Runouden eräs tuntomerkki on tietysti se, että sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin runousopin filosofian maisterin tutkinnon suorittanut runon eliitti. Sama pätee filosofiaan yleisemminkin. Jossakin YLE:n torstai-illan runo-ohjelmassa sanoi eräs tunnettu runouden asiantuntija, jonka nimeä en nyt muista, että hänen mielestään runo ei ole runo, jos hän ymmärtää sen heti.
En tiedä onko asianomainen Rouva Runoratsu tutustunut Rumsfeld 'in filosofiseen runouteen, mutta, koska maassa jo makaavaa, erotettua ministeriä siis, on tietysti mukavaa ja turvallista potkia, tässä on yksi itse kääntämäni eksemplaari, jota kutsun otsikon mukaan nimeltä Tunnettuutta:
Kuten tiedämme
on tiedettyjä tiedettyjä,
jotka tiedämme tietävämme
Tiedämme myös että
on tuntemattomia tiedettyjä,
joita emme tiedä tietävämme.
Ja toisaalta
tiedämme, että on asioita
joista tiedämme, että niitä emme tiedä.
Mutta on myös tuntemattomia tuntemattomia,
joita tietämättämme
emme tiedä.
Rumsfeldin runoutta lauluiksi sovitettuina on nautittavissa täällä. Myös kirjailija Hannu Helinin blogissa on tämä sama runo suomennettuna 12.11. päivätyssä lastussa, siinä on kuitenkin mielestäni looginen virhe.
44 kommenttia:
Hanhensulka,
oletko huomannut, että kirjoituksesi "Ajatus: maailmankaikkeus" kommentteihin Etappisika-nimimerkillä 24.10. klo 2:10 esitetty minua koskeva viesti on asiaton ja loukkaava?
Olen odottanut kärsivällisesti, että poistat sen. Pyydän Sinua nyt poistamaan sen.
Hanhensulka,
oletko huomannut että Anna Amnell-nimellä 13/11/06 15:32 esitetty minun viestiäni koskeva viesti on, ei asiaton tai loukkaava, vaan typerä. En odota, että poistaisit sen.
Odotan, että myös Sinä kanssani toivot Anna Amnellille kärsivällisyyttä ja voimia myös tulevaisuudessa vastata menneisyyden hänelle asettamiin uusiin haasteisiin.
Olen hyvin yllättynyt tästä pyynnöstä (Anna Amnellin siis, etappisian pyynnöstä en niinkään). Vielä yllättyneempi olen siitä, että oletit, jopa odotit, minun poistavan sen kommentin. Tämä viimeksi máinittu tuntuu jopa jotenkin loukkaavalta ajatukselta.
Pyydät (siis Anna Amnell), että minä ryhtyisin sensuroimaan omaa blogiani lukevia näiden maailmankatsomuksellisten mielipiteiden vuoksi.
Etappisika kutsui sinua mainitussa kommentissaan Anna ”Taliban” Amnelliksi kommenttiketjussa, jossa arvosteltiin sekä uskonnollisia että ateistisia mielipiteitä.
Olen sanonut tämän joskus aikaisemminkin näissä kommenttiketjuissa, mutta toistettakoon se myös tässä: minä en sensuroi kommenteista muita kuin täydellisiä törkeyksiä ja kaupallisia sanomia.
Muutoin jokainen, joka ottaa osaa näihin keskusteluihin vastaa omista mielipiteistään sen mukaan kuin laki ja henkilön käsitykset hyvistä tavoista vaativat. Ja toisaalta tietysti edellytän, että se joka ottaa osaa keskusteluun ottaa tämän mieltään ehkä jossakin vaiheessa pahoittavan rajoituksen sananvapauden nimissä huomioon.
