5.2.2007

Vihaatko Maciä


Kuva: Bill Gates, ostaisiko tältä mieheltä paljon käytetyn ohjelmiston?

Olisi täysin väärin sanoa, että vihaan Applen makin kayttäjiä.

Tai että he olisivat kaikki omaan napaansa tuijottavia, hassunkurisia, huivihartiaisia tai samettihousuisia puunhalaajia ja pakettien käärepapereita ihailevia tekoavantgardistisia hölmöläisiä, jotka jatkavat peittoaan leikkaamalla palan alapäästä ja harsimalla sen yläpäähän (harsimalla siksi, että heidän neulansa on teknologisesti samaa luokkaa kuin heidän ns. tietokoneensakin), ja sen lisäksi korealla ulkokuorella höynäytettyjä applen propagandisteja, jotka eivät edes osaisi käyttää kahta painiketta rinnakkain, vaikka siihen olisi tarjolla tilaisuus. Tietysti en vihaa heitä – niin kuin en muitakaan omituisuuksia. Eivätkä heistä läheskään kaikki ole kuvatun kaltaisia henkilöitä, vaikka vakavasti harhautettuja tietysti järjestään ovatkin.

Windows Vistan pelästyttämänä Apple on aloittanut mainoskamppanjan, jolla yritetään vakuuttaa, että PC on tarkoitettu pitkästyttävää työelämää varten ja makki puolestaan ”fun stuff”ia varten. Jokainen voi tarkistaa tämän harhaluulon oikeutuksen kävelemällä lähimpään ”fun stuff”ia myyvään liikkeeseen ja laskemalla peliteknologian huipulla olevien PC- tietokonepelien määrän ja vertaamalla sitä makkiin suunniteltujen pelien määrään. Vertailua voi tehdä myös muistelemalla Applen kuolettavan pitkäveteistä peliä nimeltä MYST vuodelta 1993 ja vertaamalla sitä samana vuonna julkaistuihin PC-peleihin kuten DOOM.

Arvoisa Lukija huomaakin tästä introsta, että olen kiinnostuksella seurannut sitä, että Microsoft julisti uuden PC-aikakauden alkaneeksi viime viikolla ja julkaisi viimeisimmän käyttöjärjestelmänsä nimeltä Windows Vista. Applenhalaajat ovat jo ehtineet tuomita Vistan vanhentuneeksi ja kertoneet, että mac-maailma on siirtymässä valovuosia PC-maailman edelle myöhemmin tänä vuonna julkistettavalla käyttöjärjestelmällä. Tämä on omiaan herättämään alakuloisen mutta ymmärtävän hymyn kaikkien PC:n käyttäjien iloisenkiiltäville poskille.

Saattaa tosin olla, että Vista on viimeinen vallankumouksellinen käyttöjärjestelmä, jonka Microsoft julkistaa: seuraavat edistysaskeleet saattavat olla vain parsimista ja paikkaamista. Vista – ja viimeaikaiset monopolisyytteet – saattavat jopa ennakoida Microsoftin etulyöntiaseman muuttumista, vaikka on vaikea uskoa, että yhtiö häviäisi kokonaan; tosin sellaisiakin uhosanomia on maailmalta kantautunut.

Nyt on ehkä aika katsoa tulevaisuuteen ja unelmoida miten tietokoneet muuttavat elämää tästä eteenpäin.

Jos soitat Englannissa ollessasi numerotiedusteluun, niin todennäköisesti langalle tulee viehättävä-ääninen nainen, joka puhuu englantia hyvin pehmeällä murteella, jotenkin intialaisittain. Ja tähän on hyvä syynsä. Nimittäin numeropalvelun antaja istuu todennäköisesti tuhansien kilometrien päässä, eksoottisessa Channaissa, joka oli aikaisemmalta nimeltään Madras. Madras oli ehkä paremmin tunnettu tulisena kastikkeena intialaisessa ruoassa, Chennai sen sijaan tunnetaan huipputeknologiasta, hyvin koulutetuista tietokoneohjelmoijista ja tietysti näistä samettiäänisistä ja pehmeästipuhuvista naisista, joilla on lisäksi isot ja hellät, mustat tai ruskeat silmät.

Numerotiedustelun pehmeämurteinen vastaaja on osoitus siitä, että globalisaatio ei ole pelkästään huono asia – ainakaan kuluttajan kannalta, puhelinvastaajina Englannissa aikaisemmin toimineilla – ja näiden ammattiliitoilla – saattaa tässä olla toisenlainen mielipide. Ja tämä trendi tulee jatkumaan.

