15.6.2007

Kaurismäen Koistinen, päivitetty versio Chaplinin kulkurista?


Kuva: Edward Hopper, Nighthawks, 1942

Hesari sanoo pari päivää sitten kulttuurisivuillaan (by-line Veli-Pekka Lehtonen), että New York Times kehuu Aki Kaurismäen Laitakaupungin valoja ja, että "elokuvan päähenkilö Koistinen on päivitetty versio Chaplinin kulkurista".

Well, yeees. And no!

Innostuin sen verran Hesarin artikkelista, New York Times kehuu Laitakaupungin valoja, että kaivelin internetin perukoilta, mitä NYT’n arvostelija Stephen Holden itse asiassa leffasta sanoo. Lastun otsikko on Hesarin artikkelista, Holdenin sanat elokuvan päähenkilöstä, Koistisesta, kuuluvat näin:
This buffeted nobody suggests a contemporary version of Chaplin’s Little Tramp.”

Suomennettuna tuo voisi olla vaikkapa, että: ”Tämä murjottu mitättömyys viittaa (suggest = hint tässä kontekstissa), nykyaikaisena versiona, Chaplinin pikkukulkuriin”.

Myöhemmin Holden sanoo tähän tapaan:
“Lights in the Dusk” is too hard-headed a movie to be a sentimental tribute to the persecuted little guy with integrity in a cold, corrupt world.

Eli jotenkin, että: ”Laitakaupungin valot on liian kovanaamainen elokuva olemaan sentimentaalinen kunnianosoitus (Chaplinin) kiusatulle mutta rehelliselle pikkujätkälle pahassa maailmassa”.

Janne Hyytiäisestä Koistisena NYT sanoo jotenkin, että tämä ”muistuttaa nuorta Mickey Rourkea ilman sisältöä” (stuffing). Ja Maria Järvenhelmestä (elokuvan Mirja) taas, että tämä on ”blondi, Gwen Stefania muistuttava kaunotar” (bombshell). Kumpaakaan en pitäisi mairittelevina lausuntoina.

Se, että Laitakaupungin valot on päässyt NYT’n sivuille arvosteltavaksi, on jo sinänsä merkittävä saavutus (tosin epäilen, että Kaurismäki itse ”veisaa vitut” pääsystä NYT’n sivuille). Artikkeli on sympatiseeraava (mutta jotenkin isovelimäisen vähättelevän alavireinen), tyypillistä kulttuurikolonialistin päähäntaputtelua siis, mutta ei mitenkään erityisen kehuva.

Timo Salmisen elokuvaus saa aitoa kehua. Helsingin kuvausta verrataan Edward Hopper’in alakuloisen varjomaisia kaupunkimaisemia esittäviin maalauksiin ("portrays Helsinki as a bleak, shadowy Edward Hopper cityscape"). Lastun alussa on Edward Hopperin maalaus "Nighthawks".

Katson tietysti Kaurismäen (ja muiden suomalaisten ohjaajienkin) suomalaisia elokuvia suomalaisin silmin. En voi välttyä tästä asenteesta, vaikka haluaisinkin.

Omassa mielessäni Helsinki ja Suomi eivät muistuta jotakin helvetin neukkulaista dystopiaa vuodelta 1948 niin kuin Kaurismäki haluaa katsojilleen uskotella. Tosin onhan asia toisaalta niin, että elokuvan kokonaisuus ei muodostu vain sen kulisseista, joten ympäristökuvauksen "vääristämistä" taiteen nimissä ei tarvitse hirveän väkevästi arvostella.

Hänen elokuvansa ovat todennäköisesti parasta suomalaista elokuvataidetta nykyhetkessä, sitä ei kai voi mennä kieltämään, vaikka niiden onnettomasta henkilöohjauksesta ja taiteellisen vapaasta historiankirjoituksesta ei pitäisikään.

