Arabiannoksista

Farzad: Ecce Homo

Otsikko yrittää puhua teksteistä, joita käännetään arabiaksi eikä suinkaan annoksesta arabeja, niin verenhimoiseksi en sentään vielä ole tullut – varsinkin koska olen kasvissyöjä, minkä olen ehkä maininnut jossakin aikaisemmassakin yhteydessä. Yritin sovitella otsikkoon sanaa ”arabinnoksista”, mutta eihän tämä MS Wordin suomenkielen sanakirja tuota ymmärtänyt, sen sijaan ”arabiannoksista” kelpasi ilman mukinoita.

Mutta ei nyt pitänyt syömisestä puhua vaan kirjallisuudesta ja sen kääntämisestä abrabiaksi.

Nimittäin joitakin aamuja sitten lukemastani The Independent –sanomalehdestä (Two cultures, one language: Arabic translation of great works aims to bridge divide, 22.11.2007) annoin kertoa itselleni, että Espanjaksi käännetään enemmän kirjallisuutta vuosittain (noin 10,000 nimikettä) kuin arabiaksi on käännetty viimeisten 1000 vuoden aikana. Tieto on jostakin YK:n raportista vuodelta 2003, ja sitä on varmasti siteerattu monissa muissakin blogeissa ennen tätä.

Tieto onkin hätkähdyttävän mielenkiintoinen, ja sen voisi kuvitella selittävän monia nykyhetken ongelmia (tietenkään unohtamatta meidän länsimaiden politiikan puutteita ja puheita kulttuurien välisestä sodasta ja uudesta ristiretkestä ja sen sellaisesta soopasta).

Joku ilkeämielinen voisi sanoa, että arabialainen, tai pitäisi kai sanoa islamilainen, ajanlasku ei sitten olekaan väärässä, kulttuurin saralla koko islamilainen maailma on vielä jossakin 1420-luvulla. Mutta eihän niin saa sanoa.

Tosin yksi vanha tuttavani, joka on yhtä merkittävästi muslimi kuin minä luterilainen, ja joka ei ole ilkeämielinen vaan huolestunut, Pakistan International Airlines’in entinen kippari, nyt eläkkeellä, sanoi minulle joskus neljännesvuosisata sitten, kun nautimme sidiqi’ä (arabiaksi ”ystävä” vaikka onkin moneen kertaan kirkastettua pirtua) Arabian kuun kumotuksessa, että (länsimaisen kalenterin mukaan) 1300-luvulla alkanut paikalleen juuttuminen tuhosi koko islamilaisen kulttuurin terävän kärjen vielä tästä meidän ajastammekin ehkä satoja vuosia tulevaisuuteen.

Ja kuitenkin muistettakoon, että Eurooppalainen renessanssi sai sysäyksen (vaikka en hevillä usko, että se oli ainoa syy yht’äkkiä kukkaan puhjennutta keskiajan kulttuuria kohdanneesta hyppäyksestä) juuri islamilaisesta kulttuurista suunnattomaan luovuuteensa, joka antoi meille rehevän taiteen ja tieteen, ja jonka hedelmiä – pahoja ja hyviä – nautiskelemme vielä tässkin ajassa.

Eilen luin pari uutista, jotka sopivat teemaan ja tässäkin mainittaviksi. Saudiarabialainen ministeri valitteli, sitä, että Saudi-wahhabistien sharia-tuomioistuin tuomitsi joukkoraiskatun naisen ruoskittavaksi ja vankilaan. Ja toisaalta, että Sudanin, myös wahhabilaiset, sharia-tuomarit ovat tuomitsemassa sudanilaisessa koulussa opettavan englantilaisen alakoulunopettajan 40 ruoskaniskuun, koska hänen oppilaansa nimesivät teddykarhunsa Muhammadiksi. Luokan pojista ei ehkä lienekään kuin puolet sen nimisiä.

Erityisesti suomalaisten liberaalinaisten olisi syytä visusti muistaa molemmat tuomiot tulevia poliittisia kannanottojaan varten, joilta emme tietenkään voi välttyä. Eikä ole syytäkään.

Käännetään tähän väliin suomeksi pieni pätkä Koraanista. joka sanoo (Suura 5: Pöydän suura, Al-Maaida, jae 51):

...
51. Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.

Tarkasti lukemalla tuosta löytää monta merkittävää ajatusta mieleensä mätysteltäväksi. Ne on lisäksi ladattu lyhyeen ja ytimekkääseen muotoon niin kuin näillä vuosisatojen takaa periytyvillä ja eonien aikana muokkautuneilla pyhillä kirjoituksilla on tapana. Raamattu ja juutalaistenkin ja hindujen pyhät kirjat ovat muokkautuneet ehkä vieläkin virtaviisaisemmiksi ja paljastavat monissa kohdissa aivan yhtä hätkähdyttäviä ajatuksia. Mutta nyt ei ole tarkoitus puhua tällaisista pyhistä kirjoituksista.

Sen sijaan pysytään historiassa ja sanotaan, että Bagdadin kalifin (kuului Abbasiidi-dynastiaan), al-Ma’mun ibn Harun’in aikana islamilla oli sunnien, islamin vapaamielisin suuntaus, hallitsema yhtenäinen valtio, joka ulottui Afganistanista Espanja eteläosiin saakka. Al Ma’mun on myös tunnettu siitä, että hän perusti ”viisauden talon”, arabiaksi Bayt al-Hikma, jonka tehtävänä oli kääntää hellenististä kirjallisuutta kreikasta arabiaksi. Se pysyi pystyssä pari vuosikymmentä ja tuhottiin kalifi al-Mutawakkil’in uskonnollisten puhdistusten aikana.