Itse asiassa hajautettu työpaikka ja -aika ovat vaihtoehtoina jo nyt, ei ehkä aivan kaikissa työpaikoissa tai ammateissa – sairaanhoitajien ehkä täytyy pysyä sairaaloissa ja sotamiesten rintamilla – mutta meillä ”tavallisilla” työläisillä teknologia antaa uusia vapauksia valita.

Yksi merkittävä tekijä tässä muutoksessa on se, että maailmassa on de facto standardi henkilökohtaisen tietokoneen käyttöjärjestelmissä (mac-maailman harvalukuiset äänet voitaneen jättää tässä huomiotta). Sekä Intiassa että Inarissa pöydällä surraava tietokone pystyy käyttämään samoja ohjelmistoja ja samoja tiedostoformaatteja ilman sen kummempia ongelmia.


Kuva: applen uusin


Jos mac-maailma, tai jokin muu kilpaileva käyttöjärjestelmä, esimerkiksi suomalaisen ”valkoisen ritarin”, Linus Torvaldsin – mikä-sen-nimi-nyt-olikaan – ai niin, LINUX, olisivat pystyneet tasavertaiseen kilpailuun Windowsin kanssa, ohjelmistoja olisi vähemmän, ne olisivat yhtyeensopimattomia, eivätkä edes tiedostoformaatit olisi käyttökelpoisia eri järjestelmissä.

Jos ette usko, niin katsokaa vaikka UNIX-koneita. Kaikki pyörivät näennäisesti samalla käyttöjärjestelmällä, mutta eivät, todellisen standardisoinnin puuttuessa, ole yhteensopivia, ja se on yksi syy isojen tietokonejärjestelmäprojektien suunnattomiin hintoihin ja ongelmiin. UNIX-pohjaiset tietokonejärjestelmät tehdään tarkoituksellisesti sellaisiksi, että lisäohjelmistoja tai modifikaatioita ei voi ostaa kilpailijalta. UNIX-ohjelmisto ei aina pyöri edes saman laitevalmistajan uudemmissa koneissa, joten käyttöjärjestelmä – ja ohjelmistot – joudutaan uusimaan aina, kun prosessoreissa siirrytään uuteen ikäpolveen.

Toisaalta kukapa UNIX-maailmasta sen kummemmin enää välittää, perseestä mikä perseestä.

Mutta Intiassa ja Inarissa asiat ovat siis toisin. Intialainen firma voi palkata etätyöntekijän Inarista – eikä välitä, vaikka inarilaistoimisto sijaitsisi kodassa ja kahvitunnit vietettäisiin kodan edessä tulilla – tai päinvastoin.

Englannissa etätyötä tekevien määrä on noussut viime vuosina tasaisesti noin 1 % vauhdilla.

Se ei ole vuodessa kovin suuri muutos, mutta sanotaan vaikka yhden työntekijäsukupolven aikana muutos on jo huikea. Ja se tapahtuu pikku hiljaa, ilman sen suurempia vallankumouksia. Usein jopa niin, että aikaisemmin palkkarenkinä tunkkaisessa toimistossa istunut perustaa oman pikkufirman ja tekee yksityisyrittäjänä – verohelpotusten kannustamana – samoja hommia kotonaan, samalla kaitsien mukuloitaan ja hoitaen puutarhaansa tai poiketen viereiseen nurkkapubiin aina, kun laiskuus pääsee yllättämään. Todellisuudessa tällaiset kotona työtätekevät tekevät pitempiä päiviä kuin toimistossa työskentelevät, ja voivat helposti adaptoitua eri aikavyöhykkeiden välisiin eroihin.

Isaac Asimov kertoi jossakin Foundation-sarjansa kirjassa (Foundation and Earth? En pysty nyt tarkastamaan) planeetasta, jossa tällainen kehitys oli viety äärimmäisyyksiin. Planeetan asukasluku oli hyvin pieni ja kaikki asuivat isoissa taloissa robottien hyvässä ja turvallisessa hoidossa (Arvoisa Lukija muistanee Asimovin robotiikan kolme perussääntöä) fyysisesti eristettynä koko muusta maailmasta. Muistaakseni yhteisöllä oli ongelmia sosiaalisissa suhteissa, lisääntyminen taisi olla erityisen vaikeaa, mutta ei nyt puhuta seksistä. Vaan todetaan, että yhteiskunta on juuri sen suuntaisella kurssilla.

