Täytyy tunnustaa. Kirjoitan vieläkin kynällä muistikirjoihin, vaikka en oikein saa mitään selvää aikaisemmista skribellyksistäni. Joskus lukiessa tuntuu, että luettava kirjailija on ollut automaatilla kirjoitaessaaan joitakin pätkiä teoksestaan (present company excluded, naturally:). Mutta mistäpä minä sen varmuudella tietäisin.
Hanhensulka Morjens! Kaks puloo vodkaan on liian paljon, kolme liian vahan. Harmi ettei saa tassa vidonpatkaa nakyviin. Muuten, kirjoittelut ja kirjalemiset, ne tahtovat, nain yleisesttiottaen otettuna olevan pikkasen vakavaampaa kuin kun kiertokoulu. Joskus tuntuu etta sanat vievat kirjoittajaa, eika kirjoittaja sanoja. Ottappa vaikka mika nuoren ja vanhan tyton tutkielma luettavaksi, tuntuu kuin olisi keratty vuosien varella pussillinen akateemisian sanoja ja lauseita, opineelta ja viisaalta kuulostavia sanayhdistelmia(kaikki standarsoituja ILO) sitten nailla sanoilla ja lauseilla aletaan operoimaan ja siina oma sanoma unohtuu kun sanoilla, nailla, on oma akateeminen tahto ja sanajarjestys kuin palapelissa, muuten siita tuleen vahemman oppineen kirjoitus. Niin kun sanoin taalla ukrainassa kaksi pulloa on liian paljon ja kolme liian vahan. Taytan muuten pian 45 vuotta
Pakkohan sitä on mielenkiintoisesta unesta herättyä nousta ylös ja kirjoittaa uni vihkoon. Ei sitä aamulla muuten muista.
Käsiala nyt on kyllä mitä sattuu. Mutta useimmiten saa hännän päästä kiinni, jos uni luo jonkinlaisen varjon päivän päälle muutenkin. Se ei tarkoita että uni olisi painajainen, on muunkinlaisia varjoja. (vahvistussana on "terve")
Eivät taida Ukrainassa osata laskea oikein kunnolla. Tosin itse olen siinä suhteessa lasikaapissa, enkä näin ollen voi ilkkua kenenkään laskupäätä. Samoin on sanavarastoni suhteen. Onneksi olkoon neljävitoselle!
Uniani yritin laittaa paperille, mutta kun ne alkavat häipyä päästä niitä ei saa pirullakaan enää takaisin. Opettelemalla ehkä tämä kyky paranisi.
Käsialan parantaminen on toinen juttu. Lopullisesti se meni pilalle kun opettelin titaamaan (ja kirjoittamaan vastaanotettua morsetusta paperille). Käsi oli jatkuvassa krampissa ja käsiala muuttui täysin toisenlaiseksi, eikä siitä allikosta ole noussut.
Yhden asian tassa elonni varella olen oppinut, ja se on se, ettei mitaan asiaa kannata ottaa vakavasti, niin kauvaa kun totuusministeriota ei viela ole perustettu. Tuo ukrainalainen laskutapa stemmaa kylla suomeenkin,kun kysymykseen tulee vodka taikka koskenkorva.
Enpä halua väittää selvää sanaa vastaan vodka-asiassa. Mitään ei kannata ottaa vakavasti, siinä olemme täysin samaa mieltä, ei edes sitä, että mitään ei kannata ottaa vakavasti.
7 kommenttia:
Jos pistät kynän paperille ja annat mennä, niin ei siitä kirjoituksesta mitään selvää saa myöhemmin.
Automaattikirjoitusta kokeilivat entisen ajan surrealistit.
Siksi toisekseen kuka enää kynällä kirjoittaa muita kuin kauppalistoja?
Täytyy tunnustaa. Kirjoitan vieläkin kynällä muistikirjoihin, vaikka en oikein saa mitään selvää aikaisemmista skribellyksistäni. Joskus lukiessa tuntuu, että luettava kirjailija on ollut automaatilla kirjoitaessaaan joitakin pätkiä teoksestaan (present company excluded, naturally:). Mutta mistäpä minä sen varmuudella tietäisin.
Hanhensulka Morjens! Kaks puloo vodkaan on liian paljon, kolme liian vahan. Harmi ettei saa tassa vidonpatkaa nakyviin.
Muuten, kirjoittelut ja kirjalemiset, ne tahtovat, nain yleisesttiottaen otettuna olevan pikkasen vakavaampaa kuin kun kiertokoulu. Joskus tuntuu etta sanat vievat kirjoittajaa, eika kirjoittaja sanoja. Ottappa vaikka mika nuoren ja vanhan tyton tutkielma luettavaksi, tuntuu kuin olisi keratty vuosien varella pussillinen akateemisian sanoja ja lauseita, opineelta ja viisaalta kuulostavia sanayhdistelmia(kaikki standarsoituja ILO) sitten nailla sanoilla ja lauseilla aletaan operoimaan ja siina oma sanoma unohtuu kun sanoilla, nailla, on oma akateeminen tahto ja sanajarjestys kuin palapelissa, muuten siita tuleen vahemman oppineen kirjoitus.
Niin kun sanoin taalla ukrainassa kaksi pulloa on liian paljon ja kolme liian vahan.
Taytan muuten pian 45 vuotta
Pakkohan sitä on mielenkiintoisesta unesta herättyä nousta ylös ja kirjoittaa uni vihkoon. Ei sitä aamulla muuten muista.
Käsiala nyt on kyllä mitä sattuu. Mutta useimmiten saa hännän päästä kiinni, jos uni luo jonkinlaisen varjon päivän päälle muutenkin. Se ei tarkoita että uni olisi painajainen, on muunkinlaisia varjoja. (vahvistussana on "terve")
Eivät taida Ukrainassa osata laskea oikein kunnolla. Tosin itse olen siinä suhteessa lasikaapissa, enkä näin ollen voi ilkkua kenenkään laskupäätä. Samoin on sanavarastoni suhteen. Onneksi olkoon neljävitoselle!
Uniani yritin laittaa paperille, mutta kun ne alkavat häipyä päästä niitä ei saa pirullakaan enää takaisin. Opettelemalla ehkä tämä kyky paranisi.
Käsialan parantaminen on toinen juttu. Lopullisesti se meni pilalle kun opettelin titaamaan (ja kirjoittamaan vastaanotettua morsetusta paperille). Käsi oli jatkuvassa krampissa ja käsiala muuttui täysin toisenlaiseksi, eikä siitä allikosta ole noussut.
Yhden asian tassa elonni varella olen oppinut, ja se on se, ettei mitaan asiaa kannata ottaa vakavasti, niin kauvaa kun totuusministeriota ei viela ole perustettu.
Tuo ukrainalainen laskutapa stemmaa kylla suomeenkin,kun kysymykseen tulee vodka taikka koskenkorva.
Enpä halua väittää selvää sanaa vastaan vodka-asiassa. Mitään ei kannata ottaa vakavasti, siinä olemme täysin samaa mieltä, ei edes sitä, että mitään ei kannata ottaa vakavasti.
Lähetä kommentti