17.4.2005

Suomalaisuus, yhteiskunta ja Euroopan Yhdysvallat

ja valtiokaan ei ole olemassa kuin niistä tehdyissä poliittisissa ja kansainvälisissä såpimuksissa, eli ihmisten mielissä. Niin kuin blogihenkilönkin, vaikka hän ei ole koskaan ottanut osaa minkään valtion olemassaolosta sopimiseen. Henkilö on syntynyt Suomen kansalaiseksi, kuten passi osoittaa, eikä voi tätä tilaa muuttaa kuin pitkäaikaisella ja vaikealla paperisodalla, jos sittenkään.

Isovanhemmat olivat syntyneet Suomen Suurruhtinaskunnan kansalaisiksi, mitä henkilö piti aina jotenkin romanttisena asiana. Kunnes tajusin selvemmin, että ryssien tsaarin alaisinahan he silloin elelivät. Suomalaisina sentään pääsivät kuolemaan, vaikka lieneekö siitä mitään iloa heille enää?

Suomalaisuus muuna kuin kansalaisuutena on kuulumista suomalaisten yhteisöön, eli yhteenkuulumista muiden suomalaisten kanssa siihen liittyvine muine tunteineen.

Blogihenkilö on tunteikas vetistelijä ja ajattelee suomalaisuutta useimmiten jollakin muulla ruumiinosalla kuin aivoilla. Tai aianakin siltä tuntuu. Yhteisöllisyydestään, siis suomalaisuudesta, on paljon helpompi päästä eroon kuin kansalaisuudestaan, jos näin haluaa, mitä henkilö ei siis millään ilveellä halua tehdä.

Blogihenkilölle ovat monet ihan viisaat ihmiset sanoneet, että nyt suomalaisuus on uhattuna, koska EU on saamassa perustuslain.

Tätä on on ollut vaikea ymmärtää, koska henkilö on sitä mieltä, että suomalaisuuden säilyminen on suomalaisten tahdosta kiinni, eikä siihen vaikuta jonkun metayhteisön (vaikka olisi mega-kokoakin) laillinen pohja heinäntäyttämän tuohivirsun vertaa. Blogihenkilön suomalaisuuselin, sydän, vuotaa virtanaan jo ennen kuin sanoo seuraavan, mutta sanottavahan se tietysti on:

Jos suomalaiset eivät halua säilyttää suomalaisuuttaan, miksi sen edes tulisi säilyä.

Maailmasta on hävinnyt vähintään tuhansia kieliä – ja yhteisöjä – ihmisenä olomme aikana, mukaanlukien kielien kieli, eli alkukieli, jota ilmeisesti joku örisevä ihmisyhteisö on jossakin maailmankolkassa ja ajan hämärässä hetkessä toisilleen puhellut. Olemmeko huonompia, koska emme osaa enää sitä kieltä? Emme ole, sanoo blogihenkilö omalla, örisevällä vakaumuksen rintaäänellään.

EU:n perustuslakia on valmisteltu vuositolkulla. Itseasiassa Euroopan yhtenäistäjä, Kaarle Suuri aloitti sen jo tuhat ja pari sataa vuotta sitten. Ruotsalaisetkin yrittivät voimiaan (tai siis suomalaisten joukkojen voimia) hakkaamalla päälle Euroopan tantereilla Kustaa II Adolfin aikana, (ja miksipä ei, ovathan he aina olleet sietämättömiä, toisten asioihin puuttuvia näprääjiä). Ja Napoleonin yritys pari sataa vuotta sitten oli jopa lähellä onnistua, niin kuin Hitlerinkin.

Ja nyt on sitten ranskalaisten johtamien europoliitikkojen vuoro yrittää. Arvoisenaan johtajana M. Valéry Marie René Georges Giscard d'Estaing, joka opiskeli sekä École Polytechnique’ssa että École nationale d'administration’ssa, joita ilman ranskalaisessa yhteiskunnassa on huonot mahdollisuudet edetä johtaville paikoille (molemmat ovat jopa vapaamuurauriutta tärkeämpiä portaita ranskalais-eurooppalaisen yhteiskunnan yläpäähän).

