24.6.2006

Juhannusmuisto: Onnellisten päivä

Juuri ennen auringonlaskua näin tuossa terassin viereisessä lehmuksen sukuisessa puussa, jonka nimeä en valitettavasti tiedä, harakkaparin hellissä perheenperustamispuuhissa puun ylimmällä oksalla, josta on hyvät näköalat Schumanin rautatieaseman yli kohti Euroopan parlamentin isoa lasipalatsia.

Ja se tietysti toi mieleen onnellisuuden, jota tänä yönä varmasti monet pääsevät Suomen suloisessa suvessa nauttimaan kokkojen roihutessa ja auringon vetelehtiessä hyvin lähellä taivaanrantaa jossakin luoteen ja koillisen välillä. Yöttömässä yössä.

Yksi juhannusyö, kauan sitten.

Lentokelpoinen valoisuus jatkui yön yli ja lennätin sen vanhetessa aina enemmän ja enemmän ”onnellisia” asiakkaita näköalalennoilla nelipaikkaisella Cessna 177-koneella Räyskälän lentokentältä, jonka kiitotiellä ei ole laskeutumisvaloja. Mutta se ei haitannut. Hämärältä kiitotieltä astuttiin kevyesti ylös ja sisään valoisan kesäyön taivaaseen. Lennätettävätkin olivat vaiti, lähes hartaita niin kuin taivaassa kuuluukin olla. Alla Pernun nummia, metsää, peilijärvien pintoja ja vaaleana erottuvia peltoja. Kokkoja näkyi vielä siellä täällä järvien ja lampien rannoilla, vaikka Räyskälän huikean korkea kokko keskellä kenttää oli jo roihunnut ja sammutettu aikoja sitten ja pakanapiirien tanssijat hävinneet mikä minnekin. Joissakin paikoissa kevyttä usvaa oli madellut veden päältä pelloille ohueksi, vaaleaksi hunnuksi. Lentäjät sanovat toisilleen, että ilma on kuin linnunmaitoa, kun on kaunista ja tyyntä, koneessa ei tunnu värähdystäkään ja laskeutumiset ovat helppoja ja keveillä sormenpäillä, tai vain ajatuksin ohjailtuja – kuin hipaisusuudelmat kiitotien asfaltille.

Viimeiset lennot lensin joskus kahden maissa aamulla, kun aurinko oli jo melkein takaisin taivaalla. Silloin viimeiset väsyneet asiakkaat olivat jo niin ”onnellisia”, että heitä ei enää herennyt ottaa kaksirattiseen koneeseen lennätettäväksi. Viimeisetkin asiakkaat ja avustaja, yksi Penni, painuivat koteihinsa tai telttoihinsa hiljaisesta lemmestä vielä kuhisevassa juhannusjuhlien telttakylässä, muutaman nuotion hehkussa istuttiin vielä tuijottamassa hiljaiseen tuleen. Shamaanien ja noitien yksinjurottavaa kansaa, kirkas pullo jalan vieressä pehmeässä, neulaisessa maassa.

Hiljainen jurahdus: ”Hyvää juhannusta, Hanhensulka. Meneppä vielä saunaan!” Heilautus takaisin ja nuotioontuijottaja jatkoi mitä oli ajatellut aikaisemmin.

Räyskälän pikkusauna oli jonkun myöhäisen saunojan jäljiltä lämpimänä. Ähisin tuimat löylyt, puukiulusta vettä kuumille kiville, kävin uimassa ja seisoin hetken aikaa laiturin päässä kuuntelemassa ja katselemassa kuikkapariskunnan yöllisiä puuhailuja vastarannalla. Muuten luonto vain tuoksui ja rötkötti hämäränvihreänä pienen järven ympärillä.

Englantilainen tutkija Cliff Arnall Cardiff’in yliopistosta on laskenut, että tänä vuonna 23.6. oli onnellisin päivä. Hänellä on siihen oikein matemaattinen kaava, tekijöinä: liikunta, luonto, sosiaaliset suhteet, myönteiset muistot lapsuuden kesistä, lämpötila ja odotettu loma tai muu vapaa-aika.

Tutkija Arnall sanoo eilisessä The Independent -lehdessä:


Onnellisuus liittyy moniin asioihin elämässä ja voi laueta monista erilaisista liipaisuista. Ehkä aurinkoisesta päivästä, ehkä lapsuusmuistoista. Halusin kaavani todistavan, että onnellisuuden avain voi olla niin yksinkertainen...


Tämä oli minun yksinkertainen onnenmuistoni avaimineen kaukaisesta juhannuksesta.

Hyvää juhannusta kaikille Arvoisille Lukijoille.

PS. Avustaja Penni sai lentolupakirjan ja kuoli pari vuotta myöhemmin taitolentokeikallaan jonkun maatalousnäyttelyn parkkipaikalle Satakunnassa. Nuotion jurottaja hukkui muutama vuosi myöhemmin auratessaan talvikiitotietä traktorilla tutulle järvenjäälle.

Pätkä Lokki Joonatanista (Richard Bach, suom. Kaija Kauppi, Gummerus, 1973, s. 47):


Joonatan loi viimeisen viipyvän katseen halki taivaan, halki tuon loistavan hopeamaan, missä se oli oppinut paljon.
- Olen valmis, se sanoi.
Ja Lokki Joonatan Livingston nousi ylemmäksi kahden tähtikirkkaan lokin seurassa, kunnes se katosi sysimustalle taivaalle.

5 kommenttia:

Anser sp. kirjoitti...

Samaten, hyvää juhannusta Hanhensulka, tänään klo 01.41. 64N21E

marja-leena kirjoitti...

Onpa kaunis muisto ja kaunis kirjoitus siitä! Herätti muistoja juhannuksesta kun ensi kerran kävin Suomessa.

Hyvää Juhannusta sinne, vaikka Brysselissä ei juhlita, niinkuin ei täällä Kandassa. Quebecissa on kyllä St. Jean-Baptiste Day.

Muuten, tuli Hanhensulka mieleen kun luin Suomen Sillassa että Brysseliin tulee jonkinlainen suomalaisten keskus.

hanhensulka kirjoitti...

Anser, kiitos, et tainnut kokkoa polttaa, kun näyttää olevan niin paljon vettä alla.

Marja-Leena, eipä juhannusta ole päässyt juhlimaan oikein pitkään aikaan. Sen Suomi-keskuksen taisivat avata ainakin osaksi jo kun olimme Strasbourgissa viikko sitten. Emme ole vielä käyneet, mutta kohta täytyy päästä taas kirjastoon, joka on jo sinne siirtynyt. Kirjoitan vähän juttua, kun olen käynyt. Kiitos vinkistä.

Juha K. Korento kirjoitti...

Tuollainen suurenmoinen muistokuvaus, joka saa vain yhden ajatuksen takomaan päässä: olisinpa ollut tuolla. Neulaspohjainen tie, Räyskälän motellit... Se kaikki. Kiitos tästä tekstistä!

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommentista. Muistot pulppuaa sydämestä, ja niitä on paljon lisää. Olet tainnut siellä ollakin, kun en tuossa tekstissä maininnut mitään motelleista:)) Olisitko ollut ihan nuotioontuijottajien mukana. Tai jopa lentelemässä OHCPW:llä!