Kuvassa on jotenkin asiaankuuluvasti häiritsevä Gustav Klimtin maalaus Naisen kolme ikäkautta.Ehdimme käydä dada-näyttelyssä maanantai-iltana ja (Gustav) Klimt, (Egon) Schiele, (Koloman) Moser, (Oskar) Kokoschka Vienne 1900-näyttelyssä tänään. En ollut tietysti huomannut, että Les Galeries nationales du Grand Palais on kiinni tiistai-iltana, joten sen iltainen vierailu typistyi Grand Palais'in (kiinni pitkän aikaa tulevaisuuteen perusteellisen korjaustyön vuoksi) kiertämiseen väistellen rakennustyömään savisia työkaluja ja päätökseen, että tultaisiin eilen, keskiviikkona, takaisin. Jono oli silloin hirmuinen joten päätettiin, että tänään puolelta päivin voisi yrittää jopa sisällekin. Tänään jono oli kaksi metriä eilistä lyhyempi ja vierailu onnistui 30 minuutin odotuksella tuulisessa ja jäisenmakuisessa pariisilaisilmassa. Ei hassumpi aika, joten ei kehtaa oikein siitäkään valittaa.
Molempiin näyttelyihin palaan jossakin tuonnemmassa lastussa. Varsikin dadan sulattaminen ottaa aikaa. Molemmat vaativat paljon yleisöltä, dada opiskelua jälkikäteen ja Klimtin (ja muiden) kontekstien ymmärtämistä, mm. antiikin tarinoiden tuntemista.
Ja dadasta ja kontekstista puheenollen, silmiin sattui parista näytillä olleesta suttuisesta, käsinkirjoitetusta ja epämääräisestä paperinpalasta nimi Julius Evola, josta löytyi hataran reikäisiä muistimerkintöjä omista aivoista (jotakin epämääräistä tuttuuden tuntua vain ja jotenkin vielä epämääräisemmin liittyneenä Pekka Ervastiin).Nimi, evola, kuulosti niin suomalaiselta, että päätin kaivella vähän lisää tietoja (italiaksi ja englanniksi), ja nimen takaa löytyy (siis itseltä lähes täysin unhoon painunut) mielenkiintoinen sisilialainen, esoterismiin ja fasismiin taipuvainen ajattelija, tyypillisen 1900-luvun ajattelijan tapaan kivulloinen, itseään ja totuutta jokaisen käännettävän kiven alta etsivä sielu.
Evola on julkaissut mm. kirjan, joka on saatavissa Amazonilta nimellä Ride the Tiger: A Survival Manual for the Aristocrats of the Soul. Kuulostaa aivan kirjalta, joka on kuin tehty Arvoisalle Lukijalle, joka tietysti on tällainen Sielun Aatelinen.
3 kommenttia:
Ai, olen aivan kateellinen että olet niin lähellä Pariisia, ja kaiken Euroopan taidemuseot! Vancouverissa on kauneutta luonnossa ylimääräisesti, mutta vähän tuota suurta taidetta. Harvoin tulee tänne isoja tärkeitä näytöksiä. Odotan mielenkiinnolla tulevien lastuihin näytöksistä!
Evolan työ vaikuttaa tilkkutäkiltä.
Muuten olen suurin piirtein samaa mieltä kuin Marja-Leena paitsi siinä, että laitan Vancouverin tilalle Helsingin.
Minä olen vastannut Marja-Leenalle jo kahdesti, mutta eivät vaan tule tänne näkyviin. Valitin jotakin siitä, että en ehtinyt Grande Palisin melankolia-näyttelyä nähdä, eikä sitä Orsayn venäläistaidetta. Molemmat loppuvat jo tammikuussa, ja koska takaisin Australiasta vasta kuun lopulla ei ehdi nähdä kaikkea. Juna Charles de Gaullen kentälle lähtee sunnuntaina ja sitten Singaporen kautta Perthiin ja joulun jälkeen Melbourneen.
Evola taisikin olla näitä viime vuosisadan "eksyneitä", niitähän yhteiskunnan molemmilla laidoilla. Eikä päässyt koskaan eroon fasismin leimasta. Mutta onko suuren ajattelijan maineen saaneilla ja näillä "ajattelijoilla" todella paljon muuta eroa kuin se, että ensinmainitut ovat saaneet yhteiskunnallisesti uskottavampia kannattajia, jotka tähdentävät sankarinsa järkevämpiä ajatuksia ja yrittävät peittää hullumpia pähkäilyjä matonkulman alle;))
Lähetä kommentti