Kuva: Sorry, Koen Demuynck, belgialainen valokuvaaja, jonka töitä voi tarkastella enemmän täällä.
Ennen kuin siirrymme asiaan, seksiin, pannaan tähän alkuun muutama asiaan jotenkin kuuluvan seksikäs episodi amerikkalaisista oikeudenkäynneistä (tietysti pelkkiä tositarinoita, sain nämä nimittäin juuri edellisen lastun kommenteissa mora-puukolla uhatulta Maryltä).
***
ATTORNEY: Are you sexually active?
WITNESS: No, I just lie there.
***
ATTORNEY: What was the first thing your husband said to you that morning?
WITNESS: He said, "Where am I, Cathy?"
ATTORNEY: And why did that upset you?
WITNESS: My name is Susan!
***
ATTORNEY: So the date of conception (of the baby) was August 8th?
WITNESS: Yes.
ATTORNEY: And what were you doing at that time?
WITNESS: Uh.... I was gett'in laid!
***
Vanha totuushan on se, että neulan löytäminen heinäsuovasta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Mitä enemmän heinää, sitä mahdottomammaksi löytäminen tulee. Toisaalta, jos pistää kätensä ompelurasian neulalokeroon, neulan löytäminen on erittäin todennäköistä ja useimmiten tuskallistakin.
Ja tästä päästäänkin sujuvasti seksiin, jumaliin, heteroihin, homoihin, Afrikkaan, HIV-tartunnan vaaraan ja AIDS:n leviämiseen.
Mennäänpä vaikka Afrikkaan hetkeksi. Afrikkalaisissa kylissä, niin kuin tietysti kaikki varmuudella tiedämme, miehet makailevat savimajoillaan, juovat itsepanemaansa olutta, laskevat itse alullepanemiaan mukuloita ja vartioivat, että heidän taas raskaaksi panema, pellolla, pieni vauva selkäpussissa työskentelevä vaimonsa ei pääse vieraisiin.
Tämän verran tiedämme siis "varmuudella".
Toisaalta suurehkolla varmuudella tiedämme, että afrikkalaiset miehet eivät itse tyydy yhteen sukupuolisuhteeseen. Ja tämä on aivan ymmärrettävää: alituiseen raskaana, väsyneenä ja oletettavasti tyytymättömänä elelevän vaimon rakastelu ei ehkä ole erityisen miellyttävää.
Seksiä etsitään muualta.
Valitettavasti naapurinmiehet ovat yhtä tarkkoja vaimoistaan, joten naapurista ei seksinnälkään ole apua saatavissa. Mutta afrikkalaisissa yhteiskunnissa, niin kuin kai kaikissa muissakin patriarkkaalisissa yhteisöissä on miesten onneksi keksitty ilotalolaitos.
Tämä ei ole mitenkään uutta. Sumerilaisten Inanna-jumalatteren (hän oli sama rakkaudenjumalatar kuin akkadialaisten Ishtar ja myöhemmin Välimeren rantojen Artemis) juhlamenoihin kuului, itse asiassa jumalattaren jokavuotinen uudelleensyntyminen suorastaan vaati, että häntä palvovat, uskovaiset, naiset ottivat Inannan paikan temppelin lattialla ja antoivat auliisti kenelle miehelle tahansa, joka sattui eksymään sandaaleissaan temppelin ovesta sisään riittävän suuruinen uhriraha kädessä (olihan Inannan pappienkin saatava iloittelusta osansa ja lisäksi jokapäiväinen leipänsä).
Ilotaloinstituutiolla on siis pitkät ja jumalallista alkuperää olevat kunnialliset juurensa.
Inannan palvelittajattariksi joutuivat, tai pääsivät, ilman sosiaalista stigmaa kaikki halukkaat naiset koko temppeliä ympäröivältä seudulta.