Tässä nimenomaisessa kommentissa etappisika käytti huumorin vaikeinta lajia: satiiria. Se on vaikeaa sekä kirjoittajalle että kohteelle. Satiirin ominaisuuteen kuuluu se, että vastustajan mielipiteet pyritään osoittamaan epäonnistuneiksi jopa naurettaviksi tai typeriksi tai molemmiksi.
Etappisika ei sanonut, että hän ajattelee Anna Amnellin olevan talibani, joka on islamin piirissä esiintyvä fundamentalistinen ja erityisen ahdasmielinen suuntaus.
Hän lienee viitannut siihen, että uskonnollinen ahdasmielisyys, esiintyy se islamin tai kristinuskon piirissä, on samanlaista ja etappisian mielestä kummassakin tapauksessa tuomittavaa. Se kumpuaa samasta lähteestä, eli siitä ajatuksesta, että puheenvuoronpitäjä on oikeassa ja toisinajattelijat ovat väärässä. Tällä en ota kantaa kenenkään ahdasmielisyyteen tai avaramielisyyteen.
Vaikka näen kyllä mihin tämä ajatusten vaihto johtaa, ja olen tietysti hyvin pahoillani siitä, vastaukseni on oltava kielteinen. Ja pyydänkin ensihätään, että harkitset uudestaan ja ehkä jopa peruutat sensurointipyyntösi.
Samalla sanon vielä varoituksena, että tulen vastakin kirjoittamaan maailmankatsomuksellisista aiheista, myös teismistä ja sen vaikutuksesta maailmassa. Ja ottamaan osaa mahdollisesti viriävään keskusteluun. Samalla muistutan, että Muhammad-riehan raivotessa internetillä, kirjoitin siitä asiasta lastun, jota omassa blogissasi jopa ehkä linkkaamalla mainostit.
(Tosin sensuroin myöhemmin itse omia kirjoituksiani, koska arvelin terveyteni olevan tärkeämpää kuin ilmaiseksi kirjoittamani lastun sananvapauden. Mutta se on toinen juttu tietysti ja liittyy pelkästään omaan pelkuruuteeni.)
Omalta osaltani asiasta ei tämän enempää, ja toivon vastakin tulisia kirjoituksia kommenttilaatikkooni (muutkin kommentit otetaan tietysti kiitollisuudella vastaan).
Jos täytyy ryhtyä sensuroimaan joitakuita, jos/kun itseltä loppuu "paukut" heidän verbaalisen ilotulituksensa (esim. rabelaismaisen satiirinsa) edessä, niin mistä se kertoo?
Kysyn vain.
Tuo runo vaikuttaa kyllä myös presidentti Koiviston lausunnolta, joita kukaan muu ei saanut tulkita, koska ne yleensä tulkittiin väärin.
Etappisika on ansainnut ainakin sulan hattuunsa.Muuhun en hänen yhteydessään tässä lastussa ota kantaa.
Muuten olen sitä mieltä noin yleensä, että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan ja viekää vaikka tuhkatkin munista.
Se on oikeus ja kohtuus.
AA-liikettä on näemmä muunkinlaista kuin se, minkä olemassaolosta olen ollut tietoinen.
Hanhis, sulle on meemihaaste meillä.
a-k.h
"Muuten olen sitä mieltä noin yleensä, että antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan ja viekää vaikka tuhkatkin munista.
Se on oikeus ja kohtuus."
*
Olet sinä Kalevi sitten perkeleen kohtuullinen mies - hymiöitä + hymiöitä + hym...
Vaikkakin Anna "Big T" Amnell nyt joutui toteamaan ettei täällä ajassa saa ihan kaikkea sitä mitä sielu isoaa, häntä lohduttanee tieto siitä, että sitä kirkkaampi pakol sitten on odottamassa.
Ripsa
Koivisto on filosofi ja hänen vaalilauseensa oli: "Tarttis tehd(r)ä jotain. On myös filosofeja, jotka ilmaisevat sanottavansa runoin, kuten Donald Rumsfeld ja Friedrich von Schiller.
