Oma napa

n aina lähellä blogihenkilön sydäntä, vaikka tämä näyttääkin pitkältä ja laihalta kuin vuosi 1867. Edellinen vuosi oli suomalaisille vielä sitäkin huonompi, siitä nimittäin sanottiin laulussakin, että: "...vuonna kuusikymmentä kuusi, tuli voimaan laki uusi, kiellettiin viinaa keittämästä, juomapäiviä viettämästä..." Ja tämä johtaa tietysti ajattelemaan lempifilosofiaan, jota samalla vihaa sydämensä pohjasta.

Jean-Paul Sartre’en tutustuminen romahdutti henkilön maailman täydellisesti.

Siihen saakka henkilön elämä oli ollut ilottelua päivästä päivään. Kaikista synneistään oli voinut tyytyväisenä syyttää muita: pääasiassa ymmärtämättömiä vanhempia, vanhinta siskoa, opettajia ja Vistilän Tarmoa, jolta oppi tupakoinnin hyödyllisen ja jalon taidon, josta henkilö kovasti kohtaloaan valittaen pääsi eroon viime vuoden syyskuun kolmantena päivänä kello 3:36 ip; tai Knuuttilan mikä-sen-nimi-nyt-olikaan, joka veti blogihenkilöä epäreilusti turpiin yhdellä välitunnilla niin, että henkilön täytyi vollottaa surkeuttaan lähes koko eläinopin tunti, kun ei saanut ylpeyttään koottua kasaan ennen kuin tunnin lopulla, mutta opettaja Litja ei siitä sen kummemmin onneksi välittänyt. Se Knuutila oli myös hyvä hyppäämään korkeutta ja siitä tulikin sitten voimistelunopettaja, eikä se koskaan jutellut filosofeista, niin kuin tupakoiva Tarmo ja sen kyynikkoystävä, Jouko Peltonen.

Mutta Sartreen tutustuminen siis muutti blogihenkilön elämää, ja erittäin epämukavalla tavalla.

Sartre nimittäin närisi henkilölle, että tämä on itse vastuussa omista teoistaan, mikä olisi ehkä ollut kohtuullisen helppoa kestää. Mutta Sartre sanoi myös, että henkilö on vastuussa tekojensa kaikista, etäisistäkin, seurauksista. Eli tehdessään hyvää tekoa, jonka tekee hyvässä tarkoituksessa jollekin hyvälle ihmiselle, henkilön on oltava akuutisti tietoinen tekonsa muistakin seurauksista, mutta tämän tuskallisen tietoisuuden ei saa antaa johtaa nimilismiin tai täydelliseen passiivisuuteen kaikkien päätösten edessä. Lisäksi ihminen rakentaa itse itsensä, ja luo itsensä uudeksi jokaisella teollaan.

Tätä voi tarkastella hyvin Irakin sodan suhteen, sitähän arvostellaan tai arvostetaan kovasti riippuen siitä, kuka sitä tarkastelee. Blogihenkilö ei osaa päättää, onko meidän kaikkien, mukaan lukien Knuutilan mikä-sen-nimi-nyt-olikaan ja irakilaisten naisten, lasten ja vanhusten, edun mukaista se, että amerikkalaiset aloittivat sodan, jolla taattiin, että Saddam Hussein ei enää ole vallassa tapattamassa muutamaa sataatuhatta irakilaista joka vuosi. Vai olisiko ollut parempi antaa Saddamin olla oloissaan ja olla tappamatta lähes koko irakilaista sotaväkeä ja olla aiheuttamatta, suoraan ja epäsuorasti, tuhansien siviilien kuolemaa siinä sivussa.

Blogihenkilö ei onnekseen joutunut ajattelemaan oikeaa vastausta tähän ongelmaan, ajattelusta olisi tullut vähintäänkin päänsärkyä, ehkä jopa kirkkaita, sahalaitaisia ja monivärisiä näkyjä.

Alla on Rauno Räsäsen johdattamana löytyneen filosofi-testin tulos.