Varsinaisia ilotyttöjäkin, jotka harvemmin temppelissä käyviä "tavallisia naisia" todennäköisemmin saivat, työnsä jokapäiväisyyden vuoksi, jonkin epämiellyttävän tartunnan, ehkä temppeleissä oli tarjolla, mutta palvelusta joutui maksamaan suuremman summan rahaa, onhan ammattilaisen ja iloluontoisen amatöörin palveluilla tietysti selvästi havaittava tasoero, mutta näiden suhteellinen osuus oli pieni, ja, varmasti hyvin kiitollisten miesten kannalta iloisena ja onnekkaana sattumana, muiden, halvempien naisten osuus vastaavasti suuri.
Ilotyttöjä ei Afrikassa ole kai kovin suurta suhteellista määrää, eikä siellä tiettävästi palvota Inannaa.
Ehkä näitä tyttöjä on jonkin verran enemmän kuin meillä ”sivistyneissä maissa”, koska köyhyys ajaa useampia naisia näihin tehtäviin ja miesten promiskuiteetti on jonkin verran länsimaita suurempaa. Näin ollen miesparat joutuvat suureen haluunsa etsimään apua samoista rajoitetuista lähteistä kuin kaikki muutkin kyläläiset. Seurauksena on tartunnan saanti ja oman vaimokullan ja tämän sittemmin synnyttämien lasten tartuttaminen ja sen kautta sukupuolitautien vallaton leviäminen, niin kuin afrikkalaisten AIDS-tilastot meille selkeästi kertovat.
Siirrytään välillä seksinnälässään kiehuvista afrikkalaismiehistä taloustieteilijöihin.
Amerikkalainen taloustieteilijä Steven I. Landsburg on hiljakkoin julkaissut kirjan, jonka nimi on More Sex Is Safer Sex (Free Press). Kirjan alku on jo vuodessa 1996, jolloin Landsburg julkaisi samannimisen artikkelin SLATE-lehdessä, jota voi lukea internetillä. Kirjassa (ja artikkelissa) Landsburg todistaa vastaansanomattomasti, että mahdollisimman monen yhteisönjäsenen synnillinen elämä pelastaa yhteisön AIDS:n vaaroilta. Ja toisaalta, että seksuaalisesti ahdasmielinen yhteiskunta, jossa kuitenkin on saatavilla rajoitetusti seksuaalisia palveluja, on oikea HIV-inkubaattori.
Jos jätetään yhteisillä neuloilla suonensisäisiä huumeita käyttävät pois laskuista, niin suurin AIDS:iin sairastuneiden ryhmä länsimaissa ovat homoseksuaaliset miehet. Landsburgin mallia tutkimalla tämä ei ole mitenkään yllättävää. Homoseksuaalien osuus, eli sen heinäkasan suuruus, josta AIDS-neulan voi löytää, ei ole suuri (arviot kai vaihtelevat 1-2 %:n luokassa koko miespopulaatiosta). Sosiaalisen paineen vuoksi homomiehillä ei usein ole pysyvää partneria ja näiden on tyydyttävä siihen, mitä milloinkin puistoista tai homobaareista on saatavilla. Tilanne johtaa (ehkä näennäisesti) promiskuiteetin suhteelliseen lisääntymiseen (jota satunnaiset biseksuellit elämystenetsijät pahentavat) ja todennäköisyys HIV-tartuntaan ryhmän sisällä on suuri. AIDS-tapauksien lukumäärä on myös suhteettoman suuri.
Eli heinäkasan (promiskuiteettisen populaation) ja neulojen (HIV:n kantajien) suhteelliset määrät ratkaisevat sen leviääkö AIDS populaatiossa hyvin vai huonosti.
Kuten islamistit suurella äänellä todistavat, länsimainen yhteiskunta on syntisäkki. Landsburgin päätelmien valossa voimme siis sanoa tähän, että: Näin jatkukoon vastakin, inshallah, ja kiitos koko paheelliselle porukalle.