Arvoisa Lukija muistaa, että Giscard, joka joutui presidenttinä epäilyksen alaiseksi mm. korruptiosta, johti perustuslain valmistelijoita, Eurooppa-valmistelukuntaa. Hän on tyypillisesti ranskalaiskeskeinen poliitikko, yhdistymiskiivailija, jolla ei näytä olevan suurta näkemystä tai edes kiinnostusta Euroopan suurten maiden ulkopuolisista ongelmista tai tavoitteista ja joka vastustaa ylimielisesti, ja rasistisilla perusteilla, Turkin liittymistä EU:n jäseneksi. Tärkeintä hänelle on ollut varmistaa, että Ranska ja vähemmässä määrin Saksa saavat vaatimuksensa läpi. Ja että pienillä mailla ei ole riittävästi poliittista voimaa, eli äänivaltaa, suurten valtioiden päätösten vastustamiseksi.

Perustuslakia ei ole tainnut monikaan Euroopan kansalaisista lukea (eikä kai omankaan valtionsa perustuslakia) ja lieneekö sillä edes mitään merkitystä. Blogihenkilö on melko varma, että useimmat poliitikotkaan eivät sitä ole tehneet. Valtava äänestäjien enemmistö ei edes ole kiinnostunut koko asiasta. Kuitenkin joka puolella vaaditaan kansanäänestyksiä. Mistä niissä sitten äänestettäisiin? Asiaa ajavien poliitikkojen viehättävyydestä, pukeutumisesta tai puhekyvystä niin kuin kaikissa muissakin vaaleissa..

Perustuslain johdanto on kaunista eurooppalaista sanahelinää:

”Hänen Majesteettinsa Belgian Kuningas (ja suuri joukko muita kuninkaita ja maidensa johtajia)
…hakevat innoitusta Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate
... Ovat vakuuttuneita

...jälleenyhdistynyt Eurooppa aikoo edetä sivistyksen, edistyksen ja vaurauden tiellä kaikkien asukkaiden, myös heikompien ja vähäosaisimpien hyväksi
...syventämään julkisen elämänsä kansanvaltaisuutta ja avoimuutta

...Euroopan kansat (sic)
...ovat päättäneet

...luoda yhteisen tulevaisuuden yhä läheisemmällä liitolla
...ovat sopineet seuraavaa...”

ja kansalaisten oikeuksista kannattaa vielä mainita I-4 artikla, josta näkee, että:

”…Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä tämän perustuslain soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen erityismääräysten soveltamista….”

Ja paljon muuta, kaikkiaan viidensadan sivun verran poliitikkotekstiä käännettynä Unionin kaikille virallisille kielille.

Ranskalaiset äänestävät perustuslaista runsaan kuukauden päästä ja yli puolet ranskalaisista on sen hyväksymistä vastaan. Kuitenkin lopputulos voi olla mikä tahansa vähäisen kiinnostuksen vuoksi. Ranskalaiset pitävät itseään euroopan demokraattisen ajattelun johtajina unohtaen tietysti, että heidän 1789 vallankumouksensa oli lähinnä verinen vitsi, joka päättyi Napoleonin keisariuteen ja Waterloo’n tappioon, jossa Euroopan (epä)yhtenäisyydestä päätettiin pitkäksi aikaa, ja jonka seurauksena suurimpien valtioiden välit eivät ole vieläkään täysin kunnossa. Pienillä ei ole niin väliäkään.

Onneksi suomalaisten ei tarvitse asiassa ääntään käyttää. Sen sijaan korruptoimattomat, hyvin informoidut, älykkäät ja viisaat kansanedustajamme jotakin käsittämätöntä alkukieltä örisevän Suuren Puhemiehensä johdolla tekevät sen meidän kaikkien puolestamme.

Ja mehän olemme heidät itse valinneet!!!

