Blogistania on merkillinen, kiehtova, mielenkiintoinen, mieltäjärisyttävä, uskomaton ja joka päivä jotakin uutta opettava maailma, jossa helposti saa aikansa kulumaan niin, että tuloksena on suuri vaara saada paremminkin pitkiin lentomatkoihin liittyvän Deep Vein Thrombosis -nimisen ongelman, jonka nimeä en tiedä suomeksi. Vaikka olenkin nykyisin aika laiska etsimään uusia blogeja, laiskallakin etsinnällä löytää usein timantteja tai ainakin helmiä.
Maaliskuussa kirjoitin laiskottelulastun otsikolla Laiskan päivän laiskaa puurtamista, jossa mm. esittelin Englannissa ja tietysti englanniksi kirjoittavan, Multidimensional.me -blogin pitäjän, Koan Bremner'in, joka silloin odotti pääsyä elämänmuuttavaan leikkaukseen. Koan oli, kuten Arvoisa Lukija muistanee, nimittäin vahingossa päässyt syntymään vääränsukuiseen ruumiiseen ja halusi korjata vahingon leikkauksen avulla. Kuten hänen viimeisimmästä lastustaan voi lukea, leikkaus on suoritettu, toipuminen etenee ilman ongelmia ja Koan on pääsemässä uuden elämänsä alkuun (ainakin tilapäisesti Skotlannissa). Ja voi jopa alkaa ajatella rakkauselämää täysin uudelta pohjalta.
Koan on erinomainen, humoristinen ja optimistinen kirjoittaja ja olen varma, että ainakin jotkut teistä Arvoisista Lukijoista nauttisivat hänen ajatuksiaherättävistä lastuistaan ja monipuolisesta blogista.
10 kommenttia:
Makes me wish I could speak Finnish - or find an automated Finnish-to-English translator - but I understand why the latter is unlikely. Never mind - I'm going to assume that you've said something nice (or, at least, not hateful) - don't tell me if I'm wrong! Cheers, Koan
(I've put this answer also into Koan's own blog.)
Hi Koan, you were quick!
Don't worry, I've only clean and sweet things to say about women. I had blogged (that is a word, isn't it, and with two g's I hope, too?) about you already in February and thought to give both my readers an update on how things are going.
All the best
Hanhensulka (Goosequill in Finnish, my blog-name, naturally:)
(I've replied to your comment on my blog, and copied it here - stereo communication! :-) )
Hi Hanhensulka - as it happens, I noticed your piece back in February, too! (Much though I moan about Technorati from time to time, ocasionally it works - and your posts popped up in one of my "vanity feeds"). Anyway, I'm glad to learn that your words are kind, honoured that you think my progress is worth updating your readers about, and pleased that you've done so! :-) Cheers, Koan
"nimittäin vahingossa päässyt syntymään vääränsukuiseen ruumiiseen ja halusi korjata vahingon leikkauksen avulla."
En malta nyt sittenkään, pakko on sanoa: eikö sukunimen vaihto olisi ollut helpompi tapa korjata tuo?
Joo, näin jälkeenpäin näen hyvin mitä tarkoitat, tahaton huumori ei ehkä ole kirjoittajalle kunniaksi. Nopeasti näpytellessä ei aina ajattele nenäänsä pitemmälle. Eikä kai sanan ruumis valinta ollut juurikaan parempi, otsikossa vältin sen, mutta unohdin muualla tekstissä. Täytyy olla tarkempana sananvalinnassa tulevaisuudessa.
Mielestäni Koanin blogissa parasta on asian liikaa vakavuutta välttävä, kainostelematon ja karttelematon käsittelytapa. Jollekin muulle, joka tuntee samalla tavalla, tällaisen blogin lukeminen saattaa olla helpotus tavalla tai toisella. Sama tietysti pätee muitakin vaikeita asioita, joiden kanssa ehkä monet joutuvat painimaan yksin (meidänkin blogistaniassa on sellaisia blogeja). Lisäksi Koan kirjoittaa hyvin.
Ja otsikossa on tietysti paha sanamuotovirhe, vaikka sitä ei huomaa ilman, että tietää Koanin nimen päättyvä n-kirjaimeen. Huomasin sen vasta nyt, niin sitä on tekstilleen sokea.
Älä nyt, laita justiinsa se tuhka pois ja ota säkki päältäsi - nämä ovat nyt vaan tällaisia nämä meikäläisen jutut - itse asiahan se tärkein on.