Blogihenkilö on aina luullut olevansa kyynikko, mutta testi osoittaa vastaansanomattomasti, että vain 30 % henkilön mielestä on kyyninen. Ja ylimpänä listalla ovat Sartre ja Nietzsche (jonka nimeäkään henkilö ei osaa kunnolla kirjoittaa lunttaamatta ja jota henkilö on lisäksi aina tyhmyyttään ajatellut kyynikoimpana jopa kyynikkojen joukossa). Muuten sijalla 11 ja 59 %:n vaikutuksella on munkkiveli, filosofi ja konseptualisti Ockham, jonka mukaan on nimetty Ockhamin leikkuri ja joka ei pitänyt ajatuksesta, että "se, mikä on, silloin kun se on, on välttämättä", vaikka ei blogihenkilöllä ole mitään sanottavampaa ongelmaa tämän selkeän ajatuksen kanssa, joka lisäksi näppärästi selittää sen, miksi henkilö itse ja koko muu elävä luomakunta, tietoiset ja tiedottomat, ovat olemassa.

Ochamin leikkurihan kai sanoo, että ilmiön selitykseksi on valittava selittävistä teorioista se, joka on yksinkertaisin. Eli, että asioita ei tulisi monimutkaistaa tarpeettomasti. Tästä voidaan päätellä, että George W. Bush ja hänen hallintonsa eivät, irakilaisten onneksi, ole Ockham’in oppilaita. Muutenhan he olisivat tietysti pommittaneet koko Irakin kivikauteen, niin kuin kai jotkut hallinnon ockhamilaiset haukat olisivat halunneetkin.

Alla siis filosofisaitin mainosten jälkeen näkyvät blogihenkilön testin tulokset:

SelectSmart.comEthical Philosophy Results
Post your comments on the Discussion Board. -- Thanks from SelectSmart.com
· The list below is modified by your input. The results are scored on a curve. The highest score, 100, represents the closest philosophical match to your reponses. This is not to say that you and the philosopher are in total agreement. However this is a philosophy that you may want to study further.
Click here to open a new Ethical Philosophy Selector page. To return to the Ethical Philosophy Selector page with your current scores, use your back browser button.
Your Results:

1. Jean-Paul Sartre (100%) Click here for info
2. Nietzsche (95%) Click here for info
3. Kant (91%) Click here for info
4. Stoics (85%) Click here for info
5. Spinoza (83%) Click here for info
6. Epicureans (80%) Click here for info
7. David Hume (74%) Click here for info
8. Aquinas (72%) Click here for info
9. Aristotle (65%) Click here for info
10. Nel Noddings (61%) Click here for info
11. Ockham (59%) Click here for info
12. John Stuart Mill (57%) Click here for info
13. Jeremy Bentham (52%) Click here for info
14. St. Augustine (52%) Click here for info
15. Prescriptivism (45%) Click here for info
16. Thomas Hobbes (45%) Click here for info
17. Ayn Rand (40%) Click here for info
18. Cynics (30%) Click here for info
19. Plato (21%) Click here for info

Bill Gates sucks

ai blogihenkilö ei oikeastaan tiedä onko otsikko aivan täsmällinen tai ihan oikein, mutta jouduttuaan tietokonetyhjiöön torstaista maanantaihin henkilön kaltainen pikaisesti suuttuva kränkkä ei voi olla sympaattisella päällä.

Kävi nimittäin niin, että henkilön vanha, n. 1.5 G:n Dell kannettava (kotikone) kieltäytyi enää näyttämästä kirkasta ja värikästä 16”:n kuvaansa – oli ehkä ällikällä lyöty google poems’in (Leevi Lehdon älyttömän mielenkiintoinen runokone) tuottamista, aivoja kourivista ruonoista, joita henkilö on viime aikoina ahkerasti ”luonut” ja jopa julkaissut runosivuillaan. Tietokone”asiantuntijat” sanoivat, että nyt on aika vaihtaa uudempaan koska vanhalle ei enää voi tehdä mitään korjaustöitä. Edes vanhojen ryppyjen silittely ei auttaisi, niin on koneparan naama mennyt kurtuille.