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuli muuten mieleen, miten paljon pidempi se suomalaisuuden historia nyt sitten on kuin vaikkapa Suomen markan historia? Eiköhän se ollut samalla tavalla aikaansa sidottu tilaustyö?

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta suomalaisuuden säilymisestä tuli mieleen entinen kotikuntani Punkalaidun, joka siirtyi juuri Satakunnasta Pirkanmaalle siinä toivossa, että pääsisivät Tampereen imuun. Minusta tuollaisessa kiteytyy jotain suomalaisuudesta. Että luovutaan jostain mikä on omaa ja historiallista, jostain millä on pitkä perinne, ja hypätään toisaalle siinä toivossa että elämä muuttuisi virtaviivaisemmaksi. Ikään kuin Punkalaidun oikeasti pääsisi lähemmäksi Tamperetta siirtyessään Pirkanmaalle. En minä varmaan osaa oikein selittää mitä tarkoitan, mutta se oli minusta todella tyhmää. Siis ettei arvosteta sitä mikä on ja lähdetä tekemään asioita siltä pohjalta, vaan yritetään lainata säteilyä joltain toiselta, mukamas isommalta ja paremmalta.

Sitä mikä Suomessa olisi arvokasta, sitä täällä hävetään ja tuhotaan. Ja kehutaan niitä jotka parhaiten osaavat matkia muita. Joten ei se ole ihme jos käy niin ettei suomalaisuus säily. Mutta eihän se tietenkään vielä kirkossa kuulutettua ole.

http://k.ellila.vuodatus.net/

Hanhensulka kirjoitti...

Syrinx, valtiollinen suomalaisuus oli tietysti vuodelta 1809, jolloin tsaarista tuli suurherttua suomen suurherttuakunnalle (markkahan saatiin vasta 1860-luvulla muistaakseni). Kieleen ja kulttuuriin perustuvasta yhtenäisyydestä on vaikeampi sanoa, mutta sen täytyy olla paljon valtiollista suomalaisuutta vanhempi. Tietysti siinä oli tätä tilaustyötäkin, kun juuri oli saatu kansalaisuusvaltio. Missä määrin suomalainen kulttuuri oli yhtenäinen sanotaan vaikka ennen vuotta 1000 on hyvin vaikea. Romanttisena suomalaisena tietysti ajattelen saman suuntaisesti kuin Kalevi Wiik näistä asioista.

Hanhensulka kirjoitti...

Kirsti, Punkalaidun ei tietysti koskaan ole osa Hämettä vaikka kuuluisikin Tampereeen talousalueeseen, mikä se nyt sitten onkaan. Onko Suomella vähän sama tilanne nyt kun Tukholmalla ei ole mitään merkitystä. Heittelehdimme Moskovan ja Brysselin välillä nuoleskellen kumpaakin vuoron perään.

Sinun ja muiden kirjailijoiden tehtävänä on yrittää säilyttää suomalaisuutta, vaikka tietysti kirjallisuuden jumalat vaativat teiltä paljon enemmän. Sinäkin olet tietysti ensisijaisesti osa koko ihmiskunnan myyttistä, nyt kirjallista, perinnettä.

Anonyymi kirjoitti...

No johan nyt. Mutta kyllä sitä tosiaan aika myyttiseksi välillä itsensä tunteekin. Katoavaa kansanperinnettä.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Paavin hautajaisia katsoessa tajusi, miten tärkeä katolisuus on Euroopalle - tai ennemminkin Eurooppa katolisuudelle. En ollenkaan ihmettelisi, jos seuraava paavi valittaisiin nimenomaan Euroopalle.

Puolalainen paavi ei eurooppalaisten hämmästykseksi tajunnut, millainen nykyajan Eurooppa on. Hänellä oli rautaesiripun takana eläneen tyypillinen ihannekuva Euroopasta.

Seuraavaksi ranskalainen, englantilainen tai - saksalainen paavi? Entä jos käykin niin, eikä paavi tulekaan Afrikasta tai Etelä-Amerikasta, niin kuin on ajateltu?