Erityisesti sinkkuna elävien on välttämättä hankittava enemmän sukupuolisuhteita kuin ne vaivaiset 2.25 vuodessa (englantilainen tilasto), joihin he laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään nykyisin yltävät, ja populaation terveyden vuoksi antakoot sekä rumille että kauniille silmien väriin, hymykuoppien somuuteen, siviilisäätyyn tai sujuvakieliseen suuhun katsomatta.
Kuusikymmentälukuiset näyttävät siis seksiasiassakin olleen aivan oikeassa.
Ennen kuin siirrymme asiaan, seksiin, pannaan tähän alkuun muutama asiaan jotenkin kuuluvan seksikäs episodi amerikkalaisista oikeudenkäynneistä (tietysti pelkkiä tositarinoita, sain nämä nimittäin juuri edellisen lastun kommenteissa mora-puukolla uhatulta Maryltä).
***
ATTORNEY: Are you sexually active?
WITNESS: No, I just lie there.
***
ATTORNEY: What was the first thing your husband said to you that morning?
WITNESS: He said, "Where am I, Cathy?"
ATTORNEY: And why did that upset you?
WITNESS: My name is Susan!
***
ATTORNEY: So the date of conception (of the baby) was August 8th?
WITNESS: Yes.
ATTORNEY: And what were you doing at that time?
WITNESS: Uh.... I was gett'in laid!
***
Vanha totuushan on se, että neulan löytäminen heinäsuovasta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Mitä enemmän heinää, sitä mahdottomammaksi löytäminen tulee. Toisaalta, jos pistää kätensä ompelurasian neulalokeroon, neulan löytäminen on erittäin todennäköistä ja useimmiten tuskallistakin.
Ja tästä päästäänkin sujuvasti seksiin, jumaliin, heteroihin, homoihin, Afrikkaan, HIV-tartunnan vaaraan ja AIDS:n leviämiseen.
Mennäänpä vaikka Afrikkaan hetkeksi. Afrikkalaisissa kylissä, niin kuin tietysti kaikki varmuudella tiedämme, miehet makailevat savimajoillaan, juovat itsepanemaansa olutta, laskevat itse alullepanemiaan mukuloita ja vartioivat, että heidän taas raskaaksi panema, pellolla, pieni vauva selkäpussissa työskentelevä vaimonsa ei pääse vieraisiin.
Tämän verran tiedämme siis "varmuudella".
Toisaalta suurehkolla varmuudella tiedämme, että afrikkalaiset miehet eivät itse tyydy yhteen sukupuolisuhteeseen. Ja tämä on aivan ymmärrettävää: alituiseen raskaana, väsyneenä ja oletettavasti tyytymättömänä elelevän vaimon rakastelu ei ehkä ole erityisen miellyttävää.
Seksiä etsitään muualta.
Valitettavasti naapurinmiehet ovat yhtä tarkkoja vaimoistaan, joten naapurista ei seksinnälkään ole apua saatavissa. Mutta afrikkalaisissa yhteiskunnissa, niin kuin kai kaikissa muissakin patriarkkaalisissa yhteisöissä on miesten onneksi keksitty ilotalolaitos.
Tämä ei ole mitenkään uutta. Sumerilaisten Inanna-jumalatteren (hän oli sama rakkaudenjumalatar kuin akkadialaisten Ishtar ja myöhemmin Välimeren rantojen Artemis) juhlamenoihin kuului, itse asiassa jumalattaren jokavuotinen uudelleensyntyminen suorastaan vaati, että häntä palvovat, uskovaiset, naiset ottivat Inannan paikan temppelin lattialla ja antoivat auliisti kenelle miehelle tahansa, joka sattui eksymään sandaaleissaan temppelin ovesta sisään riittävän suuruinen uhriraha kädessä (olihan Inannan pappienkin saatava iloittelusta osansa ja lisäksi jokapäiväinen leipänsä).
Ilotaloinstituutiolla on siis pitkät ja jumalallista alkuperää olevat kunnialliset juurensa.