Sitten on vielä niitä, jotka kuvittelevat tulleensa blogikiusatuiksi erinomaisuutensa takia ja pitävät taistolaisina kaikkia, jotka eivät jaa heidän kanssaan heidän ahdasmielisiä äärioikeistolaisia mielipiteitään.
Hitler, Goebbels, Stalin, Castro, Mao Zedong ja Ho Chi Minh ovat kai kaikki kirjoittaneet runoja.
Ja nyt siis Rumsfeld ja Karadzic, joka on jopa saanut venäläisten kirjailijoiden antaman Mikhail Solohov -palkinnon 1994 runoudestaan ja on kirjoittanut jopa lastenkirjoja (huom. tämä ei ole viittaus tämän keskustelulastun toiseen kuumaan aiheeseen). Muuten Castro on saanut saman palkinnon.
Mitä opimme tästä?
Emme ehkä mitään, mutta ainakin voisimme olla varovaisia runoilijoiden päästämisessä vallan kahvaan;)
Sen lisäksi Karadzic on psykiatri koulutukseltaan, mitä sekin sitten tarkoittanee.
Muistan yrittäneeni katsoa tv:n ruudusta uutislähetyksissä ikiväsyneen ja tympääntyneen näköisen ministeri Claes Anderssonin katsetta, josko siihen olisi tullut hieman kiiltoa ja pontta lisää noina aikoina (kollega Karadzic - runoilija, psykiatri, poliitikko, valtiomies, kansansa pelastaja ja suuri poika...olisiko sama mahdollista Suomessakin...ajattelin hänen kenties joskus aamuyön tunteina pohtineen), mutta hän säilytti suomalais-suomenruotsalaisen imagonsa ennallaan. Edes tukkamalli ei muuttunut yhtään sen kammatumman näköiseksi.
Turvallisempaa on kuitenkin soitella pianoa, tuumasi ilmeisesti Andersson. Ja hyvä niin.
Koska Ripsa päätti lähteä tunnustukselliselle linjalle, niin miksen minäkin.
Tunnustan, että minun täytyi myöhemässä elämässäni ottaa selvää opintojeni ohessa, mitä oikeastaan kuusikymmenluvulla olin ollut, ja päällimmäiseksi siitä jäi pasifistinen mielenlaatu. Kannoin takinliepeessäni nappia, jota sanottiin skogilaisten hiihtomerkiksi ja neekerinpilluksi.
Sadankomitealaiset jakaantuivat tutkijoihin ja marssijoihin ja minä liukenin tutkijoiden kannattajiin, koska olin näkevinäni mielenosoituksissa liikaa itsetarkoituksellista tai kompensatorista hillumista.
Oli monopasifisteja ja tarkoituksenmukaisuuspasifisteja. Jälkimmäiset katsoivat, että Vietnamissa ei voisi kieltäytyä aseista. Kuuluin ainakin kahteenkymmeneen puljuun. Tuli minulle Gramnakin ja kävin Kuuban lähetystössä juomassa rommia ja kokista, kuten monet muut toverini. Edes eurokommunistia minusta ei silti tullut, maolaisuudesta puhumattakaan.
Rauhanpuolustajiin tulin valituksi samassa kokouksessa, missä "sotakirjailija Paavo Rintala", kuten Hesari häntä luonnehti, valittiin järjestön puheenjohtajaksi. Minulla oli niin paljon mandaatti- tai henkilöjäsenyyksiä, etten juurikaan ehtinyt kokouksiin, Rauhanpuolustajiin en kertaakaan.
Reipasta ja antoisaa aikaa se oli: punkkua juotiin, kitaraa soitettiin ja Vietnamin sotaa vastustettiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.
Paljon muutakin teimme.
Sittemmin useimmista tuli kunniallisia isiä ja äitejä. Jotkut saatiin hillumasta kadulta antamalla heille puolue- tai muu virka. Laihtuneen Jasser Arafatin näköinen ulkoministerimme kantaa edelleen takinliepeessään Sadankomitean merkkiä.
