23.5.2006

Satu ahkerasta bloginpitäjästä ja ystävällisestä sponsorista

Tai oikeastaan satu on pienestä paimenpojasta ja kuninkaasta, mutta voisi se olla otsikon mukainenkin. Nimittäin ahkerat ja paljontietävät bloginpitäjät lähellä ja kaukana Timbuktussa, Kanadassa, Laosissa, Australiassa ja jopa Ruotsissa saakka kirjoittavat joka päivä viisaita ja vielä viisaampia ajatuksia lastuiksi ja päreiksi ja antavat vastauksen kaikkiin kysymyksiin, vaikka niitä ei edes esitettäisi. Joskus tai usein ihmetyttää, mikä on tällaisen vaivannäön syy ja tarkoitus. Vuodessa jokainen ahkera bloginpitäjä ehtii kirjoittaa kirjan jopa kahden verran verevää ja juohevaa tekstiä. Mutta mitään näkyvää palkintoa ei näytä bloginpitäjille heruvan, ellei ota huomioon yhtä tai kahta, jotka saavat teksteistään lopulta koottua kudelman, jota voivat kutsua kirjaksi ja julkaisevat sen, jos löytävät jostakin ystävällisen kustantajan tai jos oma rahapussi riittää omakustanteen julkaisemiseen.

Olisipa somaa, jos kaikilla blogihenkilöillä olisi ystävällinen hyväntekijä, niin kuin kuningas tässä alla olevassa Grimmin veljesten sadussa, jonka olen kääntänyt englanninkielestä noudatellen pääsääntöisesti tekstiä sellaisena kuin se on julkaistuna satukirjassa nimeltä The Complete Illustrated Stories of The Brothers Grimm (Chancellor Press, julkaistu ensimmäisen kerran Lontoossa 1853, kirjan 200 piirrosta piirtänyt E.H. Wehnert, sivuja 852)


Veljekset Grimm: Pieni Paimenpoika

Olipa kerran pieni paimenpoika, joka oli kuuluisa lähellä ja kaukana viisaista vastauksista kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Sitten maan kuningas kuuli tästä paimenpojasta, mutta ei uskonut, mitä hänelle kerrottiin, ja niinpä pojan käskettiin tulla käymään kuninkaan hovissa.

Kun tämä saapui, kuningas sanoi: ”Jos pystyt antamaan vastauksen kolmeen kysymykseen, jotka teen sinulle, kasvatan sinut omana poikanani ja saat asua kanssani täällä palatsissa.”

”Mitä aiot kysyä”, uteli poika.

”Ensimmäinen kysymys kuuluu: kuinka monta vesipisaraa on meressä?”

”Herrani ja Kuninkaani”, vastasi paimenpoika, ”pysäytä kaikki vesi maalle niin, että yksikään pisara ei valu mereen ennen kuin ehdin laskea sen. Sen jälkeen kerron sinulle kuinka monta pisaraa vettä on meressä.”

”Toiseksi”, kuningas sanoi,” kuinka monta tähteä on taivaalla?”

”Antakaa minulle oikein iso levy paperia”, sanoi poika. Sitten hän pisteli paperiin neulalla niin monta reikää, että niitä oli aivan mahdoton laskea, ja kaikki katsojat menivät niiden määrästä sekaisin. Tämän tehtyään poika sanoi: ”Taivaalla on niin monta tähteä kuin reikiä tässä paperissa; laskekaapa ne nyt.” Mutta kukaan ei pystynyt sitä tekemään.

Silloin kuningas sanoi; ”Kolmas kysymys on tämä: kuinka monta sekuntia on ikuisuudessa?”

”Ala-Pommerissa on timantinkova vuori, kahden kilometrin korkuinen, kahden kilometrin levyinen ja kahden kilometrin pituinen; ja joka tuhannes vuosi sinne tulee lintu, joka hankaa nokkaansa vuoren kylkee, kun koko vuori on kulunut pois, silloin on kulunut yksi ikuisuuden sekunti.”

”Olet vastannut kaikkiin kysymyksiin kuin oikea viisas tietäjä”, kuningas sanoi, ” ja tästä lähtien saat asua minun kanssani palatsissani ja minä kohtelen sinua kuin olisit oma lapseni.”

Sen pituinen se. Hoh hoijaa, ja mistähän saisi seuraavan kuolemattoman idean lastunjuureksi tai edes unensa aluksi. Mutta jääköön huomisen vaivaksi, taidan mennä tästä maata.

2 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Ihana satu! Olisipa todella somaa, jos kaikilla blogihenkilöillä olisi ystävällinen hyväntekijä! Mutta se taitaa monelle meistä pysyä satuna tai unelmana tosi mailmassa. Voihan toivoa aina. Eikä Hanhensulalla tunne olevan vaikeuksia saada kuolemattomia ideoita blogiin!

hanhensulka kirjoitti...

Somaa olisi, saisi vain ajatella ja tuijotella napaansa, ja välillä näpytellä vähän näppäimiä, rämpyttää kitaraa ja pimputtaa pianoa, että lopulta oppisi nekin kunnolla. Ja tarvittaessa kävisi kääntelemässä kirjoista tulevia valtavia palkkioröykkiöitä - etteivät alimmaiset homehdu siellä pankissa (tai taiteesta, jos on sellaiseen taipumuksia:)