Inannan palvelittajattariksi joutuivat, tai pääsivät, ilman sosiaalista stigmaa kaikki halukkaat naiset koko temppeliä ympäröivältä seudulta.
Varsinaisia ilotyttöjäkin, jotka harvemmin temppelissä käyviä "tavallisia naisia" todennäköisemmin saivat, työnsä jokapäiväisyyden vuoksi, jonkin epämiellyttävän tartunnan, ehkä temppeleissä oli tarjolla, mutta palvelusta joutui maksamaan suuremman summan rahaa, onhan ammattilaisen ja iloluontoisen amatöörin palveluilla tietysti selvästi havaittava tasoero, mutta näiden suhteellinen osuus oli pieni, ja, varmasti hyvin kiitollisten miesten kannalta iloisena ja onnekkaana sattumana, muiden, halvempien naisten osuus vastaavasti suuri.
Ilotyttöjä ei Afrikassa ole kai kovin suurta suhteellista määrää, eikä siellä tiettävästi palvota Inannaa.
Ehkä näitä tyttöjä on jonkin verran enemmän kuin meillä ”sivistyneissä maissa”, koska köyhyys ajaa useampia naisia näihin tehtäviin ja miesten promiskuiteetti on jonkin verran länsimaita suurempaa. Näin ollen miesparat joutuvat suureen haluunsa etsimään apua samoista rajoitetuista lähteistä kuin kaikki muutkin kyläläiset. Seurauksena on tartunnan saanti ja oman vaimokullan ja tämän sittemmin synnyttämien lasten tartuttaminen ja sen kautta sukupuolitautien vallaton leviäminen, niin kuin afrikkalaisten AIDS-tilastot meille selkeästi kertovat.
Siirrytään välillä seksinnälässään kiehuvista afrikkalaismiehistä taloustieteilijöihin.
Amerikkalainen taloustieteilijä Steven I. Landsburg on hiljakkoin julkaissut kirjan, jonka nimi on More Sex Is Safer Sex (Free Press). Kirjan alku on jo vuodessa 1996, jolloin Landsburg julkaisi samannimisen artikkelin SLATE-lehdessä, jota voi lukea internetillä. Kirjassa (ja artikkelissa) Landsburg todistaa vastaansanomattomasti, että mahdollisimman monen yhteisönjäsenen synnillinen elämä pelastaa yhteisön AIDS:n vaaroilta. Ja toisaalta, että seksuaalisesti ahdasmielinen yhteiskunta, jossa kuitenkin on saatavilla rajoitetusti seksuaalisia palveluja, on oikea HIV-inkubaattori.
Jos jätetään yhteisillä neuloilla suonensisäisiä huumeita käyttävät pois laskuista, niin suurin AIDS:iin sairastuneiden ryhmä länsimaissa ovat homoseksuaaliset miehet. Landsburgin mallia tutkimalla tämä ei ole mitenkään yllättävää. Homoseksuaalien osuus, eli sen heinäkasan suuruus, josta AIDS-neulan voi löytää, ei ole suuri (arviot kai vaihtelevat 1-2 %:n luokassa koko miespopulaatiosta). Sosiaalisen paineen vuoksi homomiehillä ei usein ole pysyvää partneria ja näiden on tyydyttävä siihen, mitä milloinkin puistoista tai homobaareista on saatavilla. Tilanne johtaa (ehkä näennäisesti) promiskuiteetin suhteelliseen lisääntymiseen (jota satunnaiset biseksuellit elämystenetsijät pahentavat) ja todennäköisyys HIV-tartuntaan ryhmän sisällä on suuri. AIDS-tapauksien lukumäärä on myös suhteettoman suuri.
Eli heinäkasan (promiskuiteettisen populaation) ja neulojen (HIV:n kantajien) suhteelliset määrät ratkaisevat sen leviääkö AIDS populaatiossa hyvin vai huonosti.
