15.1.2007

Satunnainen tukkijätkä satumetsässä

Kuva Hanhensulan kokoelmasta: ottanut R.S 27.12.2006 oivallisella leiripaikalla australialaisessa Wombat National Forest’issa.

Linnunrata näkyi kirkkaan huikeana, maitomaisen epämääräisenä, polveilevana kujana poikki taivaankannen. Se nousi koillisen puidenlatvoista, ylitti Vompatti metsän leiripaikan hiilihehkuisen kotilieden ja hävisi manna gum -eukalyptuspuiden (Eucalyptus viminalis) lehvistöjen sisään kaukana lounaassa.

Orionin tähdet olivat siinä vieressä väärillä paikoillaan. Taivaan kirkkain tähti Sirius löytyi sumuisen Linnunradan oikealla puolella, idässä siis, ja lähes yhtä kirkkaana näkyvä Orionin kirkkain tähti Rigel sen vasemmalla puolella – lännessä. Lähellä pohjoisen puunlatvoja Seulasten sikermän tähdistä näkyi paljaalla silmällä yhdeksän, eli seitsemän sisarusta olivat saaneet vierelleen kaksi vaatimattomampaa siskoaan, tähtitaivaan Tuhkimoita.

Etelämpänä näkyivät Etelän ristin tähdet. Itse asiassa sekä Pohjan risti (oikeammin Joutsenen tähdistö) että Etelän risti näkyivät samanaikaisesti suojaiselta leiripaikalta taivaita tuijottelevalle tähtimatkaajalle.

Etelän ristin tähdistä viisi on ikuistettuna Australian lipussa ja neljä kirkkainta Uuden-Seelannin lipussa. Myös Brasilian lippu kuvaa viittä Etelän ristin tähteä. Brasilialaiset ovat ikuistaneet lippuunsa myös hädin tuskin paljaalla silmällä näkyvän Etelän tähden (Polaris Australis), joka on ”tähtinimeltään” Sigma Octantis.

Kentaurin sikermästä välähti näkyviin hidas tähdenlento, joka piirtyi Linnunradan poikki ja hävisi lännen taivaalle. Ja valaisi muistoja.


Hamassa muinaisuudessa – viisikymmenluvulla – kymmenvuotias oli hiihtämässä kirkkaassa helmikuun yössä partiokokouksesta Suolahden aseman ohi ja Keiteleen Saunalahden yli kohti kotia, joka sijaitsi Riihivuoren tiellä. Hän pysähtyi hetkeksi jäälle paukkuvassa pakkasessa ja katsoi taivaalle.

Linnunradan maitopolku polveili suoraan yläpuolella, Joutsenen ja Orionin tähdistöt hieman etelämpänä ja Sirius lähellä taivaanrantaa. Ja pohjoisessa heiluivat revontulien kellertävän vihreät helmat. Hiihtäjä otti koivistolaisen karvalakin päästään ja kuunteli. Tähdet ja Linnunrata olivat hiljaa, mutta revontulet kuiskivat suhisevaa lauluaan, jonka kuulee, jos on kuullakseen. Hiihtäjä muisti vaarinsa kertoneen laulusta, mutta ei ollut sitä ennen itse kuullut.

Mutta silloin Saunalahden muuten äänettömällä jäällä kuuli sen selvästi samalla, kun ihmetteli revontulihelmojen hulmuamista. Haaleat värit muuttuivat nopeasti tummemmiksi ja lopulta taivaan laelle piirtyi punertava kruunu, josta lähti säteitä taivaan kaikille kulmille.

Hiihtäjää pelotti vähän ja karvalakki painui takaisin päähän. Sukset rupesivat suihkimaan nopeasti luistavalla pakkasladulla ja revontulten laulukin loppui kuulumasta. Kuului vain sydämen kiihkeät lyönnit ja kohiseva nuoruudenhelppo hengitys.


Nuotioon lisättiin aikaisemmin poikkisahattuja puita. Taivaalle nousi kipinöiden virta ja nuotion valo peitti tähtiä näkyvistä.

Kipinät näyttivät pysähtyvän eukalyptuspuiden lehdille. Katsojasta näytti hetken siltä, että itse puutkin alkoivat kipinöidä. Mutta lehdille korkealla puiden latvoissa syttyikin muita valoja. Oli kuin joku näkymätön olisi käynyt sytyttämässä pienen pieniä lyhtyjä puiden lehdillä yksi toisensa jälkeen. Lopulta parissakymmenessä puussa kimalteli himmeän vihertäviä valoja: toiset muuttumattomina, toiset nopeasti tai hitaasti välähdellen. Satumetsän satulyhtyjä.

Katsoja tajusi nopeasti katselevansa tulikärpästen parittelukutsuja. Siivekkäät koiraat viestittivät puiden lehdiltä maassa odotteleville naaraille, jotka vastasivat jos vastasivat, eläinmaailmassa naaralla on valta, voima ja oikeus valita.

Koiraiden osana on koristella itsensä parhaan kykynsä mukaan. Ja toivoa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oijoi, pitäs päästä metsään yöksi...
-ruu

hanhensulka kirjoitti...

Ei muuta kuin viltti kainaloon, ruu, muutama VB jääpussiin (itse tosin pidän enemmän Cascade Light'ista), joku käärmeensyötiksi mukaan (Queenslandissa sellainen on kai välttämätön) ja matkaan! Niin kuin tiedät australialainen metsä on ihmeitä täynnä. Kerron joskus muulloin echidnasta ja wombatista jotka tapasin, wallabeita ja kenguruita ei viitsi edes mainita enää. Kettu ja kanikin nähtiin, mutta niistä ei uskalla ainakaan australialaisille kertoa mitään;)

Anonyymi kirjoitti...

Täällä on nyt kyllä liian kuuma, mun mielestä. Meren rantaan jos pääsis. Metsissä on tukalaa ja käärmeitä liikaa. Ja meren rannassa liikaa turisteja...:)

Mut kunhan tässä muutama kuukausi viereähtää, niin jospa sitten. Eikä mitään veebeetä mukaan vaan salmiakkikossua. Paits että sekin taitaa olla loppu. No, eipä hätää. Käyn Suomessa tankkaamassa kesäkuussa. On jo aikakin! Saattaa kyllä olla, että seuraava telttaretki on Kainuuseen. Mut siellä on tietty itikoita liikaa....:)
-ruu

hanhensulka kirjoitti...

Hah. Sattumalta Melbournen poika kyseli äskettäin salmiakkikossusta, kun oli joltakin Artolta kuullut sellaista olevan. Vahinko, että sitä ei saa ostettua edes ruotsalaisten kirkolta, vaikka majailevatkin Melbournen hienoimmassa talossa...:)

Varo siellä Kuusamossa, saattaa sielläkin joitakin lieroja liikkua!