Suomalaisuus, yhteiskunta ja Euroopan Yhdysvallat

ja valtiokaan ei ole olemassa kuin niistä tehdyissä poliittisissa ja kansainvälisissä såpimuksissa, eli ihmisten mielissä. Niin kuin blogihenkilönkin, vaikka hän ei ole koskaan ottanut osaa minkään valtion olemassaolosta sopimiseen. Henkilö on syntynyt Suomen kansalaiseksi, kuten passi osoittaa, eikä voi tätä tilaa muuttaa kuin pitkäaikaisella ja vaikealla paperisodalla, jos sittenkään.

Isovanhemmat olivat syntyneet Suomen Suurruhtinaskunnan kansalaisiksi, mitä henkilö piti aina jotenkin romanttisena asiana. Kunnes tajusin selvemmin, että ryssien tsaarin alaisinahan he silloin elelivät. Suomalaisina sentään pääsivät kuolemaan, vaikka lieneekö siitä mitään iloa heille enää?

Suomalaisuus muuna kuin kansalaisuutena on kuulumista suomalaisten yhteisöön, eli yhteenkuulumista muiden suomalaisten kanssa siihen liittyvine muine tunteineen.

Blogihenkilö on tunteikas vetistelijä ja ajattelee suomalaisuutta useimmiten jollakin muulla ruumiinosalla kuin aivoilla. Tai aianakin siltä tuntuu. Yhteisöllisyydestään, siis suomalaisuudesta, on paljon helpompi päästä eroon kuin kansalaisuudestaan, jos näin haluaa, mitä henkilö ei siis millään ilveellä halua tehdä.

Blogihenkilölle ovat monet ihan viisaat ihmiset sanoneet, että nyt suomalaisuus on uhattuna, koska EU on saamassa perustuslain.

Tätä on on ollut vaikea ymmärtää, koska henkilö on sitä mieltä, että suomalaisuuden säilyminen on suomalaisten tahdosta kiinni, eikä siihen vaikuta jonkun metayhteisön (vaikka olisi mega-kokoakin) laillinen pohja heinäntäyttämän tuohivirsun vertaa. Blogihenkilön suomalaisuuselin, sydän, vuotaa virtanaan jo ennen kuin sanoo seuraavan, mutta sanottavahan se tietysti on:

Jos suomalaiset eivät halua säilyttää suomalaisuuttaan, miksi sen edes tulisi säilyä.

Maailmasta on hävinnyt vähintään tuhansia kieliä – ja yhteisöjä – ihmisenä olomme aikana, mukaanlukien kielien kieli, eli alkukieli, jota ilmeisesti joku örisevä ihmisyhteisö on jossakin maailmankolkassa ja ajan hämärässä hetkessä toisilleen puhellut. Olemmeko huonompia, koska emme osaa enää sitä kieltä? Emme ole, sanoo blogihenkilö omalla, örisevällä vakaumuksen rintaäänellään.

EU:n perustuslakia on valmisteltu vuositolkulla. Itseasiassa Euroopan yhtenäistäjä, Kaarle Suuri aloitti sen jo tuhat ja pari sataa vuotta sitten. Ruotsalaisetkin yrittivät voimiaan (tai siis suomalaisten joukkojen voimia) hakkaamalla päälle Euroopan tantereilla Kustaa II Adolfin aikana, (ja miksipä ei, ovathan he aina olleet sietämättömiä, toisten asioihin puuttuvia näprääjiä). Ja Napoleonin yritys pari sataa vuotta sitten oli jopa lähellä onnistua, niin kuin Hitlerinkin.

Ja nyt on sitten ranskalaisten johtamien europoliitikkojen vuoro yrittää. Arvoisenaan johtajana M. Valéry Marie René Georges Giscard d'Estaing, joka opiskeli sekä École Polytechnique’ssa että École nationale d'administration’ssa, joita ilman ranskalaisessa yhteiskunnassa on huonot mahdollisuudet edetä johtaville paikoille (molemmat ovat jopa vapaamuurauriutta tärkeämpiä portaita ranskalais-eurooppalaisen yhteiskunnan yläpäähän).

