Itsenäisyysepisodi

Kuva varastettu Hesarista: Kirjailija Sofi Oksanen tervehtii uteliaan harhailevasilmäistä presidentti Halosta itsenísyysillan vastaanotolla 6.12.2007

Itsenäisyyspäivän lounasaikaan, kun olin juuri lähdössä Brysselin pappilalle puolisoa tapaamaan (siellä oli menossa joulumyyjäiset), sanoin työkaverilleni Mikelle, että on Suomen itsenäisyyspäivä ja hän kysyi:

”Koska Suomesta tuli itsenäinen?”

”90 vuotta sitten.”

”Mutta”, jatkoin ”Suomi oli jo ollut olemassa paljon sitä ennen, ensin 700 vuotta Ruotsin osana, herttuakuntana, ja sitten vuodesta 1809 Venäjän osana.”

”Ai te itsenäistyitte Napoleonin sotien seurauksena?”

”No ei oikeastaan, vaikka Napoleon ja Aleksanteri I olivat kyllä salaa sopineet Suomen siirtämisestä Venäjän alle, ruotsalaiset kenraalit olivat vain niin huonoja, että eivät saaneet mitään aikaan sodassa, meillä on yksi iso linnake Helsingin edustalla, josta ei ammuttu kai yhtään laukausta, kun kenraali, no mikä sen nimi nyt oli…joka tapauksessa se ei antanut tykistön ampua ja…”

”Ruotsiko teidän sotianne kävi?”

”Ruotsalaiset johtivat suomalaisia joukkoja. Sota olis kyllä päättynyt toisella tavalla, mutta kun ruotsalaiset kenraalit eivät halunneet taistella ja antautuivat suurin joukoin, …”

”Paljokos niitä ruotsalaisia kenraaleja sitten oli?”

”No, ei niitä kenraaleita nyt ollut kuin ehkä kymmenkunta, mutta ne käskivät suomalaisiakin laskemaan aseensa, vaikka kyllä me perääntyessä taisteltiin aina Ruotsin rajan taakse saakka, jossa pantiin lopulta kova kovaa vasten. Siitä ajasta on olemassa hyvä kirjakin. Tanssi yli hautojen, kirjoittanut Mika Waltari, joka tuota…”

”Siis, tuota”, jatkoin, ”Suomen ensimmäinen parlamentti kokoontui 28.3.1809 Porvoossa lähellä Helsinkiä, me olimme siitä lähtien Suomen suuriruhtinaskunta ja Venäjän tsaari oli suuriruhtinas ja avasi eduskunnan kokouksen ranskaksi, niin kuin, tuota...”

”Englantilaiset estivät Euroopan yhdentymisen jo silloin”, sanoi Mike, hän on englantilainen, ”ilman meitä koko Eurooppa puhuisi nyt ranskaa, haisisi hielle ja söisi sammakonkoipia.”

”No”, sanoin ilahtuneena uudesta ajatuksesta, ”kun tarkemmin ajattelen, niin ehkä Suomen itsenäisyys alkoikin vasta vuonna 1860, kun Suomi sai oman valuuttansa, markan. Oma valuuttahan on itsenäisyyden tärkeimpiä symboleja.”

”Markka, uh? Joo, olen samaa mieltä. Meidän punta on paljon vanhempi, vuodelta 928, kun kuningas Athelstan antoi Statute of Greatley-direktiivin, jolla määrättiin, että yhteen paunaan (punta) menee 240 hopeapenniä. Siksi me emme halua saksalaisten ja ranskalaisten ajamaan euroon edes liittyä. Suomellakin on siis oma valuutta?”

”Joo”, sanoin, ”paitsi, että me liityimme kyllä euroon, ja hyvä onkin, että liityttiin. Mutta oikeastaan parempi itsenäisyysvuosiluku on 1863, silloin nimittäin Suomen eduskunta alkoi istua jatkuvasti. Tai parempi vuosiluku olisi ehkä 1869, kun eduskunta vahvisti Suomen uuden perustuslain.” (Se oli kyllä nimeltään valtiosääntö, mutta ajattelin, että Mikeen tekisi perustuslaki paremman vaikutuksen.)

”Eikös ne alkanut istua jo 1809 siellä Bordeauxissa, vai mikä sen paikan nimi oli, Helsingin lähellä?”

”No, alkoi se, mutta tsaarit eivät kutsuneet parlamenttiä kokoon jatkuvasti ennen kuin silloin 1860-luvulla”, sanoin ja katsoin ulos ikkunasta, jossa joku uroskani paneskeli raivokkaasti jotakin hätääntyneen näköistä naaraskania keskellä nurmikkoa olevien punalehtisten puiden alla. Tai naaraaksi minä sitä toista ajattelin, vaikka saattoi se olla tietysti uroskin.

”Meillä Magna Carta tuli voimaan jo vuonna 1215”, totesi Mike, ”kuningas Juhana joutui allekirjoittamaan sen kansalaisten painostuksesta.”

”Tai, ei niinkään kansalaisten”, huomautin minä, ”teillähän kansalaisoikeuksia ei ollut muilla kuin maanomistajilla tai riittävästi maata vuokranneilla, äänestää eivät muut kai saaneet yleisesti ennen kuin vuonna 1928. Meillä yleinen suffragium tuli voimaan jo vuonna 1906, ensimmäisenä maailmassa, Uudessa Seelannissa ja Australiassakaan ei tullut yleistä ehdokasoikeutta ennen kuin paljon myöhemmin. Sitä paitsi Australiassa eivät aboriginaalit saaneet…”

”Joo, mutta Englannin parlamentti on vanhin maailmassa, se on istunut jo vuodesta 1215, ainakin, ehkä jo sata vuotta kauemmin.”

”Kyllä kai Islannin parlamentti, Althingi Thingvellir’issä, on vanhempi, se on istunut yhtä mittaa vuodesta 930 saakka.”

”No, eihän se ollut kuin kasa kiviä, jonkun kuuman lähteen reunalla, ei sitä oikein voi…”

”Eihän Westministerkään ole kuin kasa kiviä, tosin onhan niitä enemmän ja ovat paremmassa järjestyksessä, mutta…”

”Vai yhdeksänkymmentä vuotta, saitte siis itsenäisyyden vuonna 1917, Venäjän vallankumouksessa?”

”Joo, vallankumouksen jälkeen, tänään juuri yhdeksänkymmentä vuotta sitten, 6. joulukuuta, vaikka Lenin hyväksyi sen vasta vähän myöhemmin, tammikuun 4. päivän 1918. Suomessa onkin juuri meneillään suuri sotilasparaati sen kunniaksi, ja illalla on juhlat presidentinlinnassa, Kimikin on siellä, Räikkönen, ja Jari Litmanen, y’know?”

”Who the fuck is Litmanen?”

”No, se entinen Liverpoolin strikeri, Suomen paras jalkapalloilija. Tuota, pitääkin tässä lähteä puolisoa tapaamaan, olen jo vähän myöhässä, kun tuota…”

"Muuten, onko Suomi jo hyväksynyt Unionin uuden perustuslain?"

"Joo, on se, mutta mun täytyy nyt kyllä välttämättä…"

Ikkunan takana nurmikolla oli uroskani lähtenyt jo hakemaan rakkaudelleen uutta kohdetta, naaras murjotti alakuloisen näköisenä puiden alla. Harakkapariskunta kuopi maassa mätäneviä lehtiä. Satoi vettä.

Lisälukemista:

"Vuosi 1917 ei ollut Suomelle vuosi nolla", Matti Klinge, Helsingin Sanomat 6.12.2007