Whattayaknow! Siis ikiryhdikäs Ripsamme goes Kent State? Never made it on the cover of Newsweek, though?
Oli Helsingissä kuusikymmenluvulla pieni trotskilaisporukka, mutta sitä sakkia sanoimme riemuanarkisteiksi. Pomppivat juovuksissa talojen katoilla ja keksivät muuta happeningia poliisien kiusaksi.
Stalin sanoin juutalaisbolshevikki Trotskille, että vallankumous ei ole vientitavaraa ja pani sittemmin palkkamurhaajan asialle. Jääpiikillä niskaan ja nirri pois.
Ettei sulta, Ripsa, olis vielä unohtunut jotain, mitä olet ollut? Suomen porvarillisesta lehdistöstä saattoi 60-luvulla saada sellaisen käsityksen, että jenkeissä naiset vastustivat Vietnamin sotaa polttamalla tissit paljaina hamppua.
Niin, se on se 25 gramman viimeinen hönkäys.
Mjaah... vai tunsi Edgar Allan Demis Roussoksen? Ja kyllä Stalin oli samoilla linjoilla kuin A-K H kavereineen - ei ole laitapeliä katoilla keikkkuminen. "Piochitas" (Trotski) oli kyllä naisten mieleen ja niiden perään enempi kuin Soselo tai kotoinen Taistomme: Frida Kahlokin piti hyvänä ennenkuin jäähakun piti tehdä mitä jäähakun piti tehdä.
Mutta vain lyhyen aikaa, siis Trotskin kaa. Kahlon näyttely oli viime vuonanna(ko) se oli Tate Modernissa Lontoossa. Rikasta taidetta vähän kuin yrittäisi syödä liian rasvaista suklaata paksulla kermavaahdolla kuorrutettuna, vaikea nielaista yhdellä kertaa kokonainen näyttely, runsaasti omakuvia. Kaikilla runsaanlaiset tummat viikset.
Kahlon maalauksista saadaan nykyisin samoja hintoja kuin Picassoista ja Pollock'eista. Tosin ei ehkä yhtä paljon kjuin Pollockin sotketusta tapetista pari viikkoa sitten - 140 miljoonaa. Hulluja löytyy joka junaan!
Kahlon jatkeeksi sopii hyvin nyt lukuni alla oleva Carlos Castanedan Tarinoita voimasta (suom. Elina Hytönen, 1982). Inkkareista siinäkin puhutaan. Meksikon inkkareista eikä Perun, vaikka oli sieltä kotoisin.
Castaneda Lo Mago - eikö sentään Argentiinan hanuja? Ja sanotaanko nyt ihan näin meidän kesken tässä näistä Castanedan Don Juan (matus indio) jutuista että eeeeiiii- vii hiö in juurop häv tis ting rasönaliti... kiip on kaming vit juo puks, vi riid tem...
Riippuu lähteestä, joissakin sanotaan että syntyi vasta 30-luvun alussa Sao Paolon osavaltiossa Brasiliassa. Toiset taas, että Perussa vuonna 1925. Taisi käydä internaattia Argentinassa hetken aikaa, mutta Perusta muutti San Franciscoon jo 50-luvun alussa.
Mutta hei, psykedelisellä tauhkalla minäkin voisin helposti pudottaa vuosistani puolen tusinaa ja muuttaa syntymämaani vaikka Venäjäksi. Kun syntymätodistuskin on vielä saamatta, vaikka on jo iälle ehtinyt.
Muuten, kaikki fiktio on fiktiota, eteppisika, ellet ole aikaisemmin sattunut huomaamaan, myös rabelaismainen satiiri;)
Kerrotaan, kerrotaan. Mielenkiintoinen juttu tuo väikärijuttu. Luultavasti samassa yliopistossa on hyväksytty teologian väikkäreitä pilvin pimein;)
Omasta kirjastostani kerron erillisessä lastussa, kun Saara pirulainen haastoi kirjastomeemiin!