Arvoisa Lukija muistaa, että Giscard, joka joutui presidenttinä epäilyksen alaiseksi mm. korruptiosta, johti perustuslain valmistelijoita, Eurooppa-valmistelukuntaa. Hän on tyypillisesti ranskalaiskeskeinen poliitikko, yhdistymiskiivailija, jolla ei näytä olevan suurta näkemystä tai edes kiinnostusta Euroopan suurten maiden ulkopuolisista ongelmista tai tavoitteista ja joka vastustaa ylimielisesti, ja rasistisilla perusteilla, Turkin liittymistä EU:n jäseneksi. Tärkeintä hänelle on ollut varmistaa, että Ranska ja vähemmässä määrin Saksa saavat vaatimuksensa läpi. Ja että pienillä mailla ei ole riittävästi poliittista voimaa, eli äänivaltaa, suurten valtioiden päätösten vastustamiseksi.

Perustuslakia ei ole tainnut monikaan Euroopan kansalaisista lukea (eikä kai omankaan valtionsa perustuslakia) ja lieneekö sillä edes mitään merkitystä. Blogihenkilö on melko varma, että useimmat poliitikotkaan eivät sitä ole tehneet. Valtava äänestäjien enemmistö ei edes ole kiinnostunut koko asiasta. Kuitenkin joka puolella vaaditaan kansanäänestyksiä. Mistä niissä sitten äänestettäisiin? Asiaa ajavien poliitikkojen viehättävyydestä, pukeutumisesta tai puhekyvystä niin kuin kaikissa muissakin vaaleissa..

Perustuslain johdanto on kaunista eurooppalaista sanahelinää:

”Hänen Majesteettinsa Belgian Kuningas (ja suuri joukko muita kuninkaita ja maidensa johtajia)
…hakevat innoitusta Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate
... Ovat vakuuttuneita
...jälleenyhdistynyt Eurooppa aikoo edetä sivistyksen, edistyksen ja vaurauden tiellä kaikkien asukkaiden, myös heikompien ja vähäosaisimpien hyväksi
...syventämään julkisen elämänsä kansanvaltaisuutta ja avoimuutta
...Euroopan kansat (sic)
...ovat päättäneet
...luoda yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla
...ovat sopineet seuraavaa...”

ja kansalaisten oikeuksista kannattaa vielä mainita I-4 artikla, josta näkee, että:

”…Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen erityismääräysten soveltamista….”

Ja paljon muuta, kaikkiaan viidensadan sivun verran poliitikkotekstiä käännettynä Unionin kaikille virallisille kielille.

Ranskalaiset äänestävät perustuslaista runsaan kuukauden päästä ja yli puolet ranskalaisista on sen hyväksymistä vastaan. Kuitenkin lopputulos voi olla mikä tahansa vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Ranskalaiset pitävät itseään euroopan demokraattisen ajattelun johtajina unohtaen tietysti, että heidän 1789 vallankumouksensa oli lähinnä verinen vitsi, joka päättyi Napoleonin keisariuteen ja Waterloo’n tappioon, jossa Euroopan (epä)yhtenäisyydestä päätettiin pitkäksi aikaa, ja jonka seurauksena suurimpien valtioiden välit eivät ole vieläkään täysin kunnossa. Pienillä ei ole niin väliäkään.

Onneksi suomalaisten ei tarvitse asiassa ääntään käyttää. Sen sijaan korruptoimattomat, hyvin informoidut, älykkäät ja viisaat kansanedustajamme jotakin käsittämätöntä alkukieltä örisevän Suuren Puhemiehensä johdolla tekevät sen meidän kaikkien puolestamme.

Ja mehän olemme heidät itse valinneet!!!