Joku saattaa pitää sellaista yhteiskuntaa utopiana tai jopa dystopiana, enkä ala tästä nyt etukäteen väittelemään. Joka tapauksessa sellaisen kehityksen ei välttämättä tarvitse päätyä idioottimaiseen yhteiskuntaan, vaikka meidän aikaisemmin historiamme valossa joku katastrofi ehkä senkin kehityksen päässä on odottamassa. (Aikaisemmin en ollut omalta osaltani niin nokonuuka tässä asiassa, mutta uhkaavan tuhatvuotisen elämän edessä asioita täytyy ruveta ajattelemaan uudella tavalla).

Tämä kehitys on lähinnä ns. Mooren lain alaisen tietokonetekniikan, PC:n ja Windowsin ansiota. Paremman provokatiivisen väitteen puutteessa sanon vaikka, että yhteiskunta on kehittynyt sarjana askeleita, joilla olemme siirtyneet erikoistapauksista yleistyksiin. PC’han on yleistys mainframe-tietokonehirmuista henkilökohtaisiin järjestelmiin.

Muutos alkoi jo kymmenientuhansien vuosien takana, mutta aloitetaan vaikka ensimmäisten historiallisten todisteiden aikakaudesta. Jumalista tuli ihmisten näköisiä. Heidän erikoisasemansa yleistettiin ja tapansa inhimillistettiin ja lopulta kehitys vei yhteen, ihmisennäköiseen jumaluuteen. Joka sitten yleistettiin jopa kaikilla tavoin ihmisestä syntyneeksi.

Valistusaika mahdollisti vallan yleistyksen ruhtinailta meille kaikille. Tosin vallankäyttö koski ensin vain paljon maata omistavia miehiä, mutta sekin yleistettiin lopulta naisia koskevaksi – lapsen ovat vielä jääneet ilman muodollista valtaa, vaikka todellista despootin valtaa heillä tietysti on kaikissa perheissä ylen määrin. Nyt ollaan jopa siinä tilanteessa, että presidenttinä voi olla viehättävästi lespaava, äkkiväärä ja punatukkainen nainen – vielä parisataa vuotta sitten tällaiset naiset olivat vaarassa tulla poltetuksi roviolla.

Tieto oli ensin salattua ja tarjolla vain tiukastikontrolloidulle eliitille. Mutta se yleistettiin koululaitoksen kehityksellä, kirjapainotaidolla, kirjastoilla, yleisellä tiedonvälityksellä ja lopulta internetillä, niin, että nykyisin kukaan ei voi syyttää tiedottomuuttaan tiedon puutteella.

”Kaikissa asioissa” kehitys on samansuuntainen: maailmanlaajuinen matkustaminen on kaikkien ulottuvilla, yritysten omistus on siirtynyt patruunoilta laajalle osakaskunnalle, globalisaatio tuo kulutushyödykkeet kaikkien ulottuville, yhteisistä hautausmaista ollaan siirrytty kaikille tarjottavaan terveydenhuoltoon, kuka tahansa voi oppia soittamaan, säveltää, kirjoittaa kirjan tai tehdä muuta taidetta. Niin kuin taideteosten tasosta usein nähdäänkin.

Tämä on tietysti aivan oikean suuntaista kehitystä. Mutta onhan siinä ongelmansakin. Nyt ollaan päätymässä siihen, että yleistys tekee kaikesta triviaalia. Erityinen ei onneksi ole kokonaan hävinnyt. Yleisen reuna-alueilla on vaahtoa, jossa muhii tiede, innovaatio, todellinen taiteellisuus, toisinajattelu, tulevaisuus.

Siksi olisi jopa väärin vihata makinkäyttäjiä.

Päinvastoin heitä tulisi pitää kuin kukkaa kämmenellä – niin kuin kaikkea muutakin erikoista, kaunista ja ”hullua”. Saattaahan olla, että he ovat kuitenkin jossakin asioissa oikeassa. Vaikka vaikeaa sitä on tietysti makin suhteen uskoa.

10 kommenttia:

Timjami kirjoitti...

Isaac Asimov: Alaston aurinko. Sama poliisi kuin kirjassa "Teräsluolat".

Kun mieheni kyseli Siemens-kännykkänsä ongelmia, hänelle vastasi suomea jotenkuten puhuva viikinki, joka ilmoitti nimekseen Erik ja sijaitsevansa Reykjavikissa.

