30.6.2006

Jumalan aamu (2. versio)

Nouse,
Abdulrahman, Jumalan orja

yön sylistä valkoinen lanka
kutsuu uskovaa rukouksiin

Hipaisitko tuoksuvaa ihoa kaipaavasti
ennen puhdistavaa pesua?

Minareeteista kutsuvat jo
viettelevät huudot hiljaisuudessa

puhtaat lumenvalkoiset ihokkaat
odottavat uskojaa

äänet kaipaavat uhreja, unet
neitsyen puhtaat, paratiisia

Jumalan Orja, Abdulrahman,
Nouse Jumalasi aamuun

(Tämä on Runotorstain antologiaan 29.6.2006 laitettu runo uudeksi versioksi muotoiltuna mutta sama sisältö. Voi olla, että edellinen rivijako oli keinotekoinen ja pimitti runon sisältöä enemmän kuin oli aiheellista.
PS. ja tuli vahingossa tänne, mutta olkoon sitten.)

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Hieno runo. Se tehosi minuun siten että luulin tuntevani tuoksut, kuulevani taustaäänet ja aistivani vasta nousevan auringon valkoista valoa. - Minäpä luen uudestaan ja kokeilen saanko kielestä selvää...

(En tiedä saanko jätetyksi tätä kommenttia. Kaksi yritystä ei vaikuttanut tarttuvan.)

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommentista, Rita, sekä Tui että Sahrami ovat kommentoineet tätä myös siellä Runon arki palskalla, joka kuuluu myös Dionysoksen kevät -kompleksiin.