"Dick? Who, ME!??!?" Kuva: Mel Gibson ladattu alas Dickipedian saitilta.
Aivan varma en voi olla, mutta otsikko saattaa olla liian paljon puhuva.
Tarkoitukseni on nimittäin kirjoittaa Mel Gibsonista ja Roman Polanskista ja käsitteestä 'dick', jonka Arvoisa Lukija ehkä tunnistaa miehisen sukuelimen lempinimeksi anglosaksisesti puhuttaessa, ja miehen negatiiviseksi atribuutiksi sellaisissa ihmiselämän tilanteissa, joissa ihmisten sosiaaliset suhteet joutuvat kovalle koetukselle.
Molemmat mainitut elokuvamaailman pikkujättiläiset ovat olleet lehtien hampaissa viimepäivinä: toinen haukuttuaan entisen tyttöystävänsä puhelimessa mauttomaksi ja toinen huumattuaan 13-vuotiaan tyttöystävänsä pöhelöksi ja (laillisesti katsottuna) raiskattuaan tämän.
Tosin, niin kuin nyttemmin tiedämme Whoopi Goldbergin valistettua meitä taviksia, kyseessä ei ollut 'raiskaus-raiskaus' vaan jotakin aivan muuta, ja joka tapauksessa 'olemme erilainen yhteiskunta, näemme asiat erilailla' ja, että hän ei haluaisi välttämättä 14-vuotiaan tyttärensä olevan sukupuoliyhteydessä (tosin tässä kannanotossa Goldberg ei maininnut Polanskia).
Goldbergin kannanotto meni jotenkin näin Guardian'in mukaan:
“Whatever Polanski was guilty of, it wasn't rape-rape.”
Ja toisaalta, että:
"We are a different kind of society, we see things differently."
Sillä tavalla. Goldberg lisäsi myös tämän asiaa kysyttäessä:
"... would I want my 14-year-old having sex with somebody? Not necessarily, no."
Voi olla, että olen siinä suhteessa erilainen kuin muut näitä kahta asiaa, Gibsonin ja Polanskin siis, ulkopuolelta silmäilevät, että mielestäni julkinen sana on kohdellut sekä Gibsonia että Polanskia väärin. Ei pelkästään vähän väärin, vaan perusteellisen fundamenttaalilla tavalla kokonaan ja pohjiaan myöten absoluuttisen väärin.
Arvoisa Lukija saattaa olla siinä tilanteessa, että ei ole koskaan keskustellut puhelimessa tai edes silmäkkäin aviosiippansa tai tyttöyhstävänsä kanssa avioeromylläkän tai suhteenrikkoutumisen koskettavimmilla kohdilla. Minä puolestani olen ollut siinä suhteessa kohtalon huonommin kohtelema (tai paremmin riippuen kai katsantokannasta), että olen joutunut juuri sellaisiin situatiooneihin.
Voin vakuuttaa Arvoisalle Lukijalle, että en näissä tilanteissa haukkunut ent. Puolisoa tai ent. Tyttöystävää lutkaksi tai edes lutkan näköiseksi. Kaikki asian osapuolet olivatkin aivan itsensä näköisiä, helläluontoisia ja, itseäni lukuunottamatta, viehättäviä, hyvin ja maulla pukeutuneita silmäniloja. Niin kuin kai ovat vieläkin.
Mutta suutuspäissään tulee joskus puhelimessa sanottua asioita, joita ei jälkikäteen katsoessaan mielellään tunnusta omiksi puheikseen.
Mel Gibson saattaa olla juuri nyt vastaavan katumuksen käsissä, sen lisäksi, että on Venäjältä löytämänsä ent. tyttöystävän lakimiesten kuristavissa kourissa. Ja saattaa olla siinä aivan aiheellisesti, tyhmyydestä tulisikin tietysti sakottaa, niin kuin, omiin kokemuksiini viitaten, kovin usein sakotetaankin.
Parin vuoden tyttöystävyys Melin kanssa saattaa hyvinkin olla 100 miljoonan dollarin tai ainakin muutaman miljoonan taalan arvoinen koettelemus.
Mutta astukoon sitten kuvaan Roman Polanski ja tämän entinen tyttöystävä, joka nykyisin on itsevarman ja kookkaan amerikkalaisnaisen perikuva ja iältään jo yli 40 vuotta. Tosin maistellessaan Polanskin antamia huumeita, ainakin hypnoottista ainetta nimeltä metakvaloni (huumeita ei vielä tuolloin kutsuttu nimellä 'date-rape-drug'), joka rentouttaa lihaksistoa, ja alkoholia hän oli vain 13-vuotias.
Gibsonin on julkisen sanan ja YouTubin kuulijoiden toimesta isketty kuin vierasta sikaa, Polanskia on puolestaa kehuttu kovasti, erityisesti liberaalihumanististen taiteenystävien (siis niin kuin tämäkin blogihenkilö luulee olevansa) toimesta ja varsinkin Ranskassa, mikä ei ehkä ole kovin yllättävää, ja jopa palkittu Sveitsissä.
