Kuva Ylioppilaslehti Vanhan valtaajia
Ajatukset ovat syy, elämäsi on seuraus. Sokrates
Korjaus 13.11. kello 0815: Paavolaisen virka yleisradiossa oli tietysti teatteriosaston päällikkö eikä pääjohtaja. Kello kaksi yöllä kuka tahansa näyttää pääjohtajalta.
BBC on järjestänyt katsojilleen mahdollisuuden äänestää siitä, kuka on tärkein elossaoleva kulttuurivaikuttaja Englannissa.
Ehdokkaita on kymmenen, toiset tuttuja ympäri maailmaa, toiset tuttuja enimmäkseen briteille itselleen. Melko yllättäviä nimiä itse asiassa:
David Attenborough (ekosoturi, oman aikansa ekologian Don Quijote), Allan Bennett (kirjoittaja, mm. The Histroy Boys), David Bowie (rokkari), Kate Bush (kirjaviisas poptähti), Michael Caine (näyttelijä), Stephen Fry (kirjoittaja, ”broadcaster”, kynä mm. Blackadder-sarjan takana), Paul McCartney (muusikko), Morrissey (muusikko, laulaja ja lauluntekijä), Kate Moss (valokuvamalli) ja Vivienne Westwood (muotisuunnittelija).
Briteillä on varaa jättää hämmästyttäviä nimiä omalta listaltaan. On vaikea ajatella, että on oikein jättää kaikki englantilaiset kirjailijat pois listalta ja laittaa sinne Kate Moss.
Ketä olisi suomalaisella listalla, jos otetaan vaikkapa koko viime vuosisata tarkastelun kohteeksi ja jättämällä ”pelkät” poliitikot huomion ulkopuolelle? Vaikea valita, kansainvälisesti kuuluisia kulttuurivaikuttajia meillä ei tietysti ole kovin montaa: Sibelius ja E-J Rautavaara ehkä, Waltari mahdollisesti, Sillanpää (?), Alvar Aalto maybe, arkkitehti Saariset, filosofit Georg Henrik von Wright ja Jaakko Hintikka, ja Marimekon Armi Ratia. Olisiko vielä muita.
Mutta rajataan aikaa vielä sen verran, että hyväksytään vain ne, jotka ovat tehneet päätyönsä 1900-luvun loppupuolella, selvästi sotien jälkeen. Tämä jättää pois sellaiset kulttuurijättiläiset kuin Waltarin, Leinon, Gallen-Kallelan, Sibeliuksen, Yrjö Kallisen (suomalaisen kulttuurin renessansimies) ja Nils Arthur Osara (Suomen metsien tuhoaja tai pelastaja riippuen arvottajan näkemyksestä).
Oma kymmenen listani olisi ehkä seuraava:
Väinö Linna, lähinnä Tuntemattoman sotilaan vuoksi. Pohjantäden alla-teossarja ei ehkä ilman Tuntematonta riittäisi. Juoksuhautoihin kaivautuneiden ja niistä ylösnousseiden sielun tulkki.
Urho Kekkonen on otettava kulttuurivaikuttajien listalle, vaikka olikin poliitikko. Hän hakkasi suomalaisen kulttuurielämän omaksi kuvakseen ja yleensäkin reaalipolitiikan ruotuun kirjeillään kulissien takana ja muulla kirjoitustyöllään mm. kolumnistina ”tuntemattomana” nimimerkien suojasta.
Olavi Paavolainen toi Suomeen modernismin tulenkantajineen ja kiskoi suomalaiset väkisin nukuttavasta maaseutuidyllistä dekadenteiksi kapunkilaisiksi, vaikka ei itse paljon mitään luonutkaa. Hän oli yleisradion teatteriosaston päällikkönä sotien jälkeen ja näin ollen juuri ja juuri voidaan laskea vuosisadan loppupuolen vaikuttajiin. Paavolainen, Loistava Apollo kuten Matti Kurjensaari häntä kutsui, oli harvoja suomalaisia kulttuurijättiläisiä, vaikka voi ehkä sanoa, että hänessä nuoruuden lupaus jäi toteutumatta, niin kuin tietysti monille muillekin on käynyt.