Kuten islamistit suurella äänellä todistavat, länsimainen yhteiskunta on syntisäkki. Landsburgin päätelmien valossa voimme siis sanoa tähän, että: Näin jatkukoon vastakin, inshallah, ja kiitos koko paheelliselle porukalle.
Erityisesti sinkkuna elävien on välttämättä hankittava enemmän sukupuolisuhteita kuin ne vaivaiset 2.25 vuodessa (englantilainen tilasto), joihin he laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään nykyisin yltävät, ja populaation terveyden vuoksi antakoot sekä rumille että kauniille silmien väriin, hymykuoppien somuuteen, siviilisäätyyn tai sujuvakieliseen suuhun katsomatta.
Kuusikymmentälukuiset näyttävät siis seksiasiassakin olleen aivan oikeassa.
13 kommenttia:
olipas taas hauskaa luettavaa, asian vakavuudesta huolimatta.. ^.^
Minusta tämä teoria vaikuttaa erittäin epäuskottavalta. Tuo kuvauksesi afrikkalaisten seksielämästä ei vastaa todellisuutta, sillä sekä miehillä että naisilla on siellä enemmän partnereita. Ajatus, että Afrikassa olisi pieni joukko huoria, joiden kautta suuri joukko miehiä saisi tartunnan, on siis harhaa.
Toisin sanoen Afrikassa ollaan jo toteutettu Landsburgin visio, mutta tulokset ovat olleet aivan päinvastaisia kuin Landsburg väittää: HIV-epidemia on räjähtänyt käsiin.
Lisäksi pitää ottaa huomioon, että HIV ei tartu helposti tavanomaisessa heteroseksissä. Se, että HIV on (Afrikan ulkopuolella) etupäässä homoseksuaalien tauti, johtuu siitä, että se tarttuu lähinnä anaaliyhdynnässä. Afrikassa heteroidenkin seksitavat lienevät villimpiä.
En näe mitään mahdollista yhteyttä homoseksuaalien HIV-tartunta-alttiuden ja Landsburgin teorian välillä.
Muutenkin Landsburgin teorian oletukset ihmisen käyttäytymisestä ovat sellaisia, joita voi olla vain taloustieteilijällä. Se, että tietyllä osalla ihmisistä on vähän seksisuhteita, johtunee useimmiten muista syistä kuin puritaanisesta mielenlaadusta. Myös hänen ajatuksensa, että kondomien hintataso estää tiettyjä ihmisiä pääsemästä pukille on aika mielikuvituksellinen.
Vaikea asiahan tämä on. Kuitenkin homomiesten osalta tämä kyllä tuntuisi pitävän täsmälleen paikkansa. Heidän osaltaan heinäkasa on tosiaan pieni ja neulan löytyminen on jopa todennäköistä. Täysin puritaanisia pariskuntia lukuunottamatta, jotka eivät edes nuoruudessaan olleet kenenkään kanssa, koko suhteellisen pieni ryhmä olisi lopulta HIV-positiivisia. Valistus on hidastanut heidänkin osaltaan tartuntamahdollisuuksia.
Afrikkalaistenkin osalta olen taipuvainen Landsburgin linjoille. Afrikan maista entiset Ranskan siirtomaat, joissa ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen on vapaampaa ja naisen asema myös parempi kuin hyvin uskovaisissa ja ahdaspipoisissa entisissä englannin siirtomaissa, on AIDS-tapauksia huikeasti vähemmän. Kuitenkin esimerkiksi Senegalissa ilotytöistä yli kolmannes on HIV-positiivisia ja koko maassa HIV-positiivisten määrä on stabiili alle 1 %. Korkein HIV-osuus (koko maailmassa) on Swasimaassa, jossa se on yli kolmannes koko väestöstä. Swasimaa on tiukasti patriakaalinen yhteisö ja sopii näin tekstissä piirtämääni kuvaan.
