Uskonnollinen seksi, prostituutio ja kristillisen liiton puheenjohtaja

Kuva: Madonnalilja, Lilium candidum, mahdollisesti Korkea Veisuun (Laulujen laulun) 2:1 tarkoittama Saaronin lilja (englannnkielisessä Raamatussa se on rose of Sharon)

YLE:n uutissyötteessä, tuossa oikeassa paneelissa, huomasin, että Räsänen arvelee seksin ostokiellon rajaamisesta syntyvän ongelmia.

Ajattelin jo, että meidän kaikkien hovifilosofi Rauno Räsänen on puuttunut tähän yhteiskunnan uuteen suureen ongelmaan, kaupallisen seksin kieltoon. Mutta ei, kyseessä olikin kristillisten kansanedustaja ja puheenjohtaja, oikein viehättävä nainen, Päivi Räsänen, jonka kuvauksellinen mutta seksistä huolestunut naama oli YLE:n uutisen kouristuksena. Kristillisen kirkon ja liiton kannat seksistä eivät tietysti voi olla toistensa kanssa ristiriidassa, ja Raamatun mukaan seksi on OK, mutta ainoastaan naimisissa olevan naisen ja miehen kesken. Muut saavat olla ilman.

Ja siitä tuleekin mieleen, että prostituutiota sanotaan usein maailman vanhimmaksi ammatiksi.

Varsinaisia alan ammatilaisia tiedetään varmuudella olleen olemassa jo muinaisten Mesopotamian patriarkaalisten kulttuurien aikana. Babylonin riippuvat puutarhat tuovat omaan mieleeni heti kuumat ja hikiset mesopotamialaisyöt, joita eri valloittajakansat viettivät omilla vuoroillaan Babylonin kaunotarten kanssa, joiden joukossa oli varmasti useita Saaronin liljoja (joka siis todellisuudessa on kukka, mutta menköön tässä symbolina huumaavasti vaikkapa Channel 5:lle tuoksuvasta naisen konseptista).

Miehet ovat tietysti tunnetusti hyvin viisaita (tosin noin 50 % mielipiteistä saattaa olla tässä asiassa toista mieltä), mutta eivät erityisen empaattisia luonteeltaan (kumma kyllä, myös tässä kyllä- ja ei-äänet saattavat jakautua 50/50).

Onkin oletettavissa, että miehet, jotka jopa - miesparat - neljine vaimoineen jäivät jostakin ilman, olivat keksimässä, ja varmasti myös innokkaasti ylläpitämässä, ensimmäistä tunnettua prostitutioinstitutiota, temppelihuorajärjestelmää, jossa tavalliset naiset, ulkonäöstä, sosiaalisesta asemasta tai iästä riippumatta, lepyttivät jumaliaan Ishtar-jumalattaren (sumerilaisittain Inanna, joka nykyisin ääntyy kai "enanna") maallisina edustajina kohtuullista korvausta vastaan mesopotamialaistemppeleissä, levittelemällä reisiään kenellä tahansa jumalankuvalle ja miehenkuvitukselle, joka sattui harhailemaan kiimaisena ja tunikansa helmoja innokkaasti kohotellen sisään pyhäkön oviaukosta. Temppeli peri näiltä jumalattaren korvikkeilta vuokraa selän kokoisesta maalattianpalasta, ja näin temppelikin sai tuloja laajenevan papiston koko ajan suureneviin tarpeisiin.

Seksiorjuus, eli pakotettu prostituutio, puolestaan juontanee juurensa patriarkaalisten valtioiden sodankäyntiin. Niissähän suuret miesjoukot liikkuivat pitkin maita ja mantuja, tappelivat päivisin, söivät, joivat ja harrastivat seksiä öisin. Seksin harrastukselle tarvittiin kohteita ja näin keksittiin orjien, pääasiassa naisten, järjestelmällinen käyttö seksiorjina sotilaiden itsensä ylläpitämissä bordelleissa.

Ja näistä kahdesta alkumuodosta kehittyi ajan ja valistuksen edetessä nykyiset kaupallisen seksin eri haarat, vapaaehtoinen maksua vastaan harrastettu tilapäinen tai pitempiaikainen seksi ja toisaalta seksiorjuus.

