Näitkö Hemingwayn täällä

View Larger Map
Ernest Hemingway asui 1922-23 numerossa 74 Rue Cardinal Lemoine, Pariisin 5. kaupunginosassa. Se oli siinä ajassa, josta syntyivät Moveable Feast'iin (Nuoruuteni Pariisi, suom. Jouko Linturi, 1964) puretut muistot intohimosta kirjoittaa ja köyhyyden nipistelemästä vatsasta neljä vuosikymmentä myöhemmin. Sen Hemingway siis kirjoitti (1957-60) vasta vähän ennen kuolemaansa (kuoli 1961) ja kirja julkaistiin postuumisti viimeiseksi jääneen vaimon, Mary Welshin, editoimana.

Hemingway kirjoitti jossakin kirjeessään 1951:

If you are lucky enough to have lived in Paris as a young man, then wherever you go for the rest of your life, it stays with you, for Paris is a moveable feast.

Saman voinee sanoa mistä tahansa paikasta ja siellä asutusta nuoruudesta. Pariisi on tietysti paljon houkuttavampi kuin Tampere (mikäpä ei olisi), mutta muistojen makeus ei ole paikasta kiinni ja 'minne kulkeekin lopussa elämässään, paikka säilyy mukana', sillä nuoruuden muistot missä tahansa ovat 'mukanakulkevaa juhlaa'.

Aurora Borealis 70N, 30E

The Aurora from TSO Photography on Vimeo.

Oheinen video on norjalaisen valokuvaajan, Terje Sørgjerdin, kuvaama Venäjän, Suomen ja Norjan rajojen ja Kirkenäsin läheisyydessä vuoden 2011 keväällä.

Music is Gladiator soundtrack "Now we are free"

Novelli kuukaudessa

Jaha, jos et saanut romaania aikaiseksi marraskuussa ehkä siitä riittäisi materiaalia novelliksi.

Jos teet niin kuin kuvan Mari Mörö ja keksit hyvän aiheen, se kirjoittaa novellin ihan itse, pistät vain kynän paperille ja annat mennä.

2012

Aamu heräsi
vanhalla tavallansa
tähänkin vuoteen.

Mahdollisuuksia

Anchorage Daily News

Kaksi lentokonetta törmää toisiinsa Alaskassa lähellä Nightmutea Nelson saarella. Matemaattista mahdollisuutta törmäykselle maassa, jossa on vain vähän ihmisiä ja vielä vähemmän lentokoneita, lienee vaikea ilmaista numeerisesti niin, että se merkitsisi jotakin määritettävissä olevaa. Olisiko 10 potenssiin -9, -10 tai -11 oikean suuruinen luku.

Todennäköisyys sille, että salama osuu juuri sinuun, Arvoisa Lukija, tai miksei minuunkin, on ehkä luokkaa 1 mahdollisuus 500,000:sta. Asteroidin tai muun avaruuskiven osuminen juuri jompaan kumpaan meistä olisi ehkä luokkaa 1 mahdollisuus 20,000:sta.

Hiki rupeaa kihoamaan otsalle.

Muistan, kun joskus keskikouluaikaan (keskikouluksi kutsuttiin piinapenkkiä jota käytettiin lasten kiduttamiseen joskus keskiajalla) yritin karistaa kuoleman ajatusta pelkurinmielestäni, ja tämä asteroidijuttu tuli jostakin luettua. Unet saattoivat mennä moisesta ajatuksesta jopa useaksi tunniksi. (Nuorten poikien yleiseen tapaan unenlahjani olivat silloinkin vahvemmat kuin kuolemanpelkoni, joten mitään pysyvämpää vammaa näistä ajatuksista ei unenpuutteen vuoksi päässyt syntymään.)

Kuolemanpelkoansa voisi hyvin lievittää voittamalla täysosuman lotossa. Suomalaisessa lotossa (7 numeroa 39:stä) voittomahdollisuus olisi jotakin luokkaa yksi noin 15 miljoonasta. Toisaalta, jos lotossa täytyisi löytää 7 oikeaa numeroa 99:stä, olisi voittomahdollisuus luokkaa yksi noin 15 miljardista.