HP:lla on nuori ja jäntevä malli, jota blogihenkilö on jo pidemmän aikaa himoinnut, joten se koristaa nyt studion työpöytää ja on pantu sinne liekaan erilaisilla johdoilla (vanha Dell mököttää kurttunaamaisena ja syyttävän, mutta myös jotenkin vahingoniloisen, näköisenä siinä vieressä). Ongelma nimittäin on, että se uusi ei suostu tekemään paljon mitään, ei edes ylläpitämään yhteyttä internet-palvelijan toimittamaan kaapelimodeemiin. Henkilö teki torstaina työtä seitsemän (7) tuntia asian korjaamiseksi, ja lopputulos oli se, että uusi, uutuuttaan kiiltävä 17”:n näytöllä varustettu 4-kiloinen ”kannettava” kertoo henkilölle 3.2 G:n voimalla, että hänellä on ongelma nnn (numero) internetin kanssa ja se pitäisi korjata.

Sen verran yhteys ehti toimia klo 00.45 perjantaiaamuna, että joku prkl:n hunsvotti (todennäköisesti 15-vuotias finninaamainen häkkeri, joka käyttää isänsä tai äitinsä konetta näiden tietämättä, tartuttelee blogihenkilön koneita toinen toistaan pahemmilla viruksilla samalla kun imuroi pornokuvia internetiltä ja laskuttaa ne vanhempiensa visalle mikä onkin ihan oikein, mitäs ovat menneet ja tehneet tällaisia mukuloita! Tietysti Arvoisan Lukijan ja blogihenkilön omat lapset ja lapsen lapset ovat virsiä veisaavia enkeleitä, jotka eivät missään nimessä tekisi mitään pahaa!) tartutti uuteen koneeseen viruksen teeskentelemällä olevansa Microsoftin downloader. Tämä tapahtui ennen kuin entistäkin harmaantuneempi blogihenkilö oli älynnyt asentaa uutukaiseensa virusten torjujan (henkilöllä on tietysti ostettuna f-Secure:n internet-suoja, suosi suomalaista jne). Nyt virusohjelma ilmoittaa henkilölle, että hänellä on kymmenen nimeltä mainittua virusta, joita ohjelma ei pysty poistamaan eikä nimeämään uudestaan.

Taistelu jatkuu tämän ongelman osalta myöhemmin tänään.

Blogihenkilö ehti tässä välillä käydä englantilaisen (lentoemäntä) ja amerikkalaisen (lentokapteeni) ystävänsä häissä Wells:n katedraalikaupungissa Somersetissa, Englannissa. Ja joutuu taas huomenna lähtemään Pariisiin kolmeksi päiväksi kuvattavaksi Shakespeare et Co:n ovella. Samalla on aikaa käväistä konferenssissa, johon henkilön pomo ei voi mennä esittämään henkilön hänelle kirjoittamaa loistavaa puhetta, koska pomon purjevene täytyy tämän viikon aikana nostaa talviteloille jossakin päin Ruotsia.


Valitettavasti henkilö ehti tähänastisena tietokoneisiinsa aina-tyytyväisenä nimetä Bill Gates’n uuden Maailmanhalituksensa ministeriksi. Jos henkilö pystyisi erottamaan Gates’n hallituksesta, se tehtäisiin. Ainoa pelko tässä erottamisessa on se, että Bill saattaa olla henkilö, josta on mahdotonta päästä eroon, kuten Applen ja Netscapen käyttäjät ovat epätoivokseen ehkä jo havainneet, ja Firefox’n, Operan ja Safarin ja muiden sensellaisten uutuuksien optimistiset käyttäjät tulevat, valitettavasti, ja ehkä jo piankin huomaamaan. Muuten Firefoxin käyttäjiä näyttää blogihenkilön Arvoisassa Lukijakunnassa SiteMeter’n mukaan olevan 34 % ja IE:n käyttäjiä 58 %, mutta kaikkihan muistavat, että Netscape oli ”ainoa” selain vain muutama vuosi sitten, nyt sen osuus on vain joku pari kolme prosenttia.