Tällä halusin vain sanoa, että prostituutiolla on vanhat ja kunniakkaan alun pyhittämät ja sittemmin vähemmän kunniakkaat perinteet. Ja saattaa olla, että sellaiset elokuvat kuin Geisha ja The Best Little Whorehouse in Texas eivät anna koko kuvaa ammatin kovuudesta missään sen muodossa.

Varsinkin Itä-Euroopan maiden vapauduttua, orjuus, joka Euroopasta poistettiin jo kohta kaksisataa vuotta sitten, kukoistaa uudestaan niin, että paikallisilla eurooppalaisilla naisilla ei löydy kulutustavaralleen omia markkinoita, ja monien aikaisempien ammattilaisten on täytynyt etsiä pysyvämpi toimeentulo kylmän ja vaarallisen sala-ammattilaisen uran tilalle.

Tästä tulikin hakematta mieleen nuoruudenaikainen "rokkisankarini" ja musiikkinero Macca, eli Paul McCartney ja hänen viimeaikaiset seksiongelmansa. John meni naimisiin, niin kuin kaikki tietysti muistamme, entisen valokuvamallin ja jalkansa moottoripyörän alla menettäneen Heather Millsin kanssa. Ja avioliitto on nyt ohi, Heather'n arvellaan saavan vaivoistaan korvausta vähintään 25 miljoonaa puntaa (40 miljoonaa euroa) ja enintään 200 miljoonaa puntaa (350 miljoonaa euroa).

Arvoisa Lukija saattaa arvella, että tämä kärjistys ei ole oikein Heather'ia eikä Macca'akaan kohtaan, ja saattaa olla oikeassa. Esimerkki sovellettuna meidän taviksien ympäristöön osoittanee, että seksin myymisen ja ostamisen määrittely ja toisaalta sen kriminalisointi ovat jo itsessään ongelmallinen asia.

Macca on 63-, kohta 64 -vuotias, vieläkin viriili mies ja Heather on 30 vuotta nuorempi lämminverinen ja -sydäminen nainen, joka on erityisesti viimeaikoina, kun parin aviollisista ongelmista on alkanut kuulua huhuja, kertonut kaikille halukkaille kuinka ihmeellistä heidän seksinsä on ikäerosta huolimatta. Ja voimme kysyä, mitä muuta yhteistä kolmekymppisellä alusvaatemannekiinilla ja kulttuurin puolijumalalla voisi olla seksin lisäksi.

Maccan olisi ehkä ollut hyvä muistella Beatlesin aikaisia kappaleitaan, esimerkiksi sellainen vähemmän tunnettu ralli kuin Tell me what you see (The Help!, 1965) sisältää tällaista lyriikkaa choruksena.

...
Open up you eyes now
Tell me what you see
It is no surprise now
What you see is me
...

Mutta vielä seksikaupasta. Seksin myynnin ja ostamisen kieltävää lakia on ehdotettu muutettavaksi niin, että vain parittajan toimesta myyty seksi olisi ostajalle kiellettyä. seksin ostajan täytyisi siis tietää onko myyjällä parittajaa vai ei. Kristillisten sutjakka puheenjohtaja sanoo YLE:n mukaan, että tämä huonontaisi nykyistä tilannetta. Ja näyttää siltä, että olen puheenjohtaja-kansanedustaja Räsäsen kanssa tässä asiassa samaa mieltä.

Seksiä on lainsäädännöllä vaikea tukahduttaa. Kasanedustajat itse saattavat jossakin Marskin baarissa tai Storyvillessä - tai missä sitten myrkkyjään juovat - joutua kaupallisille houkutuksille alttiiksi, ja jotkut ehkä antavat viekotusten viedä. Jos ongelmasta poistetaan feministinen ja uskonnollinen pintavaahto, vaihtoehtona kiellolle on laillinen seksiammatin harjoitus, joka toisi jopa verotuloja valtion kassaan. Seksiammattilaisten turvallisuudesta voisivat silloin sopimuspohjaisesti huolehtia vartiointiliikkeet ja seksikaupan parasiitit - parittajat - joutuisivat työttömiksi. Kaikki muut voittaisivat, eikä kenestäkään tehtäisi typerien lakien vuoksi tarpeettomasti rikollisia.

Ihmettelen, että Loka-Laitinen ei ole kolumneissaan puuttunut tähän räikeään, yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Hänhän puhuu muutenkin aina niin kauniisti naisista ja heidän osastaan yhteiskunnassa.