Kirjoitin tuon tekstin tietysti kieli poskessa. Eiväthän nämä asiat ehkä ole suinkaan kuvatun yksinkertaisia. Mutta kuitenkin, ehkä taloustieteilijät tosiaan ymmärtävät numeroita paremmin kuin terveystieteilijät tai sosiologit. (Kongon kaltaisessa maassa asia on ongelmallisempi, koska siellä koko yhteiskunnan kudos on rikkoutunut, ja sellaisissa oloissa naisen asema on paljon vaikeampi.)
Olisiko ranskalaisen Afrikan ja englanninkielisen Afrikan lukujen eron selityksenä joku parempi malli kuin Landsburgin ehdottama?
Tassa osoite sub-saharan AIDS tilastoihin:
http://www.avert.org/subaadults.htm
Kortsu on tietysti hankala, mutta ei kai se Afrikan elävälle sentään niin kallis ole, että sen käyttämättä jättäminen oikeuttaisi oman ja muitten hengen riskeeraamisen.
Vaan mitäpä sitä neegerpoikakaan mistään muusta välittää, kun alkaa panettaa...(?)
*
Kun singaporelaisille huorahausseille jaettiin aikoinaan kondomeja, HIV-tartunnat vähenivät 90%!
(Tieto on Yle Teeman AIDS-sarjasta).
Ai jaa.
Minä luulin että ongelma on alkanut ja jatkunut siitä, että miehet joutuivat jättämään vaimonsa viikoiksi ja kuukausiksi mennessään töihin kaivoksille Etelä-Afrikassa, Namibiassa ja Angolassa (ja vissiin monessa muussakin maassa).
Että keitä ne toiset naiset sitten olivat, ilmeisesti prostituoituja tai nuoria tyttöjä. Entä mitenkä se vaimo (joissain maissa vaimot) siellä kotona sitten räytyy?
Siinä mielessä siis, Belgia ja Hollanti ovat taloudellisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan AIDS-ongelman syy, koska sinne ne kivet, timantit ynnä muut, menevät jalostettaviksi ja myytäviksi.
Eurooppa ei siis rikastuisi ilman mustia AIDS-äitejä ja lapsia.
Kondominkäyttö taas, se on ilmeinen ongelma, koska Suomessakin AIDS-tilastot ovat kääntyneet nousuun.
Mitä tulee homojen oletettuun hirmuiseen promiskuiteettiin, olen lukenut jostain myös ennusteen, että se loppuu, kunhan homot saavat käytetyksi loppuun intonsa partnereiden haalimiseen suvaitsevaisen ilmapiirin myötä ja totuttelevat tavoille.
Suomessa suvaitsevaisesta ilmapiiristä ollaan käsittääkseni kaukana. Ehkä jossain Etelä-Suomessa homoja jo suvaitaankin, mutta muualla Suomessa joko ollaan kaapissa tai muutetaan maalta pois. Maan alla oleminen suosii promiskuiteettia.
Minä en ole varma mistä päin Afrikkaa HIV sikisi, olen jotenkin aina ajatellut, että jostakin keskisestä Afrikasta se alkoi, simpanssiseudulta, mutta en siis ole varma tästä.
Kortusunkäyttöhän on varma turva HIV:tä vastaan, paitsi, jos se rikkuu niin kuin ne silloin tällöin tuppaavat rikkumaan, siksi sekää ei takaa 100 %:sta varmuutta - edes syntyvyyden säännöstelyyn saatikka näitä tauteja vastaan. Kyllä kortsu saattaa olla liian kallis afrikkalaisille, kun kaupasta täytyy ostaa ruokaa ja tupakkaa ei kortsu niiden kanssa pärjää kilpailussa. Ilmainen jakelu olisi meidän kaikkien kannalta hyvä ratkaisu.
Bonon ja kumppanien pitäisi kampanjoida niiden puolesta, samalla ehkä ratkeaisi nälkäongelmakin.
