Kitarat uhkaavat ympäristöä tuholla

Tämänaamuinen The Independet –lehti ilmoittaa (Guitar makers band together to save vital timber), että maailman merkittävät kitaristit (mm. Eric Clapton, Pete Townshend ja Paul Simon) ja kitaroiden valmistajat (Fender, Gibson, Taylor ja Martin) ovat ryhtyneet hädissään suojelemaan häviäviä Pohjois-Amerikan metsiä.

Nimittäin kitaroiden valmistukseen käytettävä kuusi englanninkieliseltä nimeltään sitka spruce (Picea sitchensis) on uhkaavasti vähentynyt Alaskan metsistä. Sitkaa käytetään yleisesti hyvien kitaroiden kansipuuna koska se on äärimmäisen sitkeää ja resonoivaa puulajia.

Kitaroihin käytettävä kuusipuu tulee pääasiasta Alaskan rannikon ”lämpimistä” ja sateisista metsistä. Rannikkoa pitää jäättömänä Japanin merivirta, joka tuo lämmintä merivettä Tyynenmeren keskiosista Kiinan ja Venäjän rannikkoa, Aleutien saariryhmää seuraten Pohjois-Amerikan rannikolle, jossa se haarautuu kahtia: toinen osa jatkaa etelään osana kokonaisvirtausta nimeltään North Pacific Gyre ja pieni ”joki” kääntyy pohjoiseen Oregonin, Kanadan ja Alaskan rannikolle lämmittäen paikallista ilmastoa niin, että rannikkoalueilla ei jäätä juuri esiinny. Ja siellä kasvaa siis tätä kitaroille välttämätöntä sitka-kuusta, joka on ilmeisesti maailman kolmanneksi korkeimmaksi kasvava puulaji (nousee 90 metriseksi ja elää jopa 900 vuotta).

Kitara-aktivistit toimivat yhteistyössä puunhalaajien kattojärjestön, Forest Stewardship Council (FSC), kanssa. Tarkoituksena on varmistaa, että kaikki kitarat veistetään tästä lähtien vain tiukasti kontrolloiduista ja aidoiksi puunhalaajapuiksi merkityistä näreistä.

Alaskan kuuset katkoo ja myy edelleen pääasiassa Aasian talonrakennusaineeksi ja amerikkalaisten talojen ovien ja ikkunanpielien materiaaliksi paikallisten intiaanien osuuskunta nimeltään Sealaska, joka ei vielä rekisteröi myymiään puita FSC:n valvonnassa. Ja nyt siis kitaristiaktivistit yrittävät muuttaa tätä merkittävää epäkohtaa.

Aikaisemmin kitaroiden kannet valmistettiin pääasiassa Amerikan koillisosissa kasvaneesta adirondack-kuusesta, mutta se hakattiin lähes olemattomiin jo 1940-luvulla niin kuin monet muutkin länsimaisten ihmisten asuttamien alueiden metsät. Nythän me yritämme saada brasilialaisia, indonesialaisia ja muita köyhiä kolmannen maailman asukkaita sekä nyt myös Alaskan intiaaneja uskomaan, että heidän ei tulisi tehdä samaa omille metsilleen.

Itse käytän Fenderiä niin kuin Sting. Oma –ja naurettavan vähän käytetty – kitarani on Fenderin (kuva) nylonkielinen Classic Design (Venetsian tyylinen koppa), jonka kannessa ei käytetä kuusta vaan ”solid cedar” kuten speksi sanoo, sivut ja pohja ovat ruusupuuta ja kaula mahonkia.

Joten ainakaan vielä ei tarvitse Claptonin ja muiden kanssa ryhtyä puita halailemaan, vaikka tietysti kannatan innokkaasti sitä – niin kuin muutakin halailua.