Mutteikös Carloosta tullu sitte PhD. tuolta UCLA:sta?
Ja sit ton 4 grammaa on lihavan kreikkalaisen sielulla painoa enemmän kun tavallisella.
???!!!
Kuuskytluvun vasemmistotamilit ovat näköjään vallanneet tämän kommenttilooran.
Mitähän ne tekisi jos olisivat nuoria tänään?
Päästelisivät minkkejä vapaaksi mä luulen ja pössäyttelisivät hassispiippujaan itse kasvattamillaan kannabiksilla...
Hävetkää!
anonyymi ajattelija
sigck sanoo verificationikin
En pysty osallistumaan trotskilaismuisteloihin yms, vaikkakin niitä kiinnostuksella luen. Tulin sen sijaan oikomaan Hotasta, että kyllä se on 21 grammaa, eikä 25, mutta Ripsa ehti ensin. Mun sielu painaa kuusi grammaa. Prostituoidun sielu on kevyt.
Huh, huh. Minkit vapaaksi ja hasissis kanssa! Ei olisi venäläisillä gangstereilla niin suuria tuloja. Minä olisin varmaan mennyt aikanaan Koijärvelle, mutta pappi pani pallon jalkaan ja puoliso heitti avaimen Julkujärveen tai johonkin. Toisaalta olin kyllä hyvin laiska.
Sielun paino vaihtelee, suurimman ajan se painaa niin pirusti ja toisinaan on niin kevyt, että meinaa jalatkin nousta maasta.
Epäilen, että se otus lahtasi enemmän lintuja kuin hiiriä ja varsinkaan mykriä.
Noista RR:n tamileista tiedä, mutta ettei vain tämä Ripsan Rudi olekin ihan tarkoituksellisesti Dutschken kaima. Jos niin on niin ehdotan Hanhensulalle, että poistaa yleisen edun ja järjestyksen nimessä kaikki kommentit, joissa muistellaan Rudia.
Jooh, tuolla University of Californialla on joku kymmenkunta campusta pitkin statea. Ja sitten on USC (University of Southern California), ja Stanford ja tiesmitä vielä. Kaarlo on saanut ehkä tittelinsä sitten joltain noista UC:n kampuksilta, ei välttämättä UCLAsta.
Kyllä tuo tohtoruus tuollaisella menippolaisella satiirilla ja kovalla pokalla varmaan lohkeaa... tervehdin Kaarlon pönttöhattua ilolla.
Suomessa huvitti aikoinaan kun Olli Jalonen oli laittanut lisurinsa lähteisiin ainakin yhden keksityn (Jalosen oman fiktiivisen hahmon) teoksen. Väikkäriä en ole nähnyt.
Suomensi se Saarikoski kreikan kielestä runoja, joita ei ollutkaan.
Tämä ihmisen maailma...
Ja kuka muistaa enää tohtori Callea ja hänen nootituksiaan.
Tämä tiedeyhteisöjen maailma...
Erno Paasilinnan komensi tiedeyhteisöt autiolle saarelle olemaan tiedeyhteisöjä.
Tieteen todellinen merkitysperusta on ihmisessä enemmässä määrin kuin mitä tiedeyhteisö edustaa. Husserl ei sanonut ihan niin, mutta sinnepäin, ollessaan Kuhnin kanssa eri mieltä tieteen normaalitilasta. Mitä saoo RR, 75:ään liuskaan tiivistäen.
a-k.h
Hymiöitä + hymiöitä + hymiöitä = 75 sivua.
*
Muuten hei. Sielu on aineeton, vaikka se painaakin sen parikymmentä grammaa paitsi Korennolla, joka on...huora :~/?!