Anonyymi kirjoitti...

Lapseni kutsuu Mac'ia aina mädäksi omenaksi.

Yksi perhetuttuperhe taas käytti pelkästään Macceja ja kehui niiden piirros- ja 3-ulotteisuuskykyä.

Laps on kyllä itse visuaalisesti aika tarkkanäköinen, mutta se ajattelee jollakin muulla tavalla kuin kappaleilla tai kauneudella. Tai ehkä katsoo niitä vähän matkan päästä, ehkä miettien algoritmeja.

Käväisin tuttavaperheessä joulukuussa ja katselin juuri tuonnäköistä läppäri-mac-konesta. Siinä oli isoja määriä hienoja visuaalisia tietokantoja.

Talonväki vakuutti että tämä PC menisi sen siliän tien, jos yrittäisin ängetä sellaisia tietokantoja tähän heiveröiseen Gates-masiinaan.

Siis yksinkertaisesti tämä kuolisi, delais, heittäis lusikkansa nurkkaan.

Terv.

Ripsa

Hanhensulka kirjoitti...

No niinpä olikin, timjami, löytyi vieläpä omasta kirjastosta. Ei ole varmaankaan avattu kertaakaan pariinkymmeneen vuoteen. Täytyy lukaista miten se poliisi-Bailey Solariassa selviytyy pikamatkallaan maasta. Hymyilytti hieman lento New Yorkista Washingtoniin, joka oli kääntäjän mukaan "radiolla ohjattu lento" ja koneessa ei ollut ikkunoita edes. Huh huh.

Minusta tuntuu, Ripsa, että applelaisilla on PC:stä himan liian negatiivinen kuva. Vääntöähän PC:ssä riittää paljon enemmän kuin makissa (kun verrataan ns. "pound-for-pound"). Mutta onvathan ne applet innovatiivisa ötököitä, erityisesti pidän applen näyttölaitteista, jotka näyttävät pöydällä tosi hyviltä.

Jukka kirjoitti...

Osui tuo lastusi alussa oleva Mac-käyttäjän kuvaus yllättävän pahasti kohdalleen. Paitsi tietenkin siinä kohdassa, jossa minua väitettiin harhautetuksi:-)

(Hyvä työkone tämä on: saan rauhassa keskittyä työhön eikä koneen säätämiseen.)

Mutta tuohon globalisoitumiseen ja standardeihin. Eihän niitä standardeja tarvita kuin työtiedostoissa. Ja hyvin toimii: tämä minun Macini lukee mainiosti suunnilleen mitä tahansa tarvitsemaani Windows-pohjaista tiedostomuotoa (paitsi paria, joita en ole itse tähän halunnut). Jostain syystä Windows ei tee samaa toisin päin.

Standardeja mahtuisi maailmaan hyvinkin muutama, aivan niin kuin mahtuu puhuttuja kieliäkin. Vastaavasti eri merkkiset, eri käyttöjärjestelmillä toimivat puhelimet kykenevät puheen välittämiseen luurista toiseen.

Windows vs. muut - asettelussa standardointia käytetään välineenä erilaisuuden hävittämiseen, ei erilaisten yhdistämiseen. Kyse on bisneksestä, ei asiakkaiden palvelemisesta, aivan kuten DVD-levyjen maa-asetuksissakin. Tuotteista tehdään tahallaan huonompia, kuin mitä ne voisivat olla.

Jotta olisi vain Yksi. Päämääränä, ei välineenä.

Fredrikan toinen kirjoitti...

Tietokoneiden kanssa puuhastelevat voi jakaa noin kolmeen koulukuntaan,
1. Ne jotka tahtoo tehdä koneilla tavallisia töitään

2. Ne,jotka tahtoo säätää, ohjelmoida, kääntää ja vääntää koneitaan, muttei missään tapauksessa tehdä sillä töitä

3. Ne, jotka pelaa koneella, ja joista usein kasvaa kakkosryhmäläisiä

Ja koska on hienoa säätää, kääntää ja vääntää, ja on yleisinhimillisen ihanaa briljeerata erikoisosaamisella a la Linux tms. täytyy muistaa vihata Windowsia, jonka helppokäyttöisyys toi kaikenmaailman pulliaiset tietokoneenkäyttäjiksi ja vähensi todellisten osaajien gloriaa. Onneksi, onneksi heillä on vielä unix ja linux, joita sitten voi ylistää yli niiden todellisen ansion.

a-kh kirjoitti...

