Blogien ekologiaa

Blogin pitäminen on eräs anarkismin vain vähän väkivaltainen muoto, se edustaa mahdollisuutta julkaisuvapauteen, jota yhteiskunnassa ei enää, ilman suuria rahoja, paljoa muuten ole (tämä vapaus saattaa olla jossakin määrin näennäistä). Keskiluokkainen tasapäistämistendenssi ei ole vielä kokonaan saastuttanut blogin pitämistä, vaikka blogihenkilön kaltaiset blogiskribeltäjät ovatkin nopeasti muuttamassa tilannetta.

Blogi ja sen pitäminen ovat tulleet yhden vaiheensa yli Suomessakin, tämä anarkismin muoto on ajautumassa pois pyörteisistä akanvirroista ja imeytymässä osaksi valtavirtaa. Arvoisa Lukija on jo huomannut, että bloginpitäjille on myönnetty tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Juttu ei liene aprillipilaa, jota puolestaan löytyy muualta.

Valtavirta on näin heittänyt syötin uudelle, anarkistiselle tulokkaalle ja se on tietysti otettu innokkaasti vastaan. Tämä on hieno julkinen tunnustus siitä, että blogit ovat korkeatasoista tiedonjulistusta, eräs kansanvalistuksen jalostettu muoto, usein hyvinkin vakavamielistä vaikkakin yksitoikkoista.

Valtavirtaan ajautunut harrastus ei tietysti enää eliittejä kiinnosta, joten lähiaikoina on odotettavissa blogikatoa ja vanhempien bloginpitäjien siirtymistä johonkin muuhun, jota kansa ei ole vielä huomannut löytää omaksi harrastuksekseen. Tämäkin bloginpitäjä tekisi mielellään äänekkään poistumisen blogien näyttämöltä, mutta ei halua sitä tehdä kahdesta syystä: 1) kukaan ei sitä ehkä huomaisi, mikä olisi näyttävän poistumisen tehneelle erityisen ikävää, ja 2) tämä on hauskaa. (hah, haa)

Suosioon tullut anarkismi ei ole enää anarkismia vaan muuttuu poliittiseksi paskanjauhamiseksi tai kaupalliseksi riistoksi. Yhdellä tasolla tiedonjulkistamisen palkinto on kunnianosoitus bloggariuudisraivaajille, toisella tasolla se tuo mieleen Oceanian kansalaisen Winston Smith’in, jota O’Brien palkitsi ymmärtämisellä, ja jolla oli käytössään muistiinpanovälineet.

Kirjailijan päiväkirjassa Anita Konkka valitti 30.3.05, että blogin pitäminen ei ole enää hauskaa, koska se on jo niin selvästi osa valtavirtaa ja kuluu kansan käsissä. Joku Anitan lukija oli lähettänyt viestin, että kirjailijat eivät vielä-enää (?) ole bloginpitämisen terävimmällä huipulla vaan amatöörit ovat valtaamassa tai jo vallanneet sen paikan. Anita ei tietysti ollut pitänyt tästä piikittelystä, ja rumastihan se olikin tehty. Muistamme tietysti myös kuinka Juha Seppälä taannoin huitaisi viattomien mutta maineettomien tavisten suuntaan.

Seppälä oli ehkä peloissan siitä, että blogit vievät lukijoita kirjallisuudelta. Anita Konkan kommentin voi helposti ymmärtää epäilyksi siitä, että blogit vievät lukijoita blogeilta. Eli blogimaailman on tullut kilpailua ja luultavaksi jäädäkseen sinne.

Blogikirjoittajien ohjesivustoa lukemalla bloggaaja pääsee suorinta tietä bloggarien taivaaseen, eli top sadan joukkoon Pinserillä. Huippupaikkaa pitää tällä hetkellä joku schitzo ja kakkosena on mitvit mutta Pinseri itse on aivan kannoilla. Schitzo ilmoitti tänään lopettavansa blogin pitämisen, joten ykköspaikasta alkoi armoton kisa, joka valitettavasti päättyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin (tähän). Tämä on blogien ekologiaa.

Näin blogihenkilönkin hetkeksi ylöshypähtänyt toivo laski alas masentuneen itsesäälin alhoon. Tuijottamalla ja ajatuksen voimalla on siis edelleen yritettävä saada sijaansa nousemaan ylöspäin armottomalla top-listalla, kun muuta ei voi.