28.2.2007

Klassikot joita en koskaan lukenut

Kuva: Ivan Sergejevitš Turgenev

Virtuaaliystävä Prospero on haastanut blogissaan Loistava puhallus - Lauseita (Klassikot, joita en koskaan lukenut) koko Blogistanin tutkimaan omaatuntoaan ja mittaamaan suhdettaan klassikoihin - noihin helisevien sanojen, teräväsärmäisiksi kuivuneiden ajatusten ja totisena toisteltavien ikuisten totuuksien kultaisiin muniin - ja listaamaan tärkeimmät niistä, joita ei ole lukenut alkua pitemmälle hyvistä yrityksistä huolimatta.

5 kommenttia:

s. liuhto kirjoitti...

Täytyypä laatia oma lista. Yritän keksiä siihen jotain kieroa. Tai "meidän" tulee keksiä, sillä tiimissähän tässä kirjoitetaan (No, okei, ei mene läpi että kirjoittajaryhmä olisi nimimerkin takana).

Hanhensulka kirjoitti...

Joo pidän edelleen todennäköisempänä, että takana on julkisuutta pakoileva Pynchon.

marjatta.ripsaluoma kirjoitti...

Ja piilossa pysymisensä aikana Thomas Pynchon olisi opiskellut suomen?

No, olen voinut olla hänen päätökseensä (piilossa pysymiseen ja uuden identiteetin hankkimiseen) osaltaan vaikuttamassa, koska kirjoitin anti-hippihenkisiä juttuja Vietnamin sodanvastaisiin u-lehtiin 60-70-lukujen taitteessa. Vaadin rationaalisuutta myös hämäriin maagisiin ja shamanistisiin teksteihin tai edes niiden tulkintoihin.

Väitin mm. että suomen kielen pääsy maailmankieleksi oli Venäjän liberaalin tsaarinvallan ansiota osin, koska vapaan painolain avulla saatiin kansalliseepos Kalevala, josta ainakin ruotsinkielinen sivistyneistö innostui. Viimeksimainitun lauseen kyllä itsesensuroin.

Voi olla kyllä että Pynchon oli lukenut myös oregonilaisen runoilijan Gary Snyderin esseekokoelman, joista yksi essee keskittyy sen todistamiseen että Suomen itsenäisyys johtui Kalevalasta.

Pynchon on saattanut ajatella että kielessämme on magiaa. Kyllä minusta sen oma kieli on aika maagista paikka paikoin, siis englantinsa.

Ai niin, piti väittämäni vastaan Hanhensulan väitettä että Pynchon olisi klassikko.

Vakaan käsitykseni mukaan klassikot ovat kaikki kuolleita.

Hanhensulka kirjoitti...

Pynchonin olinpaikasta en mene väittämään mitään, viittaan vain kyseisiin teksteihin. Sen sijaan mielenkiintoinen väitteesi, että klassikkokirjan kirjoittajan täytyisi olla kuollut on kyseenalaistettava heti.

Klassikoksi ei tule kirjailija vaan kirja.

Näin ollen kirjailijan tajunnan tila ei kirjoittamisen jälkeen saa näytellä klassikoksi kanonisoinnin yhteydessä kovin merkittävää osaa. Rainbow on julkaistu jo jonkin aikaa sitten joten ikää ja gravitasta on ehtinyt tulla. Tosin huomautan vielä, että sanoin "on tulossa klassikoksi ... Mutta klassikko-kaanoniin se on silti menossa tai mennytkin ehkä jo."

marjatta.ripsaluoma kirjoitti...

Hmm. Taidanpa jättää tuon muotoon "klassikot".

Monet kirjat ovat pölyyntyneet pahanpäiväisesti ja silti ihmiset niitä sivistyäkseen lukevat. Ja aivastelevat. Gesundheit!

-Danke!

Kirjailijan olemassaoloista on tosiaan vaikea sanoa yhtään mitään.

Olen viettänyt lumisateisen päivän lukien Peter Hoegin Hiljaista tyttöä.

Eikä siihen oikein parane lisätä mitään.