Tuo Hopper-vertaus on erityisen onnistunut ja tuo mieleen Kaurismäen elokuvien jonkinasteisen ekspressionistisen latauksen. Niitä voisi verrata jopa sotienjälkeiseen maalaustaiteen suuntaan, jota kutsuttiin abstraktiksi ekspressionismiksi (siinä määrin kuin taiteen eri lajeja voi yleensä toisiinsa verrata). Esimerkiksi tästä kelvannee oheinen Franz Kline’n New York vuodelta 1953 (kuva lastun alla). Vaikka onhan näissä elokuvissa sormella osoitteleva sosialistisen realismin kerros myös, ja se on niiden epämiellyttävin ominaisuus: saarnaaminen taiteessa on yhtä epämiellyttävää kuin saarnaaminen muussakin kulttuurissa (sanoo hän ja kirjoittaa saarnaavan lastun:).

Kaurismäen luuseri-sarjan kolmesta elokuvasta ensimmäinen, Kauas pilvet karkaavat, on mielestäni paras (itse asiassa se on ainoa Aki Kaurismäen elokuva, josta voin yleensä sanoa pitäväni).

Eli vielä loppulauseeksi, Hesarin arviosta poiketen, sanoisin, että New York Times ei kehunut Kaurismäen Lautakaupungin valoja, vaikka kirjoitti siitä lievästi myönteisen arvion. Artikkelin, Loser, Loser Burning Bright in the Grim Helsinki Night, voi käydä kukin itse lukemassa.

Kuva: Franz Kline, New York, 1953

15 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Arviossa pisti silmään että Jussi "Bjoerling" olisi ruotsalainen tenori. Minä kun luulin että suomalainen. Se oli vielä LOISTAVA ruotsalainen.

Sitten käännöksees:minä kääntäisin without the stuffing of Mickey Rourke, että "ilman Mickey Rourken läskejä" tai vaihtoehtoisesti "ilman olkapäätoppauksia". Muistaakseni se OLI aika tuhti kaveri, ja muistankos väärin kun muistelen että se esitti Puck-veijaria vuoden 1927 tai jotain Midsummer Night's Dream-tulkinnassa, jonka ohjaajan olen unohtanut.

Vai olenko ihan väärässä henkilössä? En seuraa niin hirmuisen tarkkaan elokuvia kumminkaan.

Tuo "Kesäyön unelman" mykkäversio oli kyllä kertakaikkisen mykistävän loistava. Olen nähnyt sen vain kerran, se oli semmoinen hienoksi puhdistettu versio, muistaakseni MOMA:n arkistosta.

Vai on hienoa päästä New York Timesin elokuvapalstalle! Kaurismäki todellakin viisveisaa. Kuvittelisin. Sitten vuoden 2001 NYT on muuttunut huomattavan paljon konservatiivisemmaksi.

Minun suosikkileffani, Kaurismäkien, on ehdottomasti Kalamari Union.

Hanhensulka kirjoitti...

Ahaa, Ripsa, ajattelet Mickey Rooneya, joka on nýtellyt 1935 Kesäyön unelmassa Puck'ia, mm. James Gagneyn (näyttää olleen Bottom siinä)ja iki-ihanan Olivia de Havillandin (Hernia) kanssa. Se on tietysti mustavalkoinen mutta taitaa siinä olla ääni.

Clipin voi katsella tässä osoitteessa http://tcmdb.com/title/title.jsp?scarlettTitleId=1806 (ei onnistu mun työkoneella)

Noh, noh. Kyllä Björlingin Jussin taisi olla ehta ruotsalainen eikä suomalainen, syntyikin Borlängessä.

Itse ajattelen Tom Krausea aina saksalaiseksi enkä suomalaiseksi, eipä hän juuri ole Suomessa uransa aikana kai kuin pistäytynyt:)

Ripsa kirjoitti...

Pahus. Että osaan olla totaalisen väärässä. En ole ikinä kiinnittänyt huomiota Mickey Rourkeen. Kai ajattelin että kunhan on joku irlantilainen.

Kuten jenkit asian ilmaisevat olen "out in left field".

Ja stuffing on kyllä lähempänä sisältöä kuin olkapäätoppauksia. Eli Koistisella ei ole paljoa tuota karaktääriä, luuserilla.