Mutta anyway - tässä on fysiikan lait kumottu, niinkuin pitääkin, mistä seuraa kuitenkin se johtopäätös, että koska aineettoman paino on voitu mitata, sen täytyy olla olemassa.
Kun vielä saatais sielu jotenkin napattua "itse teossa" eli pakomatkalla ruumiista vaikka pulloon, niin arvatkaapa vain, mitkä näkymät elintensiirtomarkkinoilla avutuisivat.
Silloin voitaisiin ryhtyä siirtämään parempia sieluja esimerkiksi psykopaateille (mm. Hannibal Lecterille) - edellyttäen, että sielun entistä asuinsijaa pidettiin arvostettuna kansalaisena, jolla ei ollut rikosrekisterissään paria näpistystä tai kolmea rikesakkoa pahempaa merkintää - eikä hän tiettävästi käyttäytynyt sadistisesti mahdollista puolisoaan, lapsiaan tai työtovereitaan kohtaan.
Valitettavasti emme voi tietää, mitä hän ajatteli mielikuvituksessaan, joten tämä riski täytyy aina ottaa.
Zappalla oli yks biisi jossa meni nii jotta "hey, howdydoody, I'm a union man, you can call me Rudy" - ei Dutschke ehkä.
Sait sitten kakun lusittua kumminkin vaikka kissa meni? Mutta eikö teikävangit ole olleet aina Hämeenlinnassa?
Luullakseni siellä oli paljolti normaaleja kavaltajia ja väärentäjiä ja muuntorangaistuksen saaneita.Minulle on jäänyt sellainen kuva, että se on ollut enempikin työsiirtolamainen, toisin jokin Kakola, Nokka tai Sörka.
Hämeenlinnassa oli kehruuhuone naisille. Lienevät kissanaiset viety sinne. Hyrrr.
toisin kuin
Ripsa
Myös voisin sieluni (paino tuntematon) silmin nähdä uuden teknologian airuen, Traktor-nimisen kissan menemässä vakaasti tietään ukrainalaisessa savipellossa - näin siis olisi ollut Eisensteinin elokuvassa, mikäli Sergusha olisi elänyt tarpeeksi kauan kissaasi tutustuakseen.
Ei ku Hearstit vain.
Arvasinhan minä, että Ripsasa on savolaista verta. Naislinja kertoo totuuden. Ajatella, että Hanhensulkakin on nähnyt päivänvalon pesässään Sonkajärvellä ja miehuudessaan varmaan lätrännyt Sonkarin mehuilla. Koska tässä nyt on savolaisia paikalla, etappisikakin, voin paljastaa. että äitini suku muutti Juvalta Pohjois-Savoon 1500-luvun puolivälillä. Hän sain vanhempansa saman suvun eri haaroista.
Jos joku väittää, ettei hänen suvussaan ole savolaisia, niin alkakoon tutkia sukuaan. Jos joku väittää sukunsa tulleen Baltiasta, niin kehottaisin varmuuden vuoksi tutkimaan, etteikö tämä esi-isä vain olisikin johonkin Baltian maahan aikoinaan unohtunut savolainen knihti. Muut kuin savolaiset olkoot sitten vaikka Sursillejä, länsirannan hapansilakansyöjiä, joita on runsaasti pappisäädyssä. Tosin Surrsilleihin päädytään savolaislinjojakin myöten. Surrsillin Suomeen tulleista tyttäristä on tullut lähestulkoon suomalaisten kantaäitejä.
Tässä täytyy nyt vähän varovasti puhua juuristaan, kun Hanhensulka on kuitenkin aika harvinainen nimi.
Mutta omat isänsukuni juuret johdetaan varmuudella vuonna 1505 syntyneeseen henkilöön, jonka nimi oli Juntti Hanhensulka, joka varmasti sopikin nimeksi oikein hyvin ja, vaikka nimi ei ole ehkä enää etunimenä käytössä Hanhensulkien suvulla, niin luonteenpiirteenä tai elämäntapana se on varmasti olemassa. Tai niin ainakin etelämpää Hanhensulkien sukuun naidut naiset ovat väittäneet.