Kuka makkia vihaisi.

Sylvi kirjoitti...

En vihaa Macia, kun en tunne. Mieleni pohjalla on lukemani tieto (mistä?) että yliopistonopettaja totesi macin käyttäjien tenttivastaukset/esseet huonommiksi kuin windowsilaisten. Tätä ei oikein uskalla sanoa ääneen, ainakaan työpaikan ylimmälle johtajalle, joka tullessaan vaihtoi laitteistonsaq Maciin.

jukka kirjoitti...

Sylvi, tuo tieto on ajalta, jolloin Macissa oli jo nykyisen kaltainen graafinen käyttöliittymä, jossa testinkäsittelyohjelma näyttää suunnilleen selaista näkymää, kuin mikä paperillekin tulee. Samaan aikaan PC-pohjalla tekstinkäsittely oli vielä valkoisia tai vihreitä kirjaimia mustalla pohjalla, yksi merkki yhdessä ruudussa. PC:n näytössä oli aina häiritsevästi keskeneräisen näköinen teksti, joka innosti viilaamaan ja parantelemaan. Macissa taas sai keskeneräisenkin kirjoituksen näyttämään valmiilta.

Nykyään tuota eroa ei ole: kaikki kirjoittanevat yhtä huonosti.

Sun äitis kirjoitti...

Hei, minä en ole hassunkurinen enkä huiviharteinen puunhalaaja, macisti kuitenkin. Minulle fun stuff on muuta kuin pelejä, sellaista kaikenlaista nätinnyhräämispuuhastelua, jota aikoinaan oli paljon helpompi tehdä macillä kuin wintoosalla. Sittemmin Windows-käyttis parani ja ohjelmat paranivat, mutta edelleen olen kotielämässä uskollinen macille, vaikka työkseni opetan Windows-vehkeillä.

Valintani ei ole ideologinen (kuin ihan pikkuisen, sillä oikeastaan uskon ihmisen oikeuteen valita vapaasti), vaan täysin käytännöllinen. Nykyisessä verkottuneessa ja sen myötä virustuneessa maailmassa on niin paljon helpompi ylläpitää maciä.

Minua jaksaa aina hämmentää, miten aikuiset ihmiset jaksavat kiihkota yhden käyttiksen puolesta toisia vastaan. Minulle on ihan sama, kuka mitäkin käyttää, kunhan itse saan tehdä omat valintani, omista lähtökohdistani. (sen verran minussa on tosiuskovaa, että se uusi macmainos, jossa pc on pukeutunut sairaalapaitaan major operationia odottaessaan, nauratti kovin. Pahinta on, että minun pitäisi suorittaa tuollainen major operation miehen pc:lle. Hermostuttaa jo etukäteen, kuin siinä käy!)

Hanhensulka kirjoitti...

Tuo makinkäyttäjän kuvaus oli symboolinen, Sunäites, minusta tuntuu, että lähes meissä kaikissa bloggareissa ja blogeissa muuten kommentoivissa on aimo annos sellaista makinkäyttäjää kuin kuvasin, jopa PC-porukassakin, jotka muuten ovat tietysti vasemmanpuoleisella aivolohkollaan ajattelevia pystyynkuolleita fossiileja!

Käyttöjärjestelmän de facto-standardista on se hyvä puoli, että todelliset tietokoneinnovaattorit, applikaatioiden suunnittelijat, tietävät minkälaiseen järjestelmään ohjelmistojaan suunnittelevat. Niin kuin Sun äitis sanoo, käyttöjärjestelmästä ei sinällään tarvitse välittää hirveän paljon, kunhas se vaan pyörittää juuri niitä ohjelmia, joista itse kukin on kiinnostunut.

Puhelinpuolella tulisi tämä keskustelu rinnastaa ensinnäkin puhelimien käyttöliittymään, joka on koko lailla standardi. Kaikenlaiset innovatiiviset puhelimet tulevat sen kanssa toimeen, koska se on standardi. Puhelimien omissa käyttöjärjestelmissä pitäisi olla myös standardisointia. Nyt esim. kannettavien puhelimien ohjelmistojen ja uuden sukupolven puhelimien hyödyllisyys on vähäisempää kuin sen pitäisi olla. Sillä puolella, ja kämmentietokoneiden osalta myös, tapellaan vielä käyttöjärjestelmien kesken, kun tappelun pitäisi koskea kuluttajan palvelua, eli aplikaatioita.