11.4.2005

Ajatuksista yleensä

On vaikea päästä irti erityisesti asioista, joita internetin väki näyttää kutsuvan nimellä ”meme” tai suomalaisittain meemi, eli sanoista, joiden pitäisi antaa uusia assosiaatioita. Blogihenkilölle meemi on tarkoittanut tarttuvaa ajatuksen itua, joka elää riittävän kauan levitäkseen mielestä toiseen (viruksen tavoin).

Tämä ajatus on aikoinaan tarttunut henkilön päähän luultavasti Richard Dawkins’ilta, kirjasta Selfish gene. Meemeistä puhuessaan Dawkins muuten myönsi, että Jumala on olemassa, vaikkakin vain ajatuksen ituna tai ajatusmuottina miljardien ihmisten meemisaasteisissa aivoissa.

Internet-väen meemi-käsitys on ehkä triviaalimpi, usein vain yksi sana, eli se muistuttaa yksinkertaisuudessaan monia muita asioita internetillä ja ilmeisesti ajassa yleensä, meidän aikamme zeitgeist’ia. Samaan kastiin voidaan myös kai lukea hiphop tai räppi: musiikki, joka ei aivan ole musiikkia. Samassa hengessä irrallisia sanoja, jotka eivät aivan ole ajatuksia, voitaisiin kai kutsua ajatuksen iduiksi. (Tässä on blogihenkilön kannalta mukana ehkä myös ripaus tekopyhyyttä). Blogien kilpailuttaminen kuuluisi ehkä samaan zeitgeist-soopaan, vaikka tietysti voi sanoa, että henkilöllä ei ole varaa puhua, kun ei tullut valituksi millään listalla edes ehdolle.

Blogihenkilön pää on vielä kuin hörhöläispesä viimeviikkoisesta matkustamisesta ja työn paineesta, eikä aivojen pimeistä sopukoistakaan tahdo löytyä ajatuksen poikasta, jota voisi laajennella blogin kokoiseksi. Joten henkilön täytynee hypätä meemi-rattaille ja listata alla asiat, jotka haluaa tehdä ensimmäisen kerran ennen kuolemaansa.

1. Tavata lapsen lapsen lapsen lapsensa ja esitellä tälle samana päivänä kirjoittamansa runon (jonka voi tietysti kirjoittaa tapaamattakin, mutta ainahan voi parempaa toivoa)
2. Vierailla Lhasa’ssa
3. Matkustaa junalla Pekingistä Ulan Bator’iin ja ratsastaa Ulan Bator’ista Mörön’iin.
4. Vierailla avaruudessa (tässä blogihenkilö ajattelee lähinnä Kuuta tai Marsia, mutta siihen ihmisaika alkaa olla loppumaisillaan kesken ja henkilön täytynee sen sijaan tyytyä haaveilemaan hypystä avaruuden kynnykselle)
5. Viettää kaksi viikkoa ortodoksiluostarissa
6. Lukea Karamazovin veljekset venäjäksi
7. Keskustella Shakespearen kanssa (tässä mielessä on löytää hänen salaisuutensa täydellisen näytelmän kirjoittamiseksi, parasta olisi kuulla siitä kasvotusten)
8. Viettää viikko keskustellen Margaret Atwood’in kanssa
9. Viettää viikko ryypiskellen Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan kanssa (Paasilinna oli viime viikolla tavattavissa Antwerpenissä, mutta kohtalon oikusta blogihenkilö ei voinut olla paikalla)
10. Purjehtia maailman ympäri

Että semmoisia, sen sijaan blogihenkilö kuunteli eilen illalla YLE:n SAT1:ltä ilmeisesti Silja Hiidenheimon ja Mervi Kantokorven (nimet eivät kuuluneet kunnolla henkilön vanheneviin, ja keskustelun kiihkeydestä punaisina kohiseviin korviin) sanailua runoista ja runouden opettamisesta (Kolmekymmentä minuuttia sanallisia siirtoja). He näyttävät keskustelevan taas tänään radio 1:llä kello 18:00.

Kantokorpi arveli, että opetuksen tulisi alkaa helpoista runoista ja niiden kautta sujuttautua vaikeampiin, kuten Haavikon tuotantoon. Hiidenheimo oli sitä mieltä, että opiskelijat olisi alusta alkaen pakotettava lukemaan Haavikkoa ja muita vaikeita runoja. Jokainen järkevä ihminen on tietysti Kantokorven (ja blogihenkilön) kannalla tässä asiassa. Hiidenheimo sanoi myös keskustelun tuoksinassa jotenkin näin: ”Mielestäni runo, jonka ymmärrän ensilukemisella, ei ole runo.”

Blogihenkilö ei tietysti ollut uskoa korviinsa. Ehkä lausunto selittää, miksi Suomessa julkaistaan pääasiassa vain sellaisia runokirjoja, joita ostetaan alle 250 kappaletta. Keskustelija Hiidenheimohan on itsekin kustannustoimittaja.