Onhan sitä tullut joskus nuorena sekä Jyrkän että Sonkakosken lavoilla liideltyä liukkaasti kuin vastapyydystetty made. Että saattaa hyvin olla, että Ripsakin on jossakin tavattu, tai ehkä Hotasen äidin sukulaisia. Mistäpä senkin tietää:)
Isäni suvullakaan ei ollut hyviä liito-ominaisuuksia, kuten vanhalla kunnon Caravellella, kuten Hanhensulka ilmojen ritarina tietää, mutta jotenkin porukka könysi Muolaalta Seiskariin 1639. Ehkä eivät kuitenkaan menneet uimalla ulkoluodolle. Pirtu-ajan oikeudenkäynneissä oli monta Hotasta leivättömän pöydän ääressä. Oman saaren poliisi vilkutti vain silmää kanistereiden kiikuttajille, mutta ei hänkään mahtanut mitään lain pitkälle käsivarrelle. Pirtukaupasta tuli saarelaisten elinkeino siinä määrin, että itse eivät sitä rikollisuutena pitäneet. Virkavalta kyllä ihmetteli sitä, että kalastusalusten sijaan ja rinnalle ilmestyi pikaliippareita ja että köyhät saarelaiset alkoivat rakentaa asumuksiinsa perinteistä harjakattoa kalliimpia mansardikattoja. Uusi rakennustyyli kertoi virkavallalle, keitä mahdollisesti oli syytä epäillä. Salakuljetukseen saattoi osallistua koko perheen työkuntoinen miesväki. Saaren suvut olivat naimisissa keskenään, joten kaikki olivat lojaaleja toisilleen. Pirtualus oli usein monen miehen osaomistuksessa, ja jos joku kärähti, saattoi salakuljetus siitä huolimatta jatkua. Kaikki eivät itse kuljettaneet, vaan saattoivat olla yhtiömiehinä toimintaa rahoittamassa. Olen paitsi sotilaan myös salakuljettajien jälkeläinen. (Tähän perään Ripsan omahyväinen rykäisy, jonka typögrafista muotoa en nyt muista.)
Korjaus typo
kh
Ettet vaan Kale olisi os. Fanucci, Buscetta tai Corleone? Siis voit polveutua suvuista. jotka ovat myös asustelleet vaativissa saariolosuhteissa, mutta tuolla hieman etelämpänä?
Siellä myös on aina ollut tapana pitää yhtä kuvaamallasi tavalla.
Kuule sieltä etelämpää oli Seiskarissa aikoinaan espanjalaisisäntä ja lukuisat sukuni miehet ja naiset ovat kuin mesetalta repäistyjä. Minä olen Luojan armosta maantienvärinen ja säästynyt rasismilta.
Rasismi on siis sinut ohittanut, vaikkei juuri tunnu savolaisuuttasi peittelevänkään? Kiinnostava kombinaatio kylläkin: sie sit poeka out nuita Extremaduran Hotasia, vae iha niitä sieltä Kataloniasta?
En lukenut kaikkia kommentteja, ja asia tuli ehkä jo esille, mutta tuossa suomennoksessa näyttäisi olevan muutama rivi, joita ei ole alkuperäisessä. Rivit 4 - 6 ovat ylimääräisiä, kategoriaa 'unknown knowns' ei ole alkuperäisessä. Muuten oiva suomennos!
Jep taisin käyttää hieman liikaa taiteellista vapautta. Koko teksti on:
As we know,
There are known knowns.
There are things we know we know.
We also know
There are known unknowns.
That is to say
We know there are some things
We do not know.
But there are also unknown unknowns,
The ones we don't know
We don't know.
Kiitos.
Lähetä kommentti