Internet-ongelmien vuoksi henkilön tärkeätkin työt, kuten blogien päivitys ja keskusteluihin osallistuminen kommenttiosastoilla ovat jääneet tekemättä päiväkausiksi.

Bill Gates sucks!

Kuka ansaitsee vallan

allita Arvoisan Lukijan puolesta on varmaankin kysymys, joka polttaa aivoja päivän jokaisena hetkenä. Nyt on tilaisuus harkita sitä uudelta pohjalta. BBC on järjestänyt äänestyksen, Who Runs Your World, maailman hallituksesta. Voit vallita Ajattelijoista, Johtajista, Ekonomisteistä, Poliittikoista, Muotoilijoista, Taiteilijoista tai Urheilijoista. Tarjolla on esivalittu lista, joka on lievästi miehiseen ja anglosaksiseen maailmaan päin kallellaan, mutta vähemmän kuin blogihenkilö pelkäsi ennen kuin aloitti oman valintansa.

Oma-hallituksesta tuli seuraavanlainen:

Pääministeriksi Desmond Tutu, taskukokoinen eteläafrikkalainen saarnaaja ja velmuilija, joka on sanonut esimerkiksi näin:

"When the missionaries came to Africa they had the Bible and we had the land. They said "Let us pray." We closed our eyes. When we opened them we had the Bible and they had the land."

Muiksi ministereiksi Dalai Lama, Nelson Mandela, Bill Gates, Gabriel Garcia Marques, Bono, Condoleezza Rice, Aung San Suu Kyi, Shirin Ebadi, Amartya Sen ja vielä "hännän" huipuksi Germain Greer, australialainen feministi ja naisasialiikkeen virallinen ”ballbuster” ja rottweiler, joka on sanonut paljon ja erittäin kovalla äänellä, mutta pelkästään hyvästä syystä: pelotellakseen miesten kivekset takaisin sinne, mistä aikanaan putosivat; mm. näin:

"I mean, we women are more reasonable [than men]. We pop one follicle every 28 days, whereas they are producing 400 million sperm for each ejaculation, most of which don't take place anywhere near an ovum. I don't know that the ecosphere can tolerate it".

Että siinä on blogihenkilön valinta Maailman Hallitukseksi, joka ei ehkä suurempia perusteluja kaipaa. Sinne olisi mielellään pannut vaikkapa Tanja Karpelan puhumaan kulttuurin puolesta (muuten muistattehan kaikki antaa äänenne sananvapaudelle ennen kuin se on liian myöhäistä), mutta ei valitettavasti ollut listoilla mahdollisuutta tämän valintaan, eikä siellä näkynyt muitakaan pohjoismaisia kaunottaria, ajattelijoita, poliitikkoja.

Onko niitä edes täällä jään seassa koskaan ollut, siis muita kuin näitä jääkaunottaria?

Ja vielä lopuksi hieman lisää vastavalitun pääministeri Tutun sanoja lohduksi blogihenkilön kaltaisille syntikomposteille:

"We may be surprised at the people we find in heaven. God has a soft spot for sinners. His standards are quite low."

Lyhyt tilastointiin liittyvä ilmoitusasia

oukokuun ensimmäisen päivän jälkeiset kävijät 9999-10,002 käväisivät eilen illan aikana blogihenkilön saitilla henkilön itsensä katsellessa televisiosta luonto-ohjelmia ja yrittäessä kääntää neljää arabiankielistä sanaa johonkin tajuttavaan muotoon. Luonto-ohjelmassa Bill Oddie selitti miten lintuja, jäniksiä ja pyöriäisiä pitää katsella, että tulevat oikein katselluiksi. Ohjelmasta jäi henkillle mukavan multainen maku suuhun. Sen sijaan ne arabisanat jäivät edelleen tolkkua vaille, mutta sittempä sopivat paremmin blogihenkilön suuhun. Ohessa henkilö oppi monta arabiankielistä hävytöntä sanaa, joita ei viitsi tänne korkeakulttuuria tavoittelevaan lastuunsa ruveta toistelemaan.