Singaporin esimerkki onkin hyvä. Tosin luin jostakin, että lähes puolet Nairobin nykyisistä ilotytöistä on HIV-immuuneja, saattaa tosin olla toiveajattelua:)
Niin, siis ei tiedetä missä päin Afrikkaa HI-viruksen mutantti rupesi esiintymään ihmisillä. Se länsimaiden n.k. 0-tapaus ilmeisesti on ollut Karibialla ja yhteys Afrikkaan on ollut olemassa.
Muistaakseni ensimmäinen hi-virus esiintyi joillakin apinalajeilla, olisikohan ollut juuri simpansseilla.
Kun katsoo esim. National Geographic'n uusinta Afrikan-karttaa, niin kaivostoimintaa on miltei joka maassa, lukuunottamatta Saharaa ja Saheliaa, paitsi että juuri Tshadista löytyi vissiin äskettäin timantteja. Tshad on siinä Sudanin rajalla, siis Itä-Afrikkaan päin.
Puhutaan verisistä timanteista. Verisiä ne ovat myös siksi, että kaivosten työolosuhteet ovat sietämättömät.
Meillä täällä Vaasassa kehitysmaaseura tekee yhteistyötä mm. AIDS-orpojen kanssa Tansaniassa, ja AIDSista oli puhe jo ajat sitten kun yhteistyö rupesi laajenemaan, olisiko 15 vuotta sitten. Kesti ennen kuin täällä tajuttiin ongelman valtavuus.
Ongelma noissa maissa on se, että terveydenhoito, varsinkin ennalta ehkäisevä, on niin olematonta. Ja tosiaan: ilmaiset kortsut varmaan ratkaisisivat yhdessä valistuksen kanssa koko jutun.
Suomessakin nuoret pojat miettivät ostaako lisää kaljaa vai kortsuja. Kyllä ne ovat kalliita.
Täältä löytyy keskustelua aiheesta, Landsburg vastaa itse kritiikkiin: http://althouse.blogspot.com/2007/07/more-sex-is-safer-sex.html
Mikäli nyt ymmärrän Landsburgin argumenttia, hän väittää, että partnereiden määrän lisääminen per lärvä hidastaisi tautien leviämistä vain vähän. Hän esittää silti tätä skenaariota, koska hyöty/haitta -analyysissä lisääntyneestä seksistä saatu mielihyvä painaa enemmän kuin kuolemantaudista joillekin tuleva mielipaha.
Tulee mieleen vielä sekin, että onkohan Landsburg ottanut huomioon sen, että partnereiden määrän kasvu "markkinoilla" lisäisi luultavasti eniten niiden aggressiivisten häntäheikkien flaksia, jotka ovat todennäköisimmin taudinkantajia.
Tuosta Afrikan AIDS-tilastosta tulee mieleen, että mahtaakohan islam olla vahva tartuntojen ehkäisijä. Ainakin nuo pahimmat maat taitavat olla enimmäkseen kristillisiä/animistisia. Jos näin on, se tuskin johtuu ainakaan muslimien promiskuiteetista.
Ehkäisyvälineiden saatavuuden sekä niiden suhteellisen saatavuuden (ne joutuvat kilpailemaan elintarpeiden ja nautintoaineiden kanssa) korostaminen on hyvä huomio. Kyllä seksuaalisesti aktiivinen, sanotaan opiskelija, joutuu käyttämään ehkäisyyn kohtalaisen rahasumman Suomessakin. Etenkin, mikäli edellyttää ehkäisyltä mahdollisimman vähäistä esteettistä sekaantumista kokemukseen, mikä nostaa hintaa.
'Yhteiskunta' kerjää kansanterveydellisiä ongelmia sallimalla seksuaalisuuden stigmatisoinnin ja negatiivisen mystifioinnin. Seksi ei ehkä ole tabu, mutta ei täysin neutraalinakaan pidetty ja normaali asia. Monet kokevat epämiellyttäväksi jonottaa kassalla kondomipaketti hihnalla tai jopa asioida sukupuoliasioilla terveydenhoitajalla. Ongelma on toki ennenkaikkea ihmisten oman pään sisällä, mutta se ei ratkaise ongelmaa, eikä oikeuta stigmaa.