Muuten blogihenkilö huomasi YLE:n saitilta omaksi kauhukseen, että proosan lukeminen ei kehitä aivoja, sen sijaan runon lukeminen kehittää niitä. Ja kaikki nämä vuodet henkilö on kuvitellut, että laajan proosateoksen lukeminen olisi aivoille hyödyllisempää kuin lyhyen, vaikkakin vaikean, runon tavaaminen. Tämä selittäisi sen, miksi blogihenkilöllä on niin suuria vaikeuksia runouden ymmärtämisessä: Proosa on tietysti alentanut ymmärryspääoman runokynnyksen alapuolelle!

Niin sitä ihminen erehtyy ja panostaa vääriin ajatuksiin. Onneksi huomasin ennen kuin on täysin liian myöhäistä.

8 kommenttia:

Anna Amnell kirjoitti...

Hanhensulka,

aivoja voi kehittää monin tavoin. Uusin tapa, josta luin äskettäin, on ristipistojen ompeleminen. On _tieteellisesti todistettu_, että se kehittää aivoja yhtä paljon kuin ristisanojen tekeminen.

Eikö se toisi jotain kodikasta ja rentouttavaa kiireiseen elämäntapaasi? Pitkän lennon aikana saattaisi syntyä tyylikäs sohvatyynynpäällinen.

Nuoret miehet tekevät kuulemma nykyään "isänmurhan" virkkaamalla pipoja. Sinä voisit elvyttää samettihousuisen idealistin kapinallisuuden tekemällä ristipistoja.

Terveisin Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Ihme jos ei Hanhensulka innostu Pirkon ideasta.

Kirsti

hanhensulka kirjoitti...

Tämä on tietysti innostava ajatus. Äiti muuten yritti kehittää Hanhensulkaa samalla tavalla jo nuorena ihmisenä. Aina kun oli sairautta, käteen pantiin ristipistotyö, eikä sängystä päässyt pois ennen kuin se oli valmis. Äiti teki samanaikaisesti ristisanatehtäviä keittiön pöydällä, paitsi milloin valmisti ruokaa isälle ja Sollan Atelle, joka oli ruokamiehenä kunnes isä tuli liian mustasukkaiseksi, eikä lisärahakaan ollut enää tarpeellinen. Saattaisi sen taidon ehkä vielä muistaakin. Samettihousujen venyneisiin taskuihin mahtuisi hyvinkin jokin pienehkö työ, ja neulan voisi pistää villamyssyyn aina, kun ei ompele.

Anonyymi kirjoitti...

1. Nyt mä tiedän mikä on meemi. Kiitos!
2. Mä voisin juopotella yhden illan Hanhensulan seurassa (vaikkapa jossain puskakämpissä nuotiolla).
3. Joo, lukeminen ei ehkäise Alzheimeriakaan, mutta ristikoitten täyttäminen ehkäisee. Siis onko runojen lukeminen aivoille interaktiivisempaa tekemistä kuin proosan lukeminen? Voisiko runouden arvoituksia verrata ristikoitten täyttämiseen?

Ruu Very Morbid

Anonyymi kirjoitti...

Unohdin. Mä aion myös isona mennä käymään Mongoliassa. Ihan pakko. Tuulessa soiden, ääni kasakoiden, kavioiden kiihkeässä kipinöinnissä kiirii kutsu Mongolian, tuon villin aromaan, kylmätuulisen:)

Ruu Hypo Morbid

Liisa kirjoitti...

Aivojen kehittämiseen, vrt. harmaat aivosolut, voisi harmaa arki olla pistämätön yllyke. Siis minulle.
Pistämisestä: Sisareni on kiireissään keksinyt nypläyksen. Töitten jälkeen hän ajaa kotiin bussilla nypläystyyny polvillaan.
95-vuotias sukulaisnainen pistelee sauvakävellen jälkensä pikkukaupungin pääkadun santaan.

Anna Amnell kirjoitti...

Liisa,
virkkaus ja nyplääminen villitsevät muitakin kuin sisartasi.

Tämän päivän Hesarissa kerrottiin monilahjakkaasta unkarilaisesta pojasta, joka on Suomessa AFS-
vaihto-oppilaana. Hän tuli tänne Tolkienin herättämän suomi-innostuksen vuoksi, on oppinut suomea, voitti täällä ollessaan kansainvälisen kemia-kilpailun ja harrastaa virkkaamista ja nypläämistä.

Minusta sauvakävely vaikuttaa kauhean stresaavalta. Eikö siihen voitaisi yhdistää vaikkapa kaulaliinan neulominen pitkillä puikoilla? Ennen vanhaan mummelit kävelivät aina sukankudin käsissään.

Pirkko

ill. kirjoitti...

2,3,4,5. näihin yhdyn melkein. mutta ikäväkseni näin vähän aikaa sitten erässää dokumentissa että kiinalaiset ovat muuttaneet lhasan rihkama- ja krääsäkojujen luvatuksi maaksi. "pyhästä" kaupungista on tehty turistirysä. samoin on käynyt valamollekin kuten viime kesänä totesimme..

vai sekotanko nyt ehkä lhasan johonkin muuhun? mahdollista.