Edwin Laine on sodanjälkeisen Suomen merkittävin elokuvantekijä. Tuntematon sotilas, Niskavuori-elokuvat ja Sven Tuuva kertovat suomalaisesta sellaisena kuin se ”todellisuudessa” on.
Tauno Palo on suomalaisen elokuvan ”kulta-ajan” Davidin patsas tai Sikstiiniläiskappeli. Hänen ansiostaan syntyi suomalaisten elokuvamaku, joka jatkuu vieläkin lähes samanlaisena.
Olavi Virta lauloi ja ryyppäsi kunnon suomalaisen miehen tavoin itsensä Suomen kansan sydämiin ja ennenaikaiseen hautaan. Suomalainen hunajan turruttama populaarimusiikki alkoi Virrasta.
Ralf Långbacka erityisesti Turun kautena asetti teatterille mittatikun, jota voi käyttää vielä tänäänkin. Tämän hän teki kylmän rauhallisesti ilman Holmbergin tai Turkan yli-ihmishaippia.
Vanhan valtaajat, mielenkiintoisella tavalla elitistinen ja kansanvaltainen oman talon valtaus oli vuoden 1968, Euroopan Annus mirabilis, huipentuma suomalaisittain järjestettynä, tietysti viimeisenä toimena oli Vanhan siivoaminen. Valtaus oli lähtölaukaus radikalisoitumiselle ja politisoitumiselle, joka johti lopulta taistolaisten ylimittaiseen kulttuuriterroriin. Kulttuurielämän suurimpia muutoshetkiä Suomen historiassa.Valtauksen merkityksestä voi kyllä olla toistakin mieltä.
Pekka Tarkka loi ”hyväksyttävän” suomalaisen kirjallisuuden toimiessaan Hesarin kriitikkona ja kulttuuriosaston esimiehenä (1969-2000).
Vexi Salmi, Irwiniä ei olisi ilman Salmea, eikä olisi monia muitakaan iskelmätähtiä. Siitä harvinainen runoilija, että on todella löytänyt suomalaiset. Hänellä on ollut pysyvää vaikutusta suomalaisuuteen ja on lisäksi tehnyt runoilulla tyydyttävästi leipänsäkin. Ainoa runoilija, jolla on ihan oikea oma kolumni "valtakunnallisessa" "sanomalehdessä".
8 kommenttia:
Toi brittilista on ilmeisesti rajattu tällähetkellä elossa oleviin, vai onko?
Voisin toki tehdä oman listnai omaan blogiin mutta se muistuttaisi hämmentävästi meemiä, joten laitan tähän muutamia mielestäni merkittäviä.
1.Jorma Panula
2. Esa-Pekka Salonen
3. Kaija Saariaho
4. Karita Mattila(kymmenen tulisi helposti pelkästään merkittävistä oopperalaulajista, kapelimestareista ja säveltäjistä)
5.Pirkko Saisio.
6.Kristian Smeds
7.Mikko Roiha
8. Hesarin kulttuuritoimitus
9.Jukka Virtanen
10. Arto Paasilinna
11. Aki Kaurismäki
Kymmen lista on säälittävän lyhyt, koska siinä on pakko jättää pois monia todella merkittäviä.
Isojen asioiden kimpussa taas ollaan täällä...
Ekalukemalta muistelisin vaan, että eikös Olavi Paavolainen ginipullonsa kanssa ollut kuitenkin YLE:n teatteriosaston johtaja tai jokin vastaava, ei ihan pääjohtaja.
Huh, huh. Virheitä, virheitä. Ei pitäisi luottaa keskiyön muistiinsa, kun päivämuistikaan ei ole aina niin kovin terävä;) Kiitos, etappisika.
Olet Karpalo oikeassa, BBC valitsee vain elossaolevia. Ehkä minunkin olisi pitänyt tehdä niin näin jälkeenpäin ajatellen. Paavolainenkaan ei olisi tullut väärin.
Muuten kulttuuritoimituksista mainitsisin myös Aamulehden toimituksen 70-luvulta. Se oli silloin parasta kulttuurijuttua Suomessa, paljon pitkäveteistä Hesaria parempaa. Muistaakseni Erkka Lehtola ja nykyinen kirjailija Pentti Kirstilä toimittivat sitä muiden muassa.