Erilaisista rajankäynneistä on ymmärtääkseni kysymys - mutta en välty siltä ajatukselta, että pohjimmiltaan, kuitenkin, nämä ihmiset on jollain tavoin tuomittu aikamme elefanttimiehiksi. Vaikka siis näitä asioita "ymmärretään" ja niitä käsitellään "vastuullisesti" medioissa, vaikka he itsekin esim. pitävät blogeja ja ovat avoimia jne. jne.. pohjalla kuitenkin on aivan entisenlainen kirkonkyläläismentaliteetti, tuijotteluineen ja päänpyörittelyineen, nyt vain poliittisella korrektiudella ja postmodernin ihmisen näennäisellä käikennähneydellä silattuna. En jaksa uskoa kaikilta osin tämä ennakkoluulottomuuden aitouteen, siinä on samaa kuin tämä mikä iltapäivälehden pt sanoi televisiossa noiden Vanhasen kännykkäriiustelujen lööppikelpoisuudesta: "Kansalla on oikeus tietää" - En tiedä onko se noin tyhmä vai falski, ällöttävää hurskastelua joka tapauksessa.
Tällä nyt en tarkoita sinua ja sitä että asiasta kirjoitat, enkä myöskään tätä nimenomaista henkilöä josta tässä on kysymys. Vaan noin yleisemmin.
Mielestäni Vanhasen ja tällaisten tapausten välillä on eroa. Olet varmaan oikeassa siinä, että näissä on sellaista uteliaisuuden ajamaa nuuskimista, johon viittasit.
Vanhasta ei kuitenkaan katsota samalla tavalla. Hän on pyytänyt meidän äänemme, että saisi päättää, miten me elämme. Demokratiaan ei tietysti pidä suhtautua liian vakavasti, mutta jos ääni annetaan jollekin, on ehkä hyvä tietää millaisesta henkilöstä on kysymys. On siinä myös joukossa samaa uteliaisuutta. Ja varmaan osalla ihmisistä Vanhasen painoarvo itseasiassa lisääntyi niistä jutuista, osalla tietysti laski.
Koanin tapauksesta vielä sen verran, että vaikka onkin uteliaisuudesta kysymys, sen jälkeen, kun asiasta on "vetänyt johtopäätöksensä", se ei enää ole uusi asia, ja tuijotteluvaihe loppuu. Jäljelle jää meille kullekin ominainen positiivinen tai negatiivinen suhtautminen erilaisuuteen. Uskon kyllä, että tällaiset blogita auttavat positiivisuuteen.
Olet varmaan oikeassa. Tutustuminen ihmiseen, henkilöön sen takana, mitä hän missäkin tapauksessa "edustaa" tai mille hän "antaakin kasvot", on varmaankin paras tapa päästä ensitaivastelun jälkeen normalisoimaan tilanne ja muistamaan se tosiseikka että kyse on oikeasta ihmisestä eikä tapauksesta X.
Sitä vain tässä kevään edetessä kyynistyy.
Vanhasesta kännyköineen sanon yhä, että päästä tämä, mutta tuo meille iltapäivälehtien barabbaat.
Etappisian maininta siitä, että tutustuminen "jotakin edustavaan" ihmiseen tai "erilaisuuteen" toisi ainakin vähitellen ihmisen taivastelusta oivallukseen, on usein oikea tie ymmärtää ja hyväksyä. Ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos ihminen ymmärtää, että on toisenlaisuutta, jolla on oikeutuksensa tai joka on vähintään yhtä oikeutettua kuin minun totuuteni, hän on aika pitkällä ihmisenä olossa.
Merkillistä, että on paljon matkustelleita ihmisiä, oppineita ja älykkään oloisia, joiden toisenlaisuuden ymmärtäminen on olematonta. Heitä tapaa myös blogeissa. Millainen on tilanne turuilla ja toreilla?
Jos saa sukuunsa tai ystäväpiiriinsä täysin "poikkeavan" ihmisen, voi kasvaa ohi tuon turistihymyilevän excusen.
Minulla on työyhteyksissä ollut muutama niin kannaltani erilainen ihminen, että nikottelun jälkeen on ollut opettavaa kuunnella kummankin myös toisen perusteluja, miksi on päätynyt liki samanlaisista lähtökohdista päinvastaisiin kantoihin.
Ja tietysti varsin kasvattavaa on ollut tulla toimeen ainoan sisarensa kanssa: sama ikä, sama näkö, samat vanhemmat, melkein sama koulutus (sisar muistuttaa kyllä tavattaessa, että hänellä on kaksi loppututkintoa enemmän kuin minulla!, joten voin pitää suuni kiinni, kun viisaus puhuu !!) - mutta erilainen maailmannäkemys.
Hanhensulan kanssa samaa mieltä: Jos annan kalliin ääneni poliitikolle, haluan tietää, millainen ihminen tämä todella on erilaisissa tilanteissa. Detaljitkin kertovat aika paljon kaikista meistä.
Olen juuri ottanut yhteyttä ihmiseen, jonka omalla äänelläni valitsin kansanedustajaksi. En ymmärrä hänen kantaansa eräässä tärkeässä peruskysymyksessä.
Lähetä kommentti