Kuva Poko Rekords: J. Karjalainen, Mies jolle ei koskaan tapahdu mitäänArvoisa Lukija on ehkä tietoinen, että ikääntynyt pop-poika J. Karjalainen on hiljan joutunut kaltoin kohdelluksi mennessään Amerikkaan veisaamaan.
Iltalehti tiedotti asiasta meille brysseliläisillekin viime viikolla, mutta en muiden kiireiden vuoksi muistanut asiaa kommentoida. Jossakin sivulauseessa Iltalehti sanoi vaivihkaa, että J. Karjalainen yritti Amerikkaan ilman asianomaisia papereita, aikoi tehdä töitä amerikansuomalaisten keskuudessa, ei tiennyt mihin on menossa, eikä missä aikoo töitä tehdä.
Ja tästä olivat pikkumaiset amerikkalaisviranomaiset nokkiintuneet, kiduttaneet herkkää taiteilijaa paiskomalla ovia ja sanoneet tälle jopa, että ”turpa kiinni”!
Tämän uutisen luettuani purskahdin tietysti isänmaalliseen itkuun.
Onhan aivan kohtuutonta, että suomalaiselta, vaaleasilmäiseltä pop-pojalta vaaditaan samanlaisia dokumentteja kuin kaikenmaailman törkyturpaisilta terroristeilta. J. Karjalainen oli täysin oikeassa vaatiessaan itselleen parempaa kohtelua, onhan hän julkaissut levyn nimeltä Lännen Jukka ja oli menossa viihdyttämään viisuillaan merkittävää amerikkalaista vähemmistöryhmää, Minnesotan tai jonkun suomalaisia. Tosin tietämättä mihin oli menossa ja mitä oli tekemässä, mutta nämähän ovat pikkuisia sivuseikkoja, joista suomalaisen pop-pojan ei pitäisi odottaa mitään tietävän.
Suomalaisena ja ajoittaisena pop-musiikin ystävänä toivoisin kovasti, että J. Karjalainen olisi ymmärtänyt amerikkalaisviranomaisia, kun nämä kehottivat pitämään suun kiinni. Viranomaiset tekivät vain työtään Minneapolisin Pyhän Paavalin lentoasemalla yrittäen pitää ilman papereita ja työlupia maahan yrittävät örveltäjät kurissa. Ehkä J. Karjalaisella oli Mustat Lasit päässä tapahtumahetkellä tai kainalossa Kookospähkinäkitara, joka erehdytti amerikkalaisia luulemaan, että J. Karjalainen oli tulossa Afrikasta saakka.
Valitettavasti näin ei käynyt ja aina luotettava ja ulkopoliittisesti oikeaoppinen suomalaislehdistö antoi J. Karjalaisen kovalle kohtelulle paikan, missä pitää suutaan auki.
Tietysti tämän jutun julkaiseminen Iltalehdessä (ja missä muualla se julkistettiinkin) ei ollut J. Karjalaisen vika vaan lehden päivystävän toimitussihteerin, jonka olisi pitänyt olla viisaampi kuin kyrpiintyneen mutta iäkkään pop-pojan, vaan eipä ollut.
Ehkä J. Karjalaisen pitäisi sanoittaa uudestaan hittinsä Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään. Siinä tosin lauletaan jotenkin ennakoivasti mutta lievän virheellisesti näin:
”Pyhää vihaa ja suurta rakkautta
Joo mä kaiken nään
Liput liehuu ja ihmiset riehuu
Joo mä kaiken nään
Mä olen mies
Mä olen mies
Jolle ei koskaan tapahdu mitään
…
Jossain on kuumempaa ja jossain on suurempaa
Ja ei tartte selittää
Mitä vikaa on mun pienessä maailmassa
Joo mä kaiken nään
Dyydyydyyydyydyydyyy
jolle ei koskaan tapahdu mitään”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti