Hassassines, assassines ja muitakin tositarinoita

Kuva: Kissa ja moottoripyssy (klikkaamalla kuvaa luodit lentävät kauhealla tavalla)

Ensimmäisen ristiretken aikaa, 11. vuosisadalla, asui Persiassa rikas sheikki, jonka nimi oli Hassan.

Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, Hassaneita on islamin piirissä enemmän kuin lentäviä mattoja, Paratiisin neitseitä tai jopa ”shiso’ja” (eli ”hookah”- tai ”argeela”- tai, polttoaineesta riippuen, hasis-piippuja).

Tämä Hassan oli kuitenkin siitä erikoinen, että hänen koko nimensä oli Hassan ibn al-Sabbah ja ensimmäiset ristiretkeilijät pelkäsivät häntä nimellä ”Vuoren Vanha Mies”. Hänen vuorensa nimi oli ”Aluh Amut”, Kotkanpesä, jolla sijaitsi linnoitus nimeltä Alamut. Hassan oli shiia-muslimi ja kuului sen ismaililaiseen lahkoon, jonka sanomaa levittää nykyajassa 49. imaami Aga Khan IV, jonka varmuudella tiedetään olevan profeetta Muhammadin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Lisäksi Hassanilla oli palatsi, jossa hän piti nuoria poikia.

Noin 12-vuotiaina pojille annettiin ensimmäisen kerran aimo annos hassista, heidät vietiin palatsin puutarhaan, jossa nukkuivat päätään selväksi kolme päivää ja yötä ja heräsivät luullen tulleensa Paratiisiin, arabiaksi ”al-Janna”, jonka voi suomentaa myös sanalla puutarha.

Pojille annettiin mitä vain älysivät haluta, paitsi vapautta. He söivät, joivat hyviä viinejä ja nauttivat shiso-kaupalla hassista. Lisäksi heidän Paratiisissaan oli nuoria naisia, jotka pitivät huolta heidän muista ruumiillisista tarpeistaan. Poikia koulutettiin ja heistä tuli iän karttuessa tehokkaita tappajia, ja, kun tarvetta ilmeni, heidät lähetettiin salamurhaamaan ihmisiä ympäri islamilaista maailmaa. Hassanilla oli kukoistava salamurhaliike, joka poisti tilausten mukaan ihmisiä päiviltä sen mukaan kuin siitä maksettiin.

Kuva le majickq.com: Paratiisin lintu (?). Huom! valitettavasti lastun kirjoittaja, joka on todellisessa elämässä helläluontoinen ja herkästikatuva syntisäkki, ei voi povata tämän eikä minkään muunkaan näköisiä ”ḥūrīyah”ia Paratiisiin päässeille, ei taviksille eikä muita ihmisiä murhanneille

Pojat eivät pelänneet mitään, ja heille oli luvattu, että, jos he sattuivat heittämään henkensä tehtävää suorittaessaan, he livahtaisivat saman tien oikeaan Paratiisiin, oikeiden virvottavien vetten ja juomien ääreen ja heitä palvelisi 72 oikeaa neitsyttä, arabiaksi neitsyttä kutsutaan epäilyttävältä kuulostavalla sanalla ”ḥūrīyah” (englantilaisittain translitteroituna ”houri”). Ketäpä nuorta, lämminveristä miestä ei tällaisista ”houri’sta” puhuminen olisi houkutellut. Ja Hassanin hassiksen polttajien murhaliike kukoisti vielä hänen kuoltuaankin.

Koraanin 56. eli Suuren Tapahtuman suura, Al-Wakiah, kertoo ”Janna’aan” päässeiden osasta (ja vähän ”houri’stakin) näin (jakeet 15-24):

”…
Siellä he saavat levätä kultakuteisilla istuimilla toinen toistaan vastapäätä, ikuisesti nuoret pojat palvelevat heitä, pikarit, haarikat ja maljat täynnä puhdasta juomaa, josta he eivät saa päänkipua eivätkä päihdy, tarjoten hedelmiä, jotka ovat heille mieluisia, ja linnunlihaa, aivan heidän toivonsa mukaan. Siellä on kaunosilmäisiä sulottaria, jotka ovat kuin kätketyt helmet, palkaksi siitä, mitä he ovat tehneet…”

Eri puolilla Koraania luvataan syyllistämätöntä seksiä ja jopa krapulatonta viininjuontia sekä miehille että naisille, ei vain sodassa kuolleille, marttyyreille, joita kutsutaan nimellä ”hadeed”, vaan kaikille Paratiisin tiettyyn osaan päässeille. Paratiisissa on yli 6500 eriarvoista osastoa, joihin pääsyä säädellään tarkasti. ”Hadeed”-kuolleet voivat liikkua linnun lailla Paratiisin eri osien välillä, joten heillä on muihin nähden merkittäviä etuoikeuksia. Ottaen huomioon islamilaisen uskonnon sukupuolielämää säätelevät tabut ei ole ollenkaan ihmeellistä, että seksin osalta islamilainen Paratiisi muistuttaa kovasti 60-luvun synnillistä viattomuutta, joka ei, surullista kyllä, voinut jatkua kuin AIDS-kohun syntymiseen saakka.

Sivulauseena voi sanoa, että, valitettavasti, Koraani itse ei lupaa kenellekään nimenomaan 72 neitsyttä. Sen sijaan 1300-luvulla elänyt merkittävä muslimioppinut, sananselittäjä eli ”mufassir”, ibn Kathir on tulkinnut Koraania suurella viisaudella ja tullut siihen tulokseen, että:

”Vähintä, mitä Paratiisiin pääsijä voi odottaa, on asuintila, jossa on 80,000 palvelijaa, 70 vaimoa, ja jonka päällä kaartuu helmillä, akvamariineilla ja rubiineilla koristettu katto, yhtä laaja kuin matka Damaskoksesta Jemeniin.”

Marco Polo, joka oli italialainen, eikä näin ollen järin luotettava, kertoi tätä Hassan-tarinaa eurooppalaisissa hoveissa 1200-luvulla matkailtuaan, oman todistuksensa mukaan, Kiinassa ja Intiassa saakka, ja nähtyään omin silmin, tai vähintäänkin kuultuaan omin korvin, kaiken, mistä tarinoissaan kertoi. Joten uskottava häntä on tässä Hassan-jutussakin.

Näin ollen Al Kai’ida'lla ja islamilaisilla salamurhaajilla yleensäkin on jo pitkät ja kunniakkaat perinteet. Tosin tässä asiassa me kristityt emme voi heittää ensimmäistä kiveä, siinä saattaa rikkoutua omakin huolella rakennettu lasikaappimme.