lämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt
ja yhden totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole
Edith Södergran, Maa jota ei ole.
Ruumiillisen olemisen sietämätön keveys tuli blogihenkilölle mieleen lukiessa virtuaaliystävä Karpalon kulissien takaista painonvartioimista ja keskustelua maailmalla liehuvan Ruu-tädin kanssa rasvamolekyylien energia-arvoista ja syömällä saatavista pisteistä. Karpalo saattaa hypätä kiukkuisesti takajaloilleen nähdessään seuraavan lauseen (vaikka tietysti tietää sen ilman sanomista), mutta se on kuitenkin sanottava. Laihtuakseen on syötävä vähemmän!
Kuten kaikki syvät viisaudet tämäkin kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen totta, mutta se pitää täydellisesti paikkansa. Liikunta ei laihduta, vaikka kiinteyttää ja terveyttää kehoa tietysti, paitsi jos se on himoliikuntaa, jota on vaikea aloittaa, ellei ole jo sopivan painoinen.
Blogihenkilön tupakanpolton lopetus (3.9.2004 joten vuosivalvojainen on jo lähellä) aiheutti 12 lisäkiloa parissa kolmessa kuukaudessa suklaan ylenmääräisen lohdutussyönnin vuoksi. Näistä on jo päästy eroon rasvan ja sokerin kontrollilla (suklaata ei tietysti voinut henkilön heikolla ja hellällä luonteella pudottaa pois ruokavaliosta). Tämä rajoittaminen on ehkä kasvissyöjälle eläintensyöjiä helpompaa. Henkilö on joskus ennenkin maininnut BMI-arvonsa, joka on nyt vähän yli 20, ergo sietämätön ruumiillinen keveys, vaikka ei se henkiseen puoleen sanottavasti vaikuta. Ja , niin kuin suurin osa muistakin blogistanian henkisistä olennoista, blogihenkilön mieltä painaa kysymys muustakin ihmisenä olemisen probleemista kuin painosta.
Erik Ahlman sanoo postuumin Ihmisen probleemin johdannossa (2. painos, Gummerus, 1982):
”Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi, hän on ollut sitä aina siitä asti, kuin hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.”
Arvoitus on: mitä on elämä ihmisenä?
Eeva-Liisa Manner, Paetkaa purret kevein purjein, Teema ja muunnelmia (1971):
Sanko kumahtaa hetkessä syvyyteen,
mutta nostaminen kestää kauan.
...
Kaivon henki on kaiku, outo ja aina sama:
ruukun täydeltä hiljaisuutta, ei koskaan vettä.
Aaro Hellaakoski, Yksinäinen, Uusi runo (1943):
Kuka on täällä, hän tietää kai
mitä on jättänyt seljän taaksi,
tiennee, yksinäisyys sai
riittää hänelle asuntomaaksi;
...
Aatos on vajaamittainen
erämaan äärien opettajaksi.
Ihmissuru on pikkuinen
täällä totena otettavaksi.
Blogihenkilö lähtee pohtimaan tätä kaikkea muutamaksi päiväksi Suomeen ja pitkästä aikaa tapaamaan samalla siellä asuvia läheisimpiään, jo kahta henkilön jälkeistä sukupolvea ja viimeisiä jäänteitä edellisistä. Kaikki elämisen ihmeitä asumassa maailmassa, jota on vaikea uskoa todeksi.
Ja lopuksi:
Kone ei tiedä mitään. Siksi on vaarallista verrata ihmistä koneeseen, vaikka vertaus kertoo useimmiten totuuden.
10 kommenttia:
Tupakoinnin lopettaminen (jo puolitoista vuotta sitten) tosiaan nosti minullakin painoa, mutta toisaalta sain pirteämmän elämän tilalle ja tätä fiilistä en vaihda pois, vaikken koskaan saisi liikakiloja pudotetuksi. Jämpti on näin.
Laihtumisesta. Tottakai sitä laihtuu, kun syö vähemmän, mutta ei sitä voi jatkaa loputtomiin. En minä ainakaan. Joten siksi pointsien lasku (joka muuttuu automaattiseksi parin viikon kuluessa). Piilorasvat veks ja vähän liikuntaa peliin, niin laihtuu ja myöskin PYSYY iahnnepainossaan. Eikä tarvitse syödä vähemmän.:)
Hyvää Suomen reissua Hanhensulka!
Kiitos, Ruu,
luin jostakin, että tupakanpolttaja hävittää jonnekin n. 400 kcal päivässä, joka sitten kerääntyy painoksi, jos lopettamisen yhteydessä jatkaa entistä ruokavaliotaan. Ainakin itselleni vakuutin näin, kun olin lihonut, enkä syyttänyt suklaansyöntiä ollenkaan.
Liikunta on tietysti hyväksi, mutta jos katsoo kuinka paljon pitäisi liikkua jotta edes kuluttaisi sen tupakanpolttajan jäännöksen huomaa, että liikunta ei ole "hyvä" tapa laihduttaa. Sillähän on lisäksi se huono puoli, että nälän tunne tulee nopeammin. Tällä en tarkoita, ettei kannattaisi liikkua, mutta sen varaan ei voi hirveästi laskea (paitsi siis terveysmielessä).
(luulin että sitä oltaisiin netistä pakkolomalla koko viikko muttei oltukaan vaikka on tää kyllä hidas...)
omasta kokemuksesta (ja tätä on kokeiltu Usein) voin sanoa ettei kummallakaan, niin liikkumisella kuin ruuan määrälläkään ole mitään tekemistä painon nousun tai laskun kanssa. se riippuu ruuan laadusta, tarkemmin sanottuna sen jalostusasteesta. ikävä kyllä olen itsekin ajautunut halpisruuan loukkuun koska ihmisillä ei kertakaikkiaan ole Varaa bioelintarvikkeisiin.
liikunta voi auttaa laihtumaan nopeammin ja siksi sitä koetankin tänään taas harrastaa kun eilinen meni pelkän aivojumpan parissa.. ^^
No joo. Jos liikkuu, niin voi olla että massan paino ei alene helposti, mutta läski lähtee ja tilalle tulee lihasta. Tämä näkyy sitten mittanauhassa, joskaan ei puntarissa niin nopeasti.
En aio mennä ikinä laihdutuskuurien ja "vähemmän syömisten" loukkuun. Ne kilot tulevat aina korkojen kera takaisin. Ainut tapa minulle on syödä sellaista ruokaa, joka lihottaa mahdollisimman vähän, maha täyteen.
Ihan vain tiedoksenne Painonvartijoiden vihkosesta vähän energiatietoa:
Yhdessä hodari-keskikokoinen annos ranskanperunoita ja yksi Mars-patukka (normaali koko) - yhdistelmässä on yhtä paljon energiaa kuin
yhteensä seuraavassa:
kupillinen kaurapuuroa rasvattoman maidon kera
3 dl hedelmäsalaattia 200 g:n kevytjugurtin kera
sämpylä
iso salaatti, jossa 2 tl oliiviöljyä
nahkaton, grillattu kananrintapala
30 g kevyt-cheddaria
appelsiini
omena
10 rice crackers ja puoli kuppia tomaattisalsaa
2 kupillista popcorneja (ei voita)
keskikoinen peruna
vihanneksia niin paljon kuin jaksaa syödä
sekä purkki Painonvartijoitten mangojätskiä
Että kyllä se on eemmänkin siitä kiinni MITÄ syö kuin että KUINKA PALJON :)))
:)
eihän tuota määrää pysty kukaan syömään yhdessä päivässä. tai edes kahdessa. eikä ehtisikään. olihan minullakin tuommoiset ruoka-suositus-paperit, heitettiin menemään tuossa ennen lomaa koska en millään kykene syömään edes neljää ateriaa päivässä kun 5 on suositus, ja sitä ruuan määrää on vaikea kuvitella. luovuin siitä metodista jo vuosia sitten.
nykyään yritän syödä tiettyihin aikoihin jos silloin on nälkä, yleisesti vain silloin kun on nälkä, ja juoda vain silloin kun on jano. ruumis kyllä kertoo mitä se milloinkin tarvitsee. mutta vanhan suklaa-addiktin on vaikea sanoa ei kun se kertoo tarvitsevansa sen mars-patukan ^^
onneksi ei talosta tällä hetkellä löydy muuta suklaata kuin 70% ja 85% joita ei _voi_ syödä kuin yhden palan päivässä.