Alla hieman lisätietoja eräistä kävijöistä, ei uskalla kutsua heitä Arvoisiksi Lukijoiksi, koska saattoivat olla satunnaisia käväisijöitä (paitsi yksi, joka selvästi on Arvoisa Lukija) lukematta sanan sanaa.


9,999. kävijä oli käyttänyt sonera.net’n jotakin Helsingissä sijaitsevaa serveriä ja tullut Dionysokseen Hanhensulan bloggerilla olevien käyttäjätietojen kautta, vilkaissut pikaisesti Fransiskus Assisilaista koskevia kommentteja ja livahtanut sitten johonkin muualle, kävijä 9,999 oli astunut sivuille kello 20.48.21

10,000. elisa-laajakaistalla joltakin Helsingin alueen servereistä, oli hypännyt Dionysokselle Kirsti Ellilän sivulla olevasta linkistä luettuaan tämän tekstiä otsikon Omaelämäkerrallista alla, kello 20.59.09.
Muuten, ja a propos, kirjailija Ellilä itse kehottaa tänään päreessään auttamaan Anssia, eli Helsingin Sanomien toimittajaa Anssi Miettistä, joka on saanut kaikki Suomen bloggaajat kuumiksi (paitsi Saaran, joka osaa laskea) ja kirjoittamaan puolestaan jotakin juttua Kuukausiliikkeeseen, ja kirjailija Katri Manninen järjestelmällisenä ihmisenä (ei tarvitse ihmetellä enää niitä tuotantomääriä) on kehittänyt oikein lomakkeen asian hoitamiseksi kunnolla.

10,101. elisa-laajakaistalla Otaniemestä oli etsinyt jotakin sanalla ”schopenhauer” kello 21.22.33 ja löytänyt Dionysoksen kevään. Googlen etsintä oli antanut tämän näköisen etsintätuloksen vierailijan nähtäväksi, josta Dionysos oli sitten sattunut uteliaan silmään.

Näistä ketään ei pysty tunnistamaan jätetyistä jäljistä. Sen sijaan kävijän 10,002 kello 21.27.33 inet.fi:n serveristä pystyisi ehkä pienellä salapoliisityöllä arvaamaan jollakin todennäköisyydellä. Mutta miksipä sellaista hauaisi tehdä.

Eli vielä kerran kiitos kaikille näille ja muillekin nyt jo noin 10058:lle kävijälle. Käyntinne ainoaksi korvaukseksi voi blogihenkilö tarjota vain lisää tekstejä joko nykyisellä tai jollakin muulla tyylillä ja vierailuja päivittäin niin monissa muissa blogeissa kuin on inhimilisesti ottaen mahdollista.

Tämän lastun koristeena oleva kuva lentoa hankkivista voikukan hahtuvista kuvaakin oikein hyvin lastujen osaa maailmassa.

Malmin kentästä ja lisäksi Koiramme Timbuktussa katsottuaan Googlen karttoja

alitti Niilin (standardiarabiaksi Al Bahr al Azraq)(korjaus lisätty 15.9/blogihenkilö) lomaltaan, että Saharan mustan alueen kuva blogihenkilön aiemmasta lastusta ei enää ole paikallaan. Tämän linkin pitäisi toimia siellä Timbuktussa asti, mitä lie google tehnyt, kun ihan hyvän linkin meni pilaamaan. Henkilö yritti katsoa, vaan eipä näkynyt Mr. Bones'ia Timbuktun satelliittikuvassa, ei siinä tosin näy paljon muitakaan yksityiskohtia.

