12.4.2005

Ajatus virtaa

Aivoissa kai jatkuvasti tapahtuu jotakin jopa ihmisen muuten hiljentyessä.

Mielenkiintoista tai ehkä paremminkin masentavaa on, että niin vähän ajatuksista on pysäytettävissä painettuun muotoon esimerkiksi tämän blogin aineistoksi. Uskomattoman suurenmoiset(kin) ajatukset vähän hidastettuina osoittautuvat usein kaoottiseksi kuohuksi, jota ei saa järkevinä ulos edes sormien kautta suusta puhumattakaan. Blogin kirjoittaminen on tietysti hauskaa ja kuvitteellisen hyödyllistä, sitähän voi kuvitella itselleen vaikka tuhansia lukijoita, jos ei tarkasta hittitilastoja. Ajatukset blogin tekoon eivät kuitenkaan tahdo irrota ilmaiseksi blogiskribeltäjän helposti ylikuumenevista aivoista.

Blogihenkilö on lievän flunssan kourissa eikä vointi muutenkaan tunnu olevan parhaimmillaan. Tätä kaikkea ajatellessa blogihenkilö selaili hajamielisesti New Scientist-lehteä 9 April 2005, jossa käsiteltiin mm. tietokoneiden kehitystä ja DNA-asioita sekä puututtiin myös eettisiin kysymyksiin. Tieteenkirjoittajilla itselläänkin näyttää olevan vaikeaa päättää kannattavatko genetiikan eteenpäin menoa tai edistystä yleensä vai vastustavatko sitä. Ovat siis tyypillisiä lehtimiehiä, jotkut ehkä jopa Tampereella oppinsa saaneita.

***

Ensimmäinen silmiin pistänyt pikkujuttu oli tragikoominen autovarkaus Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Uhriksi joutunut auton omistaja menetti osan etusormestaan varkaiden huomattua, että auton voi käynnistää vain sellainen henkilö, joka omistaa nimenomaan kyseisen sormen. Päättäväiset varkaat ottivatkin sormen mukaansa, mutta eivät huolineet omistajaa ajelulle.

Tässä on kyseessä tyypillinen insinöörien kehittämä teknologinen ratkaisu, jota ei olla ajateltu loppuun saakka.

Auton omistaja oli sikäli onnekas, että insinöörit olivat päättäneet käyttää etusormea biotunnisteena. Jos olisivat käyttäneet esimerkiksi silmää tai (älä klikkaa tätä seuraavaa jos et ole lujahermoinen!!!) hammastarhaa, seuraukset onnelliselle uuden auton omistajalle olisivat olleet huomattavasti onnettomammat. Jos tämä teknologian kukkanen yleistyy autoissa, voidaan odottaa, että sormitunnisteina tullaan usein käyttämään vaikkapa oman vaimon siroa etusormea. Ei tietenkään sitä, jossa on se hiljan ostettu timanttisormus tai hääsormus, jos sellaisia nyt enää ihmisten sormissa edes on. Eikä tätä tietysti tekisi kukaan tällä virtuaalipaikalla olijoista!

***

Toinen Arvoisaa Lukijaa liberaalina humanistina kiinnostava juttu oli itse asiassa lehden pääkirjoituksessa. Kysymys viranomaisten, lähinnä poliisin, oikeudesta tallentaa DNA-tietoja ihmisiltä, joita ei syytetä mistään rikoksesta lakituvassa. Tekstin mukaan Englannissa on viranomaisille jo aikaisemmin annettu oikeus tallentaa periaatteessa kaikki ottamansa DNA-näytteet ja tehdä niistä tietokonetiedostoja riippumatta siitä, missä yhteydessä näytteet on otettu.

Blogihenkilö ei tiedä missä määrin tämä on mahdollista Suomessa ja kannattasiko meidän suomalaisten olla asiasta otettuja. Äkkiseltään ajateltuna sekä tietojen tallentaminen että ei-tallentaminen vaikuttavat molemmat järkeviltä ratkaisuilta, ja blogihenkilön moraalinen selkäranka ei kestä päätöksen tekemistä puoleen eikä toiseen. Tähän henkilö on tietysti tottunut lähes kaikissa moraalisissa ongelmissa, erityisesti kiusausten edessä, joten tilanteessa ei sinänsä ole mitään uutta.

Harmittaa vietävästi, kun ei pysty tätäkään asiaa mielessään päättämään. Ja ajatusvirta näyttää jopa nopeutuvan blogihenkilön puntaroidessa ongelmaa päässään, joten tuloksena on vain tavallista suurempi kaaos aivoissa.

2 kommenttia:

Syrinx kirjoitti...

Nuorisolla on valtava houkutus käyttää biotunnisteena keskisormea, herkistää sopivasti ajotunnelmaan. Ja siitäpä tulee mieleen että jossakin leffassa jo sekin pätkäistiin sikarileikkurilla, ei nyt auton varastamiseksi vaan ihan jonkun muun samantasoisen syyn takia....

hanhensulka kirjoitti...

Terve Syrinx,
minullakin on suuri houkutus keskisormen käyttöön ja usein annan houkutukselle periksi, varsinkin, jos ajelen töihin, erityisesti puoli 7 jälkeen aamuisin tai puoli 5 jälkeen iltaisin. Vaarana on, että saattaa suututtaa jonkun ajajan oikein tosissaan, eikä tiedä mitä siitä sitten seuraa.

Kerran väläytin jollekin idiootille (oma arvioni tietenkin) valoja ja hän kiilasi eteeni, nousi autosta joku rautatanko kädessään ja huusi autoni vieressä jotakin ranskaksi naama punaisena kunnes takana olevat muut autot alkoivat tyytätä torviaan (onnekseni ehkä). Suuttunut lähti kovaa vauhtia eteenpäin, törmäsi johonkin aidan kulmaa ja kun ajelin siitä ohi keskisormea näyttäen, hän lähti vielä juoksemaan perässäni, mutta ei saanut autoani enää kiinni, eikä ilmeisesti rekkarianikaan.

Adrenaliini virtasi suonissa kohisten vielä kotonakin, kun panin Sibeliuksen Valse triste'n soimaan hermojen rauhoittamiseksi.

Moraali on kai tämä: älä koskaan näytä keskisormea ellet ole varma pakotiestä.