Jos pohtii Islamia HIV-tartuntojen ehkäisijänä, kannattaa suunnata katse myös Kaakkois-Aasiaan.
Islamin alueella on etuna AIDSn suhteen erityisesti miesten ympärileikkaaminen. Afrikassa tämä on hyvin harvinaista, muslimeilla se on pakollista.
Ympärileikatuilla miehillä ei ole mukavan lämmintä paikkaa HIVn muhia ja ennen seuraavaa yhdyntää virus on ehtinyt kuólla.
Luin jostakin, en nyt juuri muista mistä, että mm. USAssa miehistä yli puolet tai (olisiko ollut) jopa 80 % on ympärileikattuja. Tästä syystä (ja tietysti hyvistä terveyspalveluista) johtuen amerikkalaiset HIV/AIDS tilastot ovat paljon pienempiä kuin vapaassa seksimaassa voisi olettaa. (Löytyi referenssi tähän täältä: http://www.cirp.org/library/statistics/USA/)
AIDS on edelleen erityisesti miehinen sairaus, joka usein sitten tartutetaan vahingossa tai tahallaan naiseen. Naisista, jotka ovat saaneet AIDSn, 80 % sai sen omalta ukkokullaltaan.
Tämän tilaston ja muslimien sharia-lain valossa (naisilta vaaditaan kuoleman rangaistuksen uhalla uskollisuutta ja miehistä 100 % on ympärileikattuja) ei ole ollenkaan ihme, että tiukasti islamilaisissa maissa AIDSn esiintyminen ei ole yhtä yleistä kuin monilla muilla alueilla.
Muslimimiesten yleiseksi luultu homous ei pidä paikkaansa (kulttuurista riippumatta homomiesten osuus on samaa suuruusluokkaa kaikkialla), vaikka biseksuallisten miesten lukumäärä saattaa olla aavistuksen länsimaita yleisempää. Tuo muuten viittaisi siihen, että homous on geneettinen ominaisuus kun taas bi on ainakin osaksi kulttuuriin liittyvä elämäntapailmiö (vaikka voin tietysti olla tässä täysin väärässäkin).
Kondomien hinta ei tietysti öljyrikkaille muslimeille merkitse mitään ja kondomin käyttämättömyys esimerkiksi avioliitossa on lähinnä typeryyttä, tietysti köyhiäkin muslimeita on paljon. Köyhiä muslimeita asuu paljon myös subsaharan alueella (esim. Nigeriassa ja Keniassa) ja heidän joukossaan AIDSkin on hyvin yleistä.
AIDS on edelleen erityisesti miehinen sairaus, joka usein sitten tartutetaan vahingossa tai tahallaan naiseen. Naisista, jotka ovat saaneet AIDSn, 80 % sai sen omalta ukkokullaltaan.
En oikein ymmärrä tämän väitteen johdonmukaisuutta: eiköhän se samalla tavalla tartu naisesta mieheen? Vai liittyykö väite tuohon prosenttiin (miten ikinä siihen päästy onkaan), joka taas ilmeisesti kytkeytyy aikaisemmin esittämääsi spekulaatioon prostituutiosta leviämisen välikappaleena?
BBC uutisoi tänään AIDSin maailmanlaajuisesta tilanteesta:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/6911736.stm
Noihin prosentteihin ei tietysti voi týsin luottaa, niin kuin ei mihinkään muihinkaan tilastoihin. Mutta antanevat oikean kokoluokan kuitenkin. Tietysti tarttuu naisesta mieheen, vaikka ei ehkä yhtä suurella varmuudella kuin miehestä naiseen. Kun siemenet livahtavat sisään niin siellä pysyvät.
Miehet ovat kuitenkin HIVn pääasiallisia levittäjiä, prostituoidut toimivat puolestaan viirusten anteliaina pankkeina.
Lähetä kommentti