Mutta mitäs viiruja nämä ovat, jossakin Kaksoisvirtojen maan pohjoisosien taistelupaikoilla, sunnialueilla? Eivät oikein näytä B-52-pommikoneiden jättöjuovilta, niiden olisi pitänyt hajota pilvimäisiksi. Jos eivät ole jättöjuovia niin mitä hittoja ne sitten...

Kaksoisvirtojen maan luoteisosasta löytyy tälläinen koiranoksennusta (anteeksi sinne Timbuktuun päin) muistuttava sinertävä vaahtomainen pläntti, ja keskeltä hedelmällistä viljelysaluetta vielä, mitä, mitä? Maailma on ihmeitä täynnä.

Poria eivät länsimaailman vakoilujärjestöt ole järin tärkeäksi määrittäneet ja niinpä googlen satelliittikuvasta ei kunnolla erota onko henkilön virtuaalituttu ja Arvoisa Porilainen Lukija käymässä kesäasunnollaan Porissa, Kirjurinluotoa vastapäätä. Eikä erota edes sitä onko jatsien aika. Muuten, kovin kauaksi merenrannasta on entinen satamakaupunki Pori joutunut vuosisatojen aikana. Pian kai nykyisetkin satamat joudutaan sulkemaan ja rakennukset modifioimaan eksoottisiksi asuntokomplekseiksi rikastuvalla, keskiluokkaiselle porilaisporvaristolle.

Mutta mikäpä siinä, Yyterin suloiset sannat ovat ihan lähellä. Blogihenkilökin on niiltä sannoilta joskus lähtenyt purjelaudalla kohti suuria seikkailuita, joilla meinasi henki mennä , kun joutui kesäisenkylmän ja purevantuulisen Pohjanlahden aaltoihin ilman lämpöpukua. Kylmässä vedessä ja vain vähän lämpimämmässä ilmassa henkilöltä kutistui egon lisäksi muutakin niin, ettei oikein olisi kehdannut uimakopissa vaihtaa kuivia vaatteita päälle, mutta tehtävähän sekin oli.

Vähän etelämpänä Malmin lentokenttä on perinteikäs ja "perinteisten" 30-40 lukujen lentokenttien näköinen monine kiitoteineen, joista tosin vain kaksi (itä-länsi-suuntainen 09 ja 18 pojois-etelä-suunnilla) ovat enää käytössä. Jostakin syystä blogihenkilö ei koskaan ole laskeutunut 09:lle, vaikka 18:aa, ja sen vastasuuntaa 36, on "joutunut" käyttämään aika paljonkin vuosien aikana. Intomielisenä ilmailuihmisenä blogihenkilö on intohimoisesti Malmin kentän säilyttämisen puolella. Se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, siellä on valmis infrastruktuuri ilmailulle, eikä sen kaltaiselle ilmailulle ole osoitettavissa vaihtoehtoista paikkaa Helsingin ympäristössä. Usein mielipiteitä muokataan harhaluulojen vallassa. Ja kukaan ei tietysti mielellään halua uutta lentokenttää ihanan rivitalonsa naapuriin.

Pienkoneet eivät kuitenkaan aiheuta sanottavasti melua, Seutulan kenttään verrattuna melua ei edes huomaa, joten siitä ei tässä ole kysymys vaan periaatteellisesta "me versus ne"-asenteesta. Kaikkien muiden toimet ovat aina ärsyttäviä, jos niitä halveksii tai ylenkatsoo, henkilökohtaisilla tai ideologisilla perusteilla, sillä ei ole niin suurta väliä. "Niiden toisten" harrastus tai työ, ilmailu Malmin tapauksessa, on tarpeeton ja vahingollinen ja pitää ehdottomasti lopettaa; kaikki "meidän harrastukset" ovat välttämättömiä, kehittäviä ja ihmiskunnalle erityisen hyödyllisiä. Ja muutenkin "meidän" täytyy päästä lentämään milloin haluamme mennä Kanarialle, Kreikan saarille tai Mallorcalle, ja haluamme lentää nimenomaan Seutulasta, "meidän lentokoneemme" ei tietysti saastuta tai metelöi, ne ovat "ne muut"...

