Bookblog keskustelee Johanna Sinisalon peikkokirjasta

Mittaillessani hiljattain kieleni feminiisisyyttä ja maskuliinisuutta täällä (tulos oli pettymys, mutta jääköön omaan tietooni), löytyi sivutuotteena saitti Bookblog, jossa on hiljattain aloitettu keskustelu Johanna Sinisalon kirjasta The Troll.

Kaikille blogin lukijoille näkyvä kommentti kirjasta kuuluu näin (en rekisteröitynyt, joten en tiedä mitä muut siellä ajattelevat):

Hey, gang. I hope you enjoyed this little book. The first time I read it through, I thought it was odd, but enjoyable. Now that I have read it again, I still think of it as odd, but enjoyable. Can it be that I am so brainwashed by the DeLint, Ottowa-happy neo-fairie tale that getting into this one is just awkward. Perhaps. But I am more interested in what you all think.

In the spirit of a short work week, I am going to throw a couple of general questions your way and see what happens. Feel free to get your hands dirty or ask more clarifying questions.

1. How does this "cross-over" homoerotic fairy tale work for you? Is the writer trying too hard?
2. In general, do you think that this is a credible addition to the DeLint-esq genre?
3. What can we do to keep the NRA out of the Troll Kingdom?

Tämän Tripp'iksi kutsutun kommentoijan ensimmäiset reaktiot näyttävät olevan samanlaiset kuin omat ensimmäiset reaktioni Sinisalon kirjasta. Olin tietysti jonkin verran ennakkoluuloinen lukiessani, koska mielessäni (siis lukematta Sinisalon kirjaa ensin) olin päättänyt, että Lohikäärmekylpy olisi pitänyt valita sen vuoden Finlandian saajaksi (ja olin jopa kovalla vaivalla ostanutkin sen ennen valintaa). Mutta jotenkin peikkotarinakin tuntuu nyt paljon paremmalta, vaikka olen edelleen sitä mieltä, että Eeva Tikan olisi pitänyt se palkinto voittaa.

Toisaalta olen ollut väärässä joka vuosi omissa arvioissani. Tänäkin vuonna olen ajatellut, että Bo Carpelanin Kesän varjot pitäisi palkita, mutta vedonlyöntitilanteesta päätellen (Jarmo Papinniemi Parnasson blogissa 26.11. - Rikastusmisvinkki Paavo Lipposelle) muut ajattelevat toisin (siis ainakin vedonlyöjät, vedonlyöntisuhteethan muuttuvat lyötyjen vetojen mukaisesti). Papinniemen mukaan Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa on vedonlyöjien suosikki, tämä on loogista, tuntuisi siltä, että Isomäen kirja vetoaa enemmän mieslukijoihin ja he lienevät enemmistönä vedonlyöjissä.

No, neljän päivän päästä tiedetään, mitä Finlandia-diktaattori Paavo Lipponen asiassa ajattelee. Eikö jotenkin tuo Finlandia-diktaattorin nimitys istuisikin Lipposelle paljon paremmin kuin muille valitsijoille, sanotaan nyt vaikka esimerkiksi Claes Anderssonille tai Lasse Pöystille.