Nykyajassa Abu Dhabi on suurin seitsemästä Persianlahden etelä rannalla sijaitsevista Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista. Abu Dhabi (arabiaksi Abu Zabi, joka suomennettuna tarkoittaa gasellin isää) on tietysti äärettömän rikas öljykauppansa vuoksi niin kuin lähes kaikki muutkin Arabian niemimaan valtiot. Sitä johtaa Hänen Korkeutensa šeikki (suomeksi ”ylhäinen herra”) Khalifa ibn Zayid ibn Sultan Al Nahyan. Tällä on puolestaan puoliveli (eri heillä on eri äiti, näillä sheikeillähän on mistä äitejä valita), kruununprinssi Mohammed ibn Zayid jne., joka on kirjallisuuden ja muunkin kulttuurin ystävä ja on aloittanut uuden kirjallisuusprojektin.

Arab News’illa toimittaja Iman Kurdi kirjoittaa kruununprinssi Mohammedin projektista ja sanoo arabimaailman kirjakaupoista seuraavasti (Translating More Books Into Arabic, Arab News, 24.11.2007):

"...Have you been in an Arabic bookshop lately? Pretty depressing landscape, isn’t it? Whether it is books written in Arabic or books translated into Arabic, there’s just not much of it about, and what there is — with some highly notable exceptions — is generally published in very poor quality, be it the quality of the language or the quality of the print and paper..."

Eli hänen mielestään arabien kirjakaupat eivät ole hääppöisiä. Pidän kovasti tästä Iman Kurdista, vaikka en ole häntä koskaan tavannut. Hän kertoo jutussaan mm. siitä, että luki joskus nuorena Sadan vuoden yksinäisyyden englanniksi ja valvoi aamuyöhön lukiessaan. (Niin kuin minäkin!) Hänen äitinsä moitti aamulla mokomaa ajantuhlausta ja käski painua rukoilemaan. (Minun äitini varotti, että silmäni menevät kieroon liiasta lukemisesta, ja käski painua ulos rukoil… tai siis leikkimään!) Mikä yhteensattumien summa! Hän voisi olla veljeni! Tai ainakin serkkuni, ja voi ollakin, mistäpä senkin tietää.

Joka tapauksessa, Iman Kurdi on iloinen kruununprinssi Mohammedin suojelemasta, Abu Dhabin Kulttuuri- ja perinneviraston projektista nimeltä KALIMA, jonka tarkoituksena on kääntää ensihätään sata länsimaisen kulttuurin perinneteosta arabiaksi.

Kirjojen joukkkoon on mahtunut mm. jiddišillä lähes koko tuotantonsa kirjoittaneen Isaac Bashevish Singerin Kootut kertomukset, juutalaissyntyisen Spinozan Etiikka, Eisensteinin Elokuvan muodosta, Montagnen Esseet, Rilken Sonetit Orfeukselle, Hobbes’in Leviatan, Truffaut’n Les Films de ma vie (elämäni elokuvat). Vuoden 1945 jälkeen julkaistut kirjat muodostavat 70 prosenttia käännettävistä nimikkeistä. Sieltä löytyy aivan uusiakin teoksia kuten Desain Menetyksen perintö.

Ehkä jossakin määrin kiinnostavaa on se, että Darwinin omia kirjoja ei listalla ole, sen sijaan sieltä löytyy Horace Freeland Judsonin The Eighth Day of Creation: Makers of the Revolution in Biology. (Judson muistetaan myös siitä, että Bob Dylan hyökkäsi häntä vastaan jossakin haastattelustaan. Hyökkäyksen kuultuaan Judson arvosteli Dylanin jotakin konserttia tähän tapaan: "That evening I went to the concert. My opinion then and now was that the music was unpleasant, the lyrics inflated, and Dylan, a self-indulgent whining show off".

Eli, että tunne on molemminpuolinen, tai jotakin sen suuntaista.

Artikkelissaan Iman Kurdi vastaa kysymykseen, miksi meidän pitäisi lukea länsimaisen kulttuurin tuotteita näin:

"...Why should we read the great works of Western civilization? For the same reasons as we should read the great works of Islamic civilization: Because being intellectually curious is the first step to enlightenment. If you only read what you already know or what you know to be from you own point of view, how will you develop any critical thinking?..."

Eli siksi, että heidän (ja sama koskee tietysti ”meitä”) valistuksensa ensimmäinen askel on älyn uteliaisuus. Ja että, jos aina luet sitä, minkä jo tunnet, miten voit koskaan kehittää kriittistä ajatteluasi. On niin hyvin sanottu, että eipä tuohon ole enää mitään muuta lisättävää.

Toivotaan kuitenkin abudhabilaiselle Bayt al-Hikma’lle pitempää ja hedelmällisempää ikää kuin al-Ma’mun ibn Harun’in perustamalle. Muuten tuo al-Ma’munin ”isä-Harun” taisi olla sama Harun al-Rašid, joka esiintyy monissa 1001 yön tarinoissa ja joka taitaa olla perusluonteeltaan iloittelija, saduissahan ei koskaan esiinnykään elostelijoita.

Mutta ne yön tarinat ovat jo aivan toisia tarinoita.