Hoh hoijaa.

Ja vielä muistutukseksi matkalle:

Jos hyväksymme, että sallimus tai sattuma ohjaavat toimiamme, hylkäämme luovuuden mahdollisuuden. Vain vapaa sielu voi olla luova.

Giovanni di Bernadone d’Assisi

tai jotakin sinne päin kai oli Pyhän Fransiskus Assisilaisen syntymässä Umbriassa, Italiassa saatu nimi. Pyhän Fransiskuksen isä oli äveriäs kauppias, niin kuin Kirkkoisä Augustinuksenkin isä oli ollut. Tälle ei pidä panna liikaa painoa, molemmat olivat oman aikansa sivistyneitä miehiä ja sivistyäkseen keskiajalla täytyi olla rikas, nykyäänhän sivistyneen maineen saa olemalla kuuluisa ja sivistyneistöön pääsee jokainen, jolla on riittävän lukukelpoiset silmät ja kestävät istumalihakset.

Fransiskus riitaantui isänsä kanssa ja päätti antaa omaisuutensa pois kuultuaan jonkun papin sanovan: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan."(Luuk 9:3)

Hän perusti fransiskaanimunkkien veljeskunnan (ja myöskin köyhien klaarojen sisarkunnan vai mikä se nyt suomeksi olikaan), ja sen jäsenet ovat meidän päiviimme saakka, toisin kuin eräiden muiden munkkikuntien jäsenet, pitäneet yllä ja noudattaneet itse ajatusta maallisen omaisuuden turhuudesta. He ovat myös, yksipaitaisina, tunnettuja luonnollisesta hajustaan, mutta tätä blogihenkilö ei mielellään mainitse joten jääköön se hänestä sanomatta.

Mutta jotenkin elävästi tulee kuitenkin mieleen tästä hajukysymyksestä henkilön hyvä ystävä, nyt eläkkeellä jossakin Lapissa asusteleva, Risto P, joka vakuuttaa, että hänkin on elänyt näin vanhaksi, eikä koskaan ole deodorantteja tarvinnut. Risto P. on ollut pari kertaa kihloissa ja kerran lähes alttarilla saakka, mutta jostakin käsittämättömästä syystä on jäänyt poikamieheksi. Niin on maailma arvoituksellisella ja melko julmalla tavalla paha miessukukunnalle, jopa naisten luonnollisia hajuja kovin arvostaville riehakkaille poikamiehille, joilla on kunnon vapaamuurareina essu keittiötöitä varten omasta takaa ja vieläpä oma, maksettu talo jossakin Rovaniemen ulkopuolisessa kairassa, ja kenenpä naisen ei sinne mielihyvin kuvittelisi asettuvan rakkaansa kanssa, luonnolliselta tuoksuvaan lintukotoon. Mutta nyt siis piti siitä Fransiskuksesta…

Fransiskaanien säännöstö perustuu kolmeen raamatunlauseeseen, yllä mainittuun Luukkaan evankeliumin kohtaan, Matteuksen 16:24:ään ja tähän (Matt. 19:21): ” Jeesus sanoi hänelle: 'Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua'".

Viattomana blogihenkilö meni Blogisiskon kirjoituslippaan esimerkkiä noudatten ja otti osaa testiin, jolla määritettiin mitä pyhimystä lähinnä henkilö sattuu olemaan. Vastaukseksi tuli, suunnattomaksi yllätykseksi, Pyhä Fransiskus.