Paasilinna on tietysti kova sana, vaikka sitten pitäisi ehkä käydä kädenvääntöä Päätalon ja Tuurin kanssa, en tiedä kuka heistä kuuluisi ykköseksi. Saisiolla on laaja vaikutus tietysti. Pitäisikö sitten häntä punnita Arvo Salon kanssa samassa vaa'assa?
Saariaho ei ehkä ole suomalainen vaan ehkä ranskalainen musiikkivaikuttaja, vaikka mistäpä minä sen tietäisin. Mieluummin hänen tilallaan puhuisin E-J Rautavaarasta. En ole varma onko Mattilalla tai kenelläkään "klassisen" laulajalla suurta kulttuurivaikutusta. Salonen on hyvä valinta.
Filmin tekijöistä ehkä kulttuurivaikutukseltaan Kaurismäkeä suurempi olisi Spede Pasanen. Jukka Virtanen on hyvä, vaikka mielestäni Salmi on vaikutukseltaan suurempi, vaikka ei ole yhtä suuri julkkis kuin Virtanen on ollut.
Karpalo sinun listasi on parempi kuin minun, katselin ehkä liikaa ikoni-linjaa.
Mulla oli muuten Spede listalla, mutta päätin sitten pitäytyä näissä elossa olevissa.
Väitän että muutamilla merkittävillä klassisen laulajilla on kyllä aika iso vaikutus kulttuuriin.
zbPohdin einojuhania tossa säveltäjä listalla, oeln samaa mieltä se olisi ollut ihan ehdoton kyllä
Vielä noista laulajista. Ymmärrän kyllä Mattilan mainitsemisen. Julkkisasema on tietysti kulttuurissakin merkityksellinen. Kuitenkin voi olla, että heidän todellinen vaikutuksensa kulttuuriin on vain ohimenevä sutaisu, eikä pitkäaikaisvaikutusta ehkä tule.
Tosin klassisessa musiikissa on vähän niin, että siellä ei ole suuria vaikuttajia ollenkaan. Rautavaarakin on ehkä arvostetumpi Suomen rajojen ulkopuolella kuin Suomessa.
Meillä ei oikein ole sellaista klassisen musiikin championia, joka markkinoisi sitä suurelle yleisölle. Klassisen musiikin edustajat julkisuudessakin lähinnä valittavat määrära´hojen niukkuutta ja halveksivat polupaarimusiikin menestystä ilman, että pystyisivät tarjoamaan mitään, mistä suuri yleisö olisi todella kiinnostunut.
Olen varma, että populaarimusiikin alimmilla portailla rimpuilevat orkat olisivat ikikiitollisia, jos saisivat edes osan siitä tuesta, jota klassiselle syydetään joka vuosi ilman, että siitä tulee juuri mitään takaisin veronmaksajille.
Poppareiden pitää ansaita itse oma menestyksensä, mikä on tietysti katkeraa aloittelijoille, mutta ehkä pitkän päälle kuitenkin hedelmällisempää.
Toinen asia on tämä ns. klassisen musiikin kutsumanimi, joskus sitä kuulee jopa kutsuttavan vakavaksi musiikiksi, niin kuin pop-kulttuurin tuottama musiikki ei olisi vakavasti tehtyä tai vakavasti otettavaa. Queen-yhtye tulee tässä heti mieleen. Tosin ehkä poppareissa itsessäänkin on tässä suhteessa vikaa.
Ja vielä sanoisin, että virkamiesten tukemasta kulttuurista tulee helposti virkamieskulttuuria.
Arvo Salo lähti Vanhalta myrtyneenä kotiin ihmettellen sitä, miksi ylioppilaat olivat vallanneet oman talonsa.
Heh, oli se varmaan monelle muullekin yllätys. Saloahan vissiin moitittiin petturiksi sen jälkeen.
Suomalainen tapa suorittaa vallankumous, ehkä;) Vaikka taisivat jotkut siellä olleet haaveilla suuremmastakin riehasta.
Tosin, mikäli jälkitietoihin on uskomista, siellä oli melkein yhtä paljon Suopon miehiä kuin vallankumouksen tekijöitä. Ja taisivat jotkut vakoilijatkin ottaa kehoituksen ryypätä ja rakastella ihan tosissaan:)
Lähetä kommentti