Joo, paljon on syötävää listassa. Laihduttajat usein sanovat, että lihovat vaikka eivät syö "mitään".
Tuo kaiken ylös merkitseminen (niin kuin Karpalo tekee nyt) olisi ollut hyvä tapa, nyt kun ne ylimääräiset kilot ovat pois, ei enää viitsi aloittaa sitä. Ongelma on tietysti es, että täytyy olla rehellinen itselleen ja se ei aina onnistu laihdutajilla, vaikka kirjaisi syömisiään ylös.
Muuten Katri Mannisen saitilla on hänen vanhoja laihdutuskirjanpitojaan. Ei ihme, että hän on saanut paljon kirjoja aikaiseksi, niin on ollut ihailtavan kova hänen laihduttajanluonteensakin. Jos minulla olisi todellisia paino-ongelmia, en ehkä pystyisi samaan. Hän muuten näytttää käyttäneen tanssia laihdutusliikuntana ja se onkin kävelyyn verrattuna tehokasta ja sen lisäksi mieltäpiristävää.
Ja nyt SAS:n koneeseen Tukholman kautta Hesaan. Finnairin halvin lippu oli 3.5 kertaa kalliimpi kuin SAS:n. Enpä suosi suomalaista niin paljoa;))
Olen ehdottomasti täysin samaa mieltä siitä että liikunnalla ei laihdu, vaan syömisessä ne muutokset pitää tehdä. Liikuntaa kannatta harrastaa siksi etä ku kunto kasvaa ja painoputoaa, niin olosta tulee monin verroin parempi ja meneehän siinä jokunen gramma rasvaakin kun oikein urheilee.
Päiväkirja on hyvä tapa selvittää itselleen mitä syö, kuinka usein ja kuinka paljon. Se on myös hyvä siinä mielessä, että olen lopettanut kokonaan työpaikan keksien syönnin koska en kehtaisi merkata niitä ylös. ;)
Olen muuten ollut tosi rehellinen tässä päiväkirjassa. En ole valehdellut itselle enkä muille, paitsi tänään. Tänään jätin koko päiväkirjan väliin koska Vuodatus sekoili. Illalla retkahdin pahasti ruokaan enkä niitä kirjaa ylös koska tää päivä meni muutenkin pieleen, mutta huomisesta kirjaus jatkuu ja vähemmän syömisen opettelu.
3.9 on uuden elämän alkamisen päivä, tyttäreni on syntynyt silloin.
Tuli vielä mieleen että syödä vähemmän on jokatapauksessa ihan oikein sanottu, koska eihän sen tarvitse tarkoittaa ruoan määrää vaan sitä että syödään vähemmän niitä lihottavia ruokia jolloin se energian kokonais määrä tippuu vaikka ruoan määrä pysyiskin samana. Mutta siis kyllä meikä meinaa opetella syömään myös määrällisesti vähemmän, varsinkin iltaisin.
Hyvä kun pysyt totuudessa, Karpalo. Minulla on ystävä, joka on täysin sokea välipaloilleen ja merkitsee ylös vain pääateriansa. Jos sanon siitä varovasti, niin ei "usko" ja jopa suuttuu.
Ja oli minulla yksi anoppeistanikin, joka aina söi "pikkulautaselta", mutta lappoi siihin yhtä paljon ja enemmänkin kuin muut isolle:)) Muuten oli ihan hyvä - anopiksi.
Lähetä kommentti