Suljen täten suuren ja hölmön suuni. Ainakin vähäksi aikaa...

Sari kirjoitti...

Olen Ripsan kanssa samaa mieltä siitä, että Koistinen ei alkuperäisessä tekstissä muistuta Rourkea "ilman sisältöä" vaan pikemminkin ilman toppauksia.
Kaiken kaikkiaan minäkin käsitän NYT:n arvostelun positiiviseksi; en lue siinä mitään, mikä viittaisi "päähäntaputteluun", pikemminkin aika neutraalin analyysin Kaurismäen tyylistä.

Annetaan nyt vielä yksi versio tuosta Kulkuri-lauseesta:
(Tämä siis se, miten minä tuon lauseen ymmärrän)

This buffeted nobody suggests a contemporary version of Chaplin’s Little Tramp.

Tämä murjottu mitättömyys tuo mieleen

finland@bazarforlag.com kirjoitti...

Hyvä Hanhensulka,

Bazar Kustannus lanseeraa syksyllä kaikkien aikojen ekotrillerin. Lähettäisimme sinulle mielellämme tietoa kirjasta ja lukukappaleen mikäli se sinulle sopii. Jos niin haluat, lähetätkö meille snail mail - ja sähköpostiosoitteesi.
Parhain terveisin,
Bazar Kustannus

Ripsa kirjoitti...

Katsos vain! Kaikkien aikojen ekotrilleri! Kyseessä täytyy olla sen ex-pressaehdokkaan vastakirja tai jotain muuta sellaista, siis Ameriikan.

Kerro sitten meille lukijoillesi mikä ja millainen on ekotrilleri!

Sylvi kirjoitti...

Jussi Björlingistä vielä: hänen isoisänsä asui ja teki työtä Suomessa ja meni naimisiin Jussin suomalaisen isoäidin kanssa. Jussi ei ole Jussin virallinen nimi (olikohan Johan jotain), vaan tuollainen suomalainen lempinimi.

Hanhensulka kirjoitti...

Hah haa, ja jopas jotakin, ihanhan tässä punastuu pelkästä mielihyvän hehkusta. Ripsa, saattaa jäädä tekemättä se lausunto ekotrilleristä, oma yksityisyyden suoja on S. Hanhensulalla niin kovin armas:)

Sarin kanssa voisin vielä yrittää väitellä tuosta "stuffing"ista, mutta toisaalta, kun olen vetäytymäisilläni kannattamasta päähänsilittelyäkin, niin olkoon. Vaikka toisaalta, kyllä se stuffing selvästi sisältöön...

Sylvi, suomalaisista esi-isistä sii Björlingin kohdalla täytyisi puhua. Eli hän olisi jotenkin, ja ainakin näin ollen puoliksi, suomalainen sukujuuriltaan. Näiden kansainvälisten kuuluisuuksien kansalaisuus on aina ongelmallinen. Esimerkkinä vaikka Eero Saarinen, suomalaisista vanhemmista, Suomesta Amerikkaan muuttanut vanhempiensa mukana. Mutta onko hän kuitenkin amerikkalainen arkkitehti niin kuin amerikkalaiset sanovat (on jopa siellä opiskellut), vai voimmeko mekin "kunniaa" hänestä kansana ottaa? Hänenhän sanotaan jopa ilmentävän merikkalaista edistystä arkkitehtuurillaan! Vaikeita kysymyksiä.

ex-enkun opiskelija kirjoitti...

Kiva, kun joku lukee englanninkielisiä tekstejä noin huolella!

Tuo 'hard-headed' muuten on oman sanakirjani mukaan 'selväjärkinen' tai 'laskelmoiva' (myös Am: itsepäinen).

'with the stuffing knocked out of him' puolestaan on idiomi joka tarkoittaa 'masennettu, matalaksi lyöty'

Olen samaa mieltä, että arvostelu ei välttämättä ole kovin kehuva, mutta asiaansa paneutunut kuitenkin.

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos korjauksista, ex-enkun opiskelija.