Moraalinen kannanotto on aina vaikeaa, varsinkin moraalia koskevissa kysymyksissä.
Niillä, jotka vaativat tai ennustavat Mel Gibsonille huonoja vuosia elokuva-alalla, mutta eivät vaadi samaa Polanskille (tai jotka ovat vuosien mittaan kehuaretostelleet Polanskin elokuvia ilman moraalista kannanottoa), ovat moraaliseikat kovasti nurinniskoin, ja niihin olisi hyvä etsiä korjausta vaikkapa peiliin katselemalla.
Palatakseni otsikkoon ja näihin suuremmoisiin 'dick'eihin otan avuksi Dickipedian, joka on maailman munapäisyyden ehtoisa tietolähde, vaikka ei sinne vielä ole kovin monia dick'ejä löytynyt.
Siellä sanotaan kuitenkin Polanskista mm., että
"One of the more talented rapists of all time".
Siis että tämä on kovin taitava raiskaaja. Ja Gibsonista, että:
"He is perhaps the most odious thing to come from Australia, other than Olivia Newton John".
Eli että Australiasta ei ole karmeampia otuksia löytynyt, paitsi Olivia Newton John, johon onkin helppo yhtyä (siis tuohon lausuntoon).
Näinhin moraalin hepsuvia helmoja hipoviin kantoihin voi toki yhtyä täydellä sydämellä (jossa tunnetusti tulee olla vain yksi ämmä, kuten jokainen mies-polo visusti omien kokemuksiensa perusteella tietääkin!), vaikka ei asioiden oikeasta laidasta ymmärtäisi tai edes tietäisi tuon taivaallista.
Ja näin ämmistä puhuttaessa ajattelen myös, että Whoopi Goldberg on hyvinkin ansainnut arvosanan 'dick', vaikka ei ole viralliselle Dickipedian listalle mahtunutkaan.
5 kommenttia:
Whoopi Goldberg on saattanut puhua laista. Käsittääkseni Suomen lakiin on vasta tulossa pykälä jossa stone drunk (kaatokännissä) olevan tytön kanssa seksuaalisessa suhteessa oleva on raiskaaja.
Jostain muistan lukeneeni että Polanski väitti olevansa tietämätön tytön iästä. Se on kyllä paljon mahdollista. Ja jos on nautittu noita psykodeelisia aineita, niin iän kysyminen ei tule mieleen.
Polanski ei ole oman mielipiteeni mukaan niitä parhaita ohjaajia jota läntinen maailma tai edes Puola on tuottanut. Mutta ei varmasti ihan huonokaan, mutta vanhahan hän on. Luulen että oikeudenkäynti Suomessa ei onnistuisi senkään vuoksi että aikaa on kulunut liian paljon. Rikos on vanhentunut. Sitäkin kohtaa suunnitellaan Suomessa muutettavan ainakin pedofilia-tapauksissa.
Mel Gibsonista en tiedä yhtään mitään. Ja tod.näköisesti ei tarvitse tietääkään.
En ole katsonut kyseistä pediaa, mutta kyllä me Ameriikassa aivan yleisesti käytettiin presidentistä nimitystä Tricky-Dick niihin aikoihin kun Watergate paljastui. Ja on voinut sana käytössä olla ennenkin, mutta asialla ei ole mitään tekemistä pedofilian tai seksuaalisen omituisuuden kanssa vaan Vietnamin sodan.
Kyseessä on siis presidentti Richard Nixon, joka yritti saada Vietnamin sotaa voitetuksi ja laajensi sen Kambodjaan joskus 1960-70-lukujen vaihteessa.
Et ole siis vielä päässyt Nepaliin asti?
Lippu on jo taskussa ja lauantaina lahto, joten kauaa ei enaa tarvitse odotella taalla talven keskella.
Älä unohda kameraa! Ja reportaasi olisi kiva!
Kas, joku muukin on miettinyt näitä kahta herraa ja heidän mediakuvaansa. Olen myös havainnut, että pervo-ohjaajasta tehdään jos ei pyhimystä, niin olosuhteiden uhri ja taiteilijanero. Ristiriitojen repimästä, voimakkaasti uskonnollisesta ja maallisessa vaelluksessaan surullisen hahmon Gibsonista (alkoholiongelmat, itsemurhayritys) luodaan totaaliluuserin ja narrin kuva. Synnittömiä (mitä se sitten onkaan) eivät liene kumpainenkaan, mutta "ristiinnaulitse, ristiinnaulitse" näyttää olevan Gibsonin osa.
Minun on vaikea kasittaa sita, etta taiteellisuus olisi jonkinkainen perustelu tassa Polanskin tapauksessa pedofilian unohtamiseksi. Jos tavis joutuisi kiinni pakenisi ja joutuisi uudestaan kiinni niin tuskin Sveitsin hallitus estaisi luovuttamista. Perustelut joita Sveitsi esitti olivat taysin kestamattomia.
Mutta toisaalta, emmehan me ole milloinkaan tasa-arvoisia lain edessa. Lakihan on niin kuin se luetaan.
Lähetä kommentti