Eli noilla kahdella alaskalaisella lentäjällä olisi ollut saman suuruusluokan mahdollisuus voittaa tuollainen 99-numeroinen lotto kuin ajaa yhteen Alaskan tyhjällä taivaalla. Ja monta kertaluokkaa parempi mahdollisuus voittaa täysosuma suomalaisessa lotossa täyttämällä vain yksi lottorivi.

Toinen näistä lentäjistä (naislentäjä, joka teki onnistuneen pakkolaskun) säilyi hengissä. En osaisi edes arvata minkä suuruusluokan mahdollisuus on ajaa Alaskassa yhteen lentokoneella ja säilyä siitä hengissä.

Olipa mahdollisuus siihen mikä oli, ja varmasti puhuisimme hyvin pienestä numerosta, niin mahdollisuus sille, että kumpikaan näistä piloteista yleensä syntyi silloin kuin syntyi, on huimaavan monia kertaluokkia pienempi kuin kahden lentokoneen törmääminen Alaskan ilmatilassa.

Ihmisen syntymisen edellytyksenähän on juuri oikea lukumäärä oikeassa järjestyksessä olleita isovanhempia, juuri sellaisissa olosuhteissa kuin elivät, tehden täsmälleen sellaiset temput kuin eläessään tekivät. Jostakin Aatamin ajasta eteenpäin katsoen mahdollisuus juuri näiden kahden pilotin olemassaoloon juuri tässä ajassa ja juuri siinä lentokoneen kokoisessa volyymissa alaskalaista ilmatilaa olisi kai käytännössä mahdottomuus. Ottaen huomioon sen, että sekunninkin aikaisempi tai myöhäisempi saapuminen juuri oikealla korkeudella oikeaan paikkaan olisi voinut estää yhteentörmäyksen syntymisen.

Toisaalta, Arvoisa Lukija, taaksepäin katsottuna mahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat. Esimerkiksi juuri meidän kahden olemassaololle on käytännössä täsmälleen 100 prosenttiset mahdollisuudet. Muutenhan me emme tässä katselisi toisiamme tämän virtuaalieetterin läpi silmästä silmään.

Mahdollisuudet ihmiselämän onneen, mielestäni elämistä voi hyvin sanoa suureksi onneksi, ovat siis toisaalta hyvin pienet että taas toisaalta hyvin suuret, riippuen siitä katseleeko elämäänsä eteen vai taakse päin. Olisi tietysti parempi, jos elämän onni olisi varmempaa nimenomaan eteenpäin eikä taaksepäin katseltuna.

Mutta se olisi tietysti aivan toisenlaista elämää aivan toisenlaisessa maailmankaikkeudessa.

LIntu ja laaseri [video]

The cockatoo and the laser pointer [video] | Science | guardian.co.uk:

'via Blog this'

Klikkaa otsikkoa, se vie Guardian-lehden saitilla olevaan artikkeliin, jossa on leikkisä cockatoo-video. Tämä ei tarvinne mitään kommentteja.

Eniten varastetut e-kirjat

Kuva Amazonilta

Kirjailijat ovat muusikoiden tavoin karvat pystyssä kirjojensa puolesta ja piraattikopiointia vastaan. Ja aivan oikein kun ovat pitämässä puoliaan, vaikka ehkä väärillä perusteilla.

Musiikkipuolella kai nopeasti huomattiin, että huonotasoisia piraattikopioita iloisesti varasteleva ja kuunteleva nuoriso osti oikeita, riistohintaisia musiikkituotanteita yhtä innokkaasti kuin ennenkin, joidenkin vähemmän tunnettujen muusikoiden osalta jopa entistä enemmän.

Vaihtoehto olisi tietenkin olla kokonaan julkaisematta.

Kirjallisuus on nyt siinä tilassa, jossa muusikot olivat noin vuosikymmen sitten. Monet kirjailijat, kustantajiensa kannustamana, ovat pitäneet huolen siitä, että heidän kirjojaan ei laillisesti ole saatavana sähköisessä muodossa. Sellaiset miljardöörijättiläiset kuin Stephen King, Stephenie Meyer ja J.K. Rowling ovat olleet näillä barrikaadeilla kirjailijakaartin etunenässä. Tämä ei ole mitenkään sanottavasti vähentänyt heidän suunnattoman suosittujen kirjojensa joutumista piraattilevityksen parhaat-listoille.

Mitä piraattilukijat sitten lukemisekseen haluavat?