Käytän normaalisti Oxfordin Concise -sanakirjaa, tosin aukaisen sitä aivan liian harvoin, kun hybris tai joku on noussut niin päähän, että kuvittelee osaavansa kaiken.

Hard-headed on oxfordilaisen mukaan "practical", realistic" ja "not sentimental". Ja viimemainittua ajattelen suomeksi "kovanaamaiseksi". Mutta tämä alkutekstihän oli amerikkalainen ja näin amerikkalainen käännös on tietysti parempi.

Tosiaan, idiomihan se stuffing-juttu on, ja idiomina pitäisi myös kääntää, eli näinollen "muistuttaa lätistettyä Rourkea". Itseasiassa irlantilainen ystäväni ehdottaa lauseen tarkoitukseksi "resembles the young but less intense Mickey Rourke". But hey, whot do the Irish(women) know of English, anyway!

Kiitos lisäajattelun idusta.

Sylvi kirjoitti...

Muistutanpa vielä Jussi Björlingistä, että nyt on hänen toinen suuri sesonkinsa. Juhannuksen aikoihin radiossa soitetaan lukemattomat kerrat *Midsommarnätternas dämpade ljus ...*. Se toinen sesonkilaulu on tietysti Adamin joululaulu.

Hyvää juhannusta Hanhensulalle ja lukijoille!

Hanhensulka kirjoitti...

Kiitos, sitä samaa kaikille yhdessä ja erikseen. Tänä yönähän on luonnon määräämä vuoden lyhyin yö, joten siitäkin voi aikansa kuluksi nauttia.

Ripsa kirjoitti...

Hard headed on eteläpohjalaisen Järviseudun (mm. Lappajärvi, Vimpeli ja Evijärvi) alueen murteen mukaisesti "väkitukko".

Mikä täten ilmiannettakoon. Ja itsekukin miettiköön mitä se tarkoittaa, jos en ole ennen kertonut.

Meillä alkoi juhannus vissiin eilen, kun viistosti vastapäätä sijaitsevasta asunnosta, josta yleensä kuuluu kovaäänistä musiikkia, rupesi kuulumaan tappelun ääniä.

Ulos lensi piironki ja naisten paksu tolppakenkä. Onneksi ei ollut lapsia alla.

Poliisiauto sitten tuli. Asunnossa asuu suomalaisia, ei maahanmuuttajia.

Ottakaahan rauhallisesti!

ex-enkun opiskelija kirjoitti...

No, itse käytin äsken laiskuuttani englanti-suomi suursanakirjaa;)

Longmanin mukaan hardheaded on 'practical, firm and thorough, esp. in business', ja tuossa yhteydessä 'kovanaamainen' kuulostais kyllä (minun korvissani) hyvältä.

Hanhensulka kirjoitti...

Eikö väkitukko olekin vempulan vastakohta. Kuulostaa siltä kuin olisivat samalta lokaalilta lähtöisiä sanoja? Toivottavasti naapurit rauhottuivat juhannukseksi! Vaikka rauha ja juhannus saattavat olla toisensa poissulkevia sanoja:)

Joskus englanti-suomi-sanakirjojen kanssa ei tule hullua hurskaammaksi. Jotkut suomen sanat näyttävät uskomattomilta, ajatustoiminta ei ole enää sitä mitä se joskus oli, eikä se kai silloinkaan ollut järin sutjakkaa.

Niinkuin sana hood, joka tarkoittaa hilkka, savuhattu, ja hilkkamainen. Olisi siinä ulkomaalaisena ihmettelemistä.

Sanakirjan käytössä on omat vaaransa. Joskus joku amerikkalainen naapuri lainasi englanti-suomi-suursanakirjaa. Teki kakun puolison synttäreille ja koristeeksi kirjoitti: Hyvää lapsirajoitus.

Hyvä-sana oli oikeassa muodossa koska sanakirjassa oli tarjolla happy holidays'in käännös, ja toisen sanan hän otti englannin sanan vasemmalta puolelta. Ihan onnellinen ilmaus se oli, ja kakku maistui ihan hyvältä.