunnistaa nostalgisen tutuksi jokainen, joka on nähnyt nuorisoseurojen, maamiesseurojen tai työväenyhdistysten kokoontumissaleja. Yhteisiä rientoja ovat mm. pesiksen pelaaminen ja jonkinlainen kyykänheitto ja sen sellaiset jutut. Ja tietysti vanhan kotimaan isänmaallis-sentimentaalinen ja enemmän tai vähemmän musikaalinen ja tippasilmäinen muistelu - erityisesti suurempina juhlapäivinä kuten vappuna, mikä onkin aivan oikein ja asiallista.
Että sellaisia, Arvoisa Lukija, ovat Altonan vapaat ja heidän haalinsa, joista ei vielä ole näytelmiä tehty - tietääkseni - vaikka syytä varmasti olisi ollut. Ovathan he omalla panoksellaan ottaneet osaa toisen maailmansodan jälkeiseen siirtolaishyökyyn, kansainvalellukseen, jota lukumääräisesti ja pysyvältä vaikutukseltaan suurempaa ei ihmiskunnan historia tunne.
Katso myös australiansuomalaisen kulttuuriaktivisti-valokuvaaja-kirjoittaja Kirsi Reinikan juttuja blogilla Finns Down Under.
2 kommenttia:
Olipa jännä kuulla uutisia Altonan "haalilta". Eikö siellä ole enää 2. tai 3. sukupolven suomea puhuvia, siis nuoria? Minulla kyllä oli nuorena vielä pikkuserkkuja Ameriikassa joiden kanssa puhua. Niitä kävi jopa Suomessa kylässä.
Siinä on kyllä ongelma sitten että mitä te "vanhukset" voitte tehdä. Kirjastoa voisi ehkä yrittää saada kasvatetuksi. Eikö Suomen konsulaatti voisi panna anomusta aiheesta menemään eteenpäin?
Jos olisi edes jonkinmoinen kirppis-systeemi, sekin olisi jo parempi. Sitten teidän pitää tietenkin organiseerata mahdollisimman nopeasti tuohon hienoon taloon näyttelyitä Suomesta, ekaks nyt vaikka tuo Helsingin uusi design-näyttely. Ja kuvataiteen näyttelyjä!
Puhumattakaan sitten tietenkin suomalaisista näytelmistä, joita rupeatte ahkerasti esittämään siellä näyttämöllä. Ja luentosarjoja raittiuden hyväätekevästä elämäntavasta! Ja kirjailijavierailuja Suomesta!
Tuollaisia äidinisäni kertoi olleen 20-30-luvuilla Suomen New Yorkin Haalilla. Se sijaitsee nykyisessä Harlemissa, mutta en tiedä missä kunnossa rakennus nyt on ja käyttääkö sitä enää kukaan.
Isoisä sanoi että suomalaiset rupesivat jo 30-luvun lopulla muuttamaan pois Harlemista ja musta väestö muutti sisään.
Ah, kun olisikin vielä pari tai kolme vuosikymmentä nuorempi...Siellä ei tosiaan paljon nuorisoa näy kuin noiden muutamien vuosittain toistuvien juhlien aikana.
Altona on kaukana täältä itäisistä kaupunginosista, joissa monet suomalaisetkin asuvat, ja taitaa Ruotsin komea siirtomaaherrapytinki olla lähempänä sydäntä useimmilla uustulokkailla kuin suomalaisten modernistinen haali.
Toki siellä Altonassa on merkittäviä juhlallisuuksia, seuraava on Itämerenmaiden yhteinen päivä, Baltic festival, tässä kevään aikana ennen meidän itsenäisyyspäivää. Ja 2010 Suomi-päivät ovat Queenslandin Kultarannikolla siellä Rouva Ruun lähiseuduilla.
Pelkkä suomalaisuus ei kuitenkaan enää riitä, monikulttuurisuudella ei ole hyvä huuto näissä siirtolaismaissa ja kaikki eurooppalaiset tulokkaat yrittävät parhaansa mukaan ja pikaisesti integroitua, englanninkielin yleinen osaaminen auttaa tässä varsinkin pohjoisesta Euroopasta tulevia. Aikaisemmin suurin osa suomalaisista tulokkaista ei tietenkään puhunut englantia sanaakaan, kaikki oli opeteltava alusta ja näin oman kieliset naapurit auttoivat elämässä eteenpäin.
Lähetä kommentti