PowerPoint esitys tyhmentää

Ilmoittaa tänään Iltalehdessä Yalen yliopiston tietotekniikan ja graafisen suunnittelun professori Edward R. Tufte, jonka mielestä: ” (ohjelma) aiheuttaa tyhmyyttä ja pitkästymistä, tuhlaa aikaa sekä alentaa viestinnän tasoa ja uskottavuutta.” (Juttu on napattu Wired News’ilta.)

Blogihenkilö on asiassa täysin eri mieltä. Henkilö on nimittäin taistellut esitelmien teon ja esittämisen kanssa koko työelämänsä ajan, ja muistaa vielä euforian, joka seurasi läpinäkyvien kalvojen ja spriiliukoisten tussikynien ilmestymistä esitelmätaiteen käyttöön. Sitä luuli hetken olevansa esitelmäparatiisissa, kunnes huomasi, että omien esitysten taso ei hirveän paljon uusista välineistä parantunut.

Sen sijaan esitelmätaiteilijan elämä helpottui suunnattomasti: nyt oli mahdollista pitää lukuisia, jopa kymmeniä, erisisältöisiä esitelmiä lyhyellä varoitusajalla samoista kalvoista vaihtamalla niiden järjestystä. Ainoaksi ongelmaksi jäi, että yleisön joukossa oli aina joku dickhead, joka huomasi, että kalvoissa oli, henkilön laiskuudesta johtuen, kuuden kuukauden takainen luku 15,00325 nykyarvon 15,00352 sijasta. Onneksi näistä henkilöistä yleensä selvisi esitelmän aikana joko imartelemalla heidät hiljaisiksi (suomalainenhan ei kestä kiitosta), tai syyttämällä sihteerin kirjoitustarkkuutta (sihteerit eivät noihin aikoihin päässeet mukaan esityksiin puolustamaan itseään).

Värejä oli käytössä yhtä paljon kuin värillisiä kyniä, neljä. Eli juuri oikea määrä.

Ja mikä parasta, kalvoista sai kopioita hiljan käyttöönotetulla Xeroxilla. Niitä voi jakaa kuuntelijoille ennakolta ajankuluksi esityksen ajaksi. Ja näin ratkesi myös yleisön nukkumisongelma.

Blogihenkilö otti PowerPointin käyttöönsä heti, kun se ilmestyi markkinoille. Ensimmäisillä PowerPointin versioilla sai aikaiseksi tekstikalvoja, joiden tueksi täytyi vielä piirrellä kuvia käsin, mutta versio versiolta ohjelma parani ja nyt se on niin monipuolinen, että esiintyjällä on ns. ”taivas rajana” monipuolisuudessa ja yleisön hämäämisessä. Tosin taivas tarkoittaa tässä tekijän oman tietämyksen rajoja. PowerPoint ja sen kilpailijat ovat hämmästyttäviä multi-media-jättiläisohjelmia, joiden kaikkien ominaisuuksien käyttö vaatii ehkä vuosien opiskelun valmistelemalla ja pitämällä esitelmiä.

Mutta esitysohjelma ei tee esiintyjää tyhmäksi. Eikä yleisöä. Ohjelmien kaikkia ominaisuuksia ei saa eikä tarvitse käyttää. Ongelmana esiintyjällä on valita esitykseen parhaiten sopivat työkalut. Ja tässä maailma ei ole muuttunut mihinkään.

Ne esitelmöitsijät, joiden kalvot olivat suttuisia ja esitys epäselvää aikaisemmin, käyttävät nykyisinkin käsittämättömiä kuvia, ääntä, kirjasintyyppiä, värejä, ja mumisevat esityksensä yleisön pitkästyneille kuuroille korville.

Kuten kaikki toimistotietokoneiden ohjelmat, PowerPoint on vain työkalupakki, josta ”ammattimies” ottaa kalut työn mukaan. Esitelmien pitämisen taito on oltava itsellä, edes multimediateknologia ei esitelmiä pidä.

Tuota viimeistä täytyy tarkentaa vähän. Nimittäin blogihenkilöllä on yli kolmen vuosikymmenen takaa muistissa tunnettu meteorologi, joka piti esitelmää ilmatilan ilmiöiden ihmeellisyyksistä. Hän oli nauhoittanut 90-minuuttisen puheensa ääninauhalle, pani sen pyörimään ja lähti kahville. Tämä sopi oppilaille oikein hyvin, koska se tarjosi tilaisuuden nukkua edellisen yön aiheuttamaa krapulaa mukavan hiljaisen ja monotonisen äänen tuudittaessa päänsärkyisen ja säästä viis veisaavan yleisön unten maille. Joku vähän viisaampi älysi vielä sammuttaa valot ikkunattomasta luentosalista. Meteorologia oli sen kurssin mieliaiheita.