Alla oleva vuoden 2009 bittorent-lista on ehkä yllättävä jopa näille jättijulkaisijoille itselleen.

Kymmenen 'parhaan' joukosta löytyy 'oikeista' kirjailijoista vain Stephenie Meyer, joka saattaa juuri tällä hetkellä olla eniten myyvä 'maaginen realisti'. Listalla on tietysti pornoa, erotiikka ja seksiä, ylivoimaisesti suosituinta viihdettä maailmassa. Leonardo da Vincin muistikirja on ehkä yllättävä listalainen paitsi jos muistaa millä hinnalla sen saisi omakseen. Myyntimiehiä ja muita vonkaajia on maailma pullollaan joten toisiin ihmisiin vaikuttaminen on äärimmäisen tärkeä taito, itse asiassa meidän suuret (heh heh) aivomme saattavat olla suuret juuri siksi, että omaisivat tällaisen suostuttelutaidon. Nuo tee-se-itse kirjat ovat tärkeitä, mutta niin kalliita, että monen aviossa elelevän miehen on pakko hankkia kirjat piraatteina.

Tosin piraattikirjan hankinta ei välttämättä ole pakon sanelemaa vaan vain internet-ajan kulua, jonkinlaista omenavarkautta siis. Varkaus netissä ei ehkä tunnu oikealta rikokselta ollenkaan, ei edes pieneltä näpistykseltä. Sehän on viatonta kuin verotettavien tulojen pimittäminen valtiokarhulta. Vai mitä?

1. Kamasutra
2. Adobe Photoshop Secrets
3. The Complete Idiot’s Guide to Amazing Sex
4. The Lost Notebooks of Leonardo da Vinci
5. Solar House – A Guide for the Solar Designer
6. Before Pornography – Erotic Writing In Early Modern England
7. Twilight – Complete Series
8. How To Get Anyone To Say YES – The Science Of Influence
9. Nude Photography – The Art And The Craft
10. Fix It – How To Do All Those Little Repair Jobs Around The Home

Kaapattu blogi

Joku oli kaapannut Dionysoksen blogin muuttamalla jonkun widgetin koodia. Poistin kaikki widgetit (kuun aseman, viittajat ja statcounterin) ja ongelma korjaantui.

Koe

Ehdotus vanhusten- ja vankeinhoidon parantamiseksi

Rakentavan ehdotuksen tekijä on Sarianna Jylhä-Matilainen, josta saattaa tulla seuraavan hallituksen sosiaaliministeri tai sisäasiainministeri, kukapa senkin voi varmuudella sanoa.

"Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei pääse varastamaan heiltä... ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan kaikesta. Rikolliset saisivat kylmää ruokaa ja joutuisivat olemaan tyystin yksin huoneissaan. Rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20.00... ja suihkuun pääsee kerran viikossa. Kopioi tämä ja katso kuinka pitkälle tämä kulkeutuu."

Australian villiä elämää

Naamiokäpinkäinen eukalyptuksen oksalla

Kuvat ©Hanhensulka

Naamiokäpinkäinen (eli Coracina novaehollandiae ja eng. Black-faced Cuckoo-shrike) on viereisessä kuvassa omassa maisemassaan Australiassa Victorian osavaltion etelärannalla Phillip Islandin saarella kesällä 2011. Linnun naapureina elää koala-yhdyskunta, joka syö kuvan eukalyptus-puun (Eucalyptus globulus, eng. Tasmanian blue gum) lehtiä.

Australian villi elämä, miten tuo 'wild life' kääntyisi oikealle suomen kielelle, on yhtä omalaatuista kuin alkuasukkaansakin. Ajatellaan tässä hetki vaikkapa platypusta, lättänokkaista vesieläintä jonka naarailla on häntänsä päässä turvanaan myrkkypiikki.

Tosin englantilaiset kolonialistit tärväsivät australialaisluontoa tarpeettomasti tuomalla tulleessan englantilaista villieläimistöä kuten kaneja ja kettuja ammuttavakseen ja linnustoa, mm. intialaisen pihamainan (Acridotheres tristis, eng. Common Mynah), pari erilaista varpuslajia, laulurastaan ja mustarastaan sekä myrkyllisiä sammakoita ja tietysti kameleita, jotka ovat vallan villiintyneet mantereen keskustassa niin, että niiden määrää aiotaan vähentää, en tosin tiedä miksi.