Joka tapauksessa paavin valinta tulee vaikuttamaan paljon Euroopan asioihin, vaikka me maallistuneet pohjoismaalaiset protestantit emme sitä halua myöntää.
Pirkko

Hanhensulka kirjoitti...

Katolisuudella on puhdistettuihin kirkkoihin verrattuna se etu, että on Paavi, joka heidän mielestään puhuu Jumalan puolesta koko miljardinmääräiselle kristikunnalle.

Esimerkiksi meidän arkkipiispamme sanomisilla ei ole sellaista näennäistä painoarvoa, hänhän puhuu vain Suomen luterilaisen kirkon puolesta ja luterilaisilta puuttuu muuten paavimainen myyttinen kattorakenne. Anglikaanisella kirkollahan sellainen sentään on ja heillä on vähän katolisuuden kaltaista maailmanlaajuista yhteydentunnetta, vaikka se onkin rakoilemassa viimeaikaisten skandaalien vuoksi. Ja Canterbury'ssa on nykyään enemmänkin virkamiesarkkipiispa kuin hengellinen johtaja.

Ortodoksinen kirkko tietysti on katolisen kirkon kaltainen, ja myyttiseltä elämältään jopa Rooman kirkkoa houkuttavampi, vaikka kokonsa puolesta ei siihen hyvin verrattavissa.

Katolisuudella on myös etunaan syntien anteeksiantamisen käytännölliset järjestelmät kuten tunnustuskoppi. Meidän kirkkomme ei tällaista tarjoa syntisilleen, ja hehän eroavatkin joukolla kirkosta, joka antaa vain ahdistusta.

EU:n perustuslaki tähtää sekulaariin eurooppalaisuuteen, joka tunnustaa perinteensä olemassaolon ja on samalla kaikki uskonnot hyväksyvä, jopa turkkilaisella islamilla on siinä sijansa huolimatta ranskalaisten vastustuksesta oman historiansa vuoksi tietysti, Algeriasta on vielä suhteellisen lyhyt aika.

Joten ehkä katolisuudella ei ole aivan niin suuri merkitys kuin Paavin hautajaisten paatoksesta voisi luulla.

Anonyymi kirjoitti...

Kieleen ja kulttuuriin perustuvaa yhtenäisyyttä ei kyllä ollut ennen vuotta 1809 kun tuntuu ettei sitä ole vieläkään. Kyllä tämä suomalaisuushymistely on aina ollut eliitin projekti oman asemansa pönkittämiseksi. Yhtenäisyydelle keksittiin eliitin maun mukaisia ikoneja kuten Kalevala tai oma postimerkki tai markka, mutta jo kirjallisuuden kohdalla töksähti pahasti kun kaikki eliitille kelvolliset suomenmieliset kirjailijat olivatkin ruotsinkielisiä. Sieltä suunnasta niitä ikoneja jatkossakin meille työnnettiin, vaikka Sibelius ja Gallen ym.

Kansa on ostanut tämän suomalaisuuden sangen hitaasti ja ymmärtää sen edelleenkin pitkälti valtiollisena itsenäisyytenä. Tietysti meillä on sitten tämä nykyinen Pihkalan kaarti joka yrittää juuria ruotsia pois suomalaisuudesta. Serbian jälkeen seuraava nationalistinen sota Suomeen...

Anonyymi kirjoitti...

Katolisten asiat eivät ehkä minulle kuulu, mutta minusta uusi paavi pitäisi valita Etelä-Amerikasta. Se olisi minusta kohtuullista. Ja mielellään joku edistyksellinen tyyppi, niitähän sieltä löytyy.

Kirsti

Hanhensulka kirjoitti...

Kardinaalit ovat pääosin samanlaisia edistyksellisiä kuin Johannes Paavalikin, vanhoillisia dogmin suhteen, elämää puolustavia, mutta edistyksellisiä monissa sosiaalisissa asioissa. Tämän miehen täytyy olla jo noin 70-vuotias, joten ikä on merkittävä mielipiteen muokkaaja. JP oli liian nuori paaviksi ja siksi liian pitkäurainen.