Typeryydellähän ei ole rajoja. Ongelmia yritetään korjata tuomalla maahan lisää eläinongelmia, joita sitten aiotaan korjata vielä uudella ongelmalla ja niin edelleen, todennäköisesti ad infinitum.

Kiukkuinen koala eukalyptuksen kyljessä

Koalat ja kengurut ovat kai Australian tunnetuimpia villieläimiä. Koala on varmasti laiskin kaikista eläimistä, ehkä laiskiaistakin laiskempi. Se nukkuu sulattamassa vähäenergistä ruokaansa parikymmentä tuntia vuorokaudessa ja lopun ajastaan syö lisää jonkun eukalyptuspuun lehtiä, tai parittelee, jos syömiseltä on jäänyt ylimääräsitä energiaa tai jos muuten viitsivät vaivautua. Yhdellä uroksella saattaa lähipuissa olla haaremina puolentusinaa naaraita, laiskalle elikolle siinä on varmasti riittävästi vaivaa ja unenpuutetta.

Tuo ylimmän kuvan naamiokäpinkäinen istuu Tasmanian sinisen eukalyptuksen (eli Eucalyptus globulus, eng. Tasmanian blue gum) oksalla päästelemällä kriiark-ääniään, joita toiset käpinkäiset ehkä pitävät kauniina. Phillip Islandin koalat syövät pelkästään sen puun lehtiä, vaikka muualla maistuvat lehdet muistakin eukalyptuksista.

Laiskotteleva dingo roskiksessa

Itse tykkään dingoista, koiraihmisiä kun olen, vaikka ei kissoissakaan mitään sanottavaa vikaa ole, paitsi että eivät pidä koirista. Dingo (Canis lupus dingo) on joillakin aboriginaalikielillä warrigal tai walaku ja näitä nimiä on varmasti yhtä paljon kuin aboriginaalikieliäkin, joita lienee vieläkin jäljellä kymmeniä. Se on villi koira ja Australian eläinkunnassa 'uusi' tulokas, ja nykyisin tärkein petoeläin, vain parituhatta vuotta vanha. Nimittäin ennen meidän valkoisten kolonialistien tuloa ovat nykyisen Indonesian saarilta täällä käyneet kalastajat (tai tutkimusmatkailijat, kukapa sen tarkasti tietäisi) jättäneet jälkeensä eväinä mukanaan kuskaamiaan koiria, joista nämä nykyiset dingot ovat saaneet alkunsa.

Lokkikunta varmaan piti historiansa tärkeässä vaiheessa maailmanlaajuisen kokouksen, jossa päättivät ryhtyän ihmisten asuinkaveriksi. Täällä Australiassakin niitä on jokaisella roskakasalla, torilla, merenrannalla ja ilmassakin niin, että aika ajoin ei tiedä mihin jalkansa pistäisi sitä pahemmin likaamatta. Yleisin lokkilaji ainakin Viktoriassa on hopealokki (Larus novaehollandiae, eng. Silver Gull), jolle kumma kyllä on annettu suomalaiseksi nimeksi pelkkä käännös englanninkielisestä nimestä.

Alla oleva lokkipotretti on otettu Phillip Islandin lounaisnipukassa olevasta paikasta nimeltä Nobbies, jossa on yleensä hirmuinen määrä lintuja maassa ja ilmassa ja ehkä vielä niitäkin enemmän villielämää ihastelevia melburnilaisia, niin kuin tämä Hanhensulkakin. Lähellä on lintujärvi nimeltään Swan Lake, Joutsenlampi, jossa on vettäkin aina silloin tällöin. Sinne täytyy mennä auringon noustessa muuten ei näe kuin vedessä olevia renkaita, joista linnut ovat juuri räpsytelleet tiehensä rantörmän yli-innokkaita kolonialistibongareita pakoon.

Muiden bongareiden tulo on yleensä itsellenikin merkki siitä, että on aika koota kiikarinsa, kameransa, jalustansa ja rohkeutensa, että uskaltaa kulkea käärmeiden merkitsemää suopolkua takaisin autolleen nauttimaan jotakin vegetaarista aamuvälipalaa ennen kotiinlähtöä.

Hopealokki poseeraa