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulalle. Olet tainnut pudota kärryiltä kotimaan kirkon asioista. Koppia ei täällä ole, mutta rippi on. Ainakin täällä Helsingissä "rippi" ja keskustelut papin kanssa ovat suorastaan muotia. Tuhansia käy joka vuosi esimerkiksi Helsingin keskustan kirkoissa "pappi tavattavissa"-tilastojen mukaan. Lisäksi -usein kirkosta eroaa Suomessa isä, jotta säästyy kirkollisverojen maksussa, mutta äiti (jolla on pienemmät tulot ja verot) kuuluu lasten kanssa kirkkoon.

Hanhensulka kirjoitti...

Voi olla, että olet oikeassa Tuntematon. Mielestäni kirkon myyttisyys on sen suurin houkutus. Luterilainen kirkko on virkamieskirkko, jolla ei ole myyttisyyden houkutusta. Luther oli epämiellyttävä ihminen (kuvausten mukaan, en elänyt vielä silloin) ja teki kirkostaan itsensä näköisen. Uskonnon pitäisi olla lohdutus eikä taakka maailmassa, jossa taakkaa on jo muutenkin tarpeeksi ihmisille kannettavaksi.

ill. kirjoitti...

menetin äskettäin täysin sympatiani erästä poliitikkoa kohtaan (ja vannoin katkerana etten koskaan enää äänestä kristillisdemokraatteja jolla nimellä heitä voisi suomen näkökulmasta kutsua ja joilla baijerin suurimpana ja hallitsevana puolueena kuitenkin on ratkaiseva sananvalta taloudelliseen hyvinvointiin..) koska hän julkesi puheessaan ilmaista tahtonsa että EU:n perustuslakiin sisällytettäisiin eräänlainen katolinen uskontunnustus. että EU:n lakiin ilmestyisi pykälä jossa jäseniä kehoitetaan (vapaaehtoinen pakko..) "suunnittelemaan elämänsä ja tekonsa katolisen uskon ja sen prinsiippien mukaan".

tämä on paljon kärjistetty koska en muista enää tarkasti mitä hän sanoi ja koska asia on saanut minut niin raivon valtaan ettei selkeä ajattelu tule kysymykseenkään.

ikävä kyllä nämä tälläiset ovat niitä joiden sana painaa eniten.

joskus nuorena muuten lainasin kirjastosta EU:n lain, valtava sininen paksu kirja. en koskaan päässyt kahta sivua pitemmälle. se oli kertakaikkiaan liian pitkäveteinen ja kesti ikuisuuden ennen kuin esiin tuli lakeja joilla oli itselleni jotakin suoraa merkitystä. nyttemmin löysin jostakin EU:n lain pykälän jossa sallitaan opium-unikon (papaver somniferum) kasvatus EU:n sisällä ja kasvatukseen soveltuvalla pellolla..

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka,

minusta kristinusko on vapauden uskonto. Ihminen ei ole riippuvainen toisten ihmisten mielipiteistä ja loputtomista sovinnaisuussäännöistä.

Pirkko

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitin 17.4. tänne:

"En ollenkaan ihmettelisi, jos seuraava paavi valittaisiin nimenomaan Euroopalle. ---Seuraavaksi --saksalainen paavi?"

Tänään 19.4 saksalainen Joseph Ratzinger valittiin paaviksi. Hän on huippuälykäs ja sivistynyt. Miellyttävältä ihmiseltä tämä Benedictus XVI vaikuttaa.

Johonkin aikaan, ennen Euroopan "hulluja vuosia", hän oli enemmänkin radikaali kuin vanhoillinen. Hän saattaa tehdä joitain yllättäviäkin päätöksiä, jos katsoo sen tarpeelliseksi, sillä ei hän ole mikään tyhmä mies.

Hän on suhtautunut hyvin vakavasti kirkon skandaaleihin. Olisi hyvin käytännöllinen ratkaisu papiston elämän normalisoimiseksi: selibaatin poistaminen. Voisiko hän tehdä sen?