Blogihenkilö itse olisi kuvitellut sopivansa paremminkin dominikaaniveljeksi (tai ehkä jopa benediktiiniveljeksi); hehän ovat usein elämänmyönteisiä ja usein iloluonteisia ekstroverttejä nautiskelijoita, Epikuroksen jälkeläisiä, joita ilman eurooppalainen viinien polkeminen, oluen pano ja liköörien maustaminen olisivat melko alkeellisella tasolla. Jos fransiskaanit olisivat olleet ainoa munkkikunta, ei edes Decameronea olisi tarvinnut kirjoittaa, ja näin eurooppalainen novelliperinne olisi ehkä jäänyt vaille ohjaavaa esikuvaansa ja novellit olisivat pääsääntöisesti tshehovilaisia (tosin näyttää siltä, että Gummeruksen kilpailun tuomaristo jättää yleensä boccacciolaiset novellit omaan arvoonsa, mutta tämä ei kuulu blogihenkilölle eikä tämän lastun aiheisiin niin paljon kuin se Arvoisaa Lukijaa ehkä kiinnostaakin).

"Ateria ilman viiniä on kuin päivä ilman aurinkoa", sanoi kuulemma ranskalainen, aikaisemmin fransiskaanina ollut benediktiiniläismunkki ja rehevä kirjailija (mm. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä) Francois Rabelais, jonka viimeisten sanojen kerrotaan olleen: ” Ilveily on ilveilty, laskekaa esirippu!".

Fransiskus puolestaan keskusteli mieluummin lintujen kuin ihmisten kanssa ja joi pelkkää vettä ymmärtämättä mitään hyvien juomien päälle ja kulki laihana kuikelona pitkin maita ja mantuja.

Mutta nöyränä blogihenkilön on tietysti tunnustettava olevansa perheensä pitkäaikaisten perinteiden mukaisesti isänsä kanssa aina riidellyt, laiha kasvistenrouskuttaja, ja saavansa hyvänkin viinin kohtuullisesta nauttimisesta kiusallisen päänsäryn, joka usein estää kunnollisen heräämisen juomapäivien jälkeen, joita siis henkilöllä ei oman todistuksensa mukaan ole ollut ollenkaan. Tosin yllämainittu Matt. 19:21:n kaiken myymisen käytäntö on tullut ajoittain hyvin tutuksi, mutta tämä on johtunut henkilön ylenmääräisestä tyhmyydestä ja huolimattomuudesta enemmän kuin Fransiskuksen tai evankelistojen neuvoista. Blogihenkilöä vaivaakin nyt alinomaan kysymys siitä, tullaanko taivaan portilla laskemaan henkilölle eduksi vahingossa toteutunut suhteellinen köyhyys vai katsotaanko se sattumanvaraisena mieluummin miinuslistalle kuuluvaksi.

Monet muutkin uskonnolliset kysymykset vaivaavat henkilön tyhmää päätä, mutta puhuttakoon niistä tuonnempana, jos muistetaan, nimittäin muistikaan ei enää ole sellainen kuin nuorempana.

Mutta pyhimystestistä blogihenkilö siis sai alla olevan tuloksen, joka on aivan väärin, henkilö nimittäin haisee aina kohtuullisen hyvälle runsaiden kemikalien käytön vuoksi:


You are Saint Francis of Assisi! You don't care
what you look like (or smell like) as long as
you can live simply and help the poor. You
should be receiving your stigmata any day now.


Which Saint Are You?
brought to you by Quizilla

Ikänsä unohtaminen

i ole pelkästään inhimillistä, vaan ihan mukavaakin ja joskus jopa välttämätöntä mielen tasapainolle. Jos sinulle, Arvoisa Lukija, on käynyt näin, voit laskea ikäsi helposti tällä kaavalla:

1. Valitse joku luku 1:n ja 10:n välillä (jos on vaikea valita, ajattele esimerkiksi kuinka monta kertaa viikossa haluaisit, vaikkapa, suklaata. Jos haluat jotakin kokonaan muuta (mahdollisesti lämpimällä, juoksevalla suklaalla ja iholla on jotakin tekemistä sen kanssa, tai ehkä saat muita assosiaatioita), todennäköisesti myös muistat ikäsi, joten tästä hyödyllisestä kaavasta ei välttämättä ole kovin suunnatonta hyötyä)
2. kerro luku kahdella (2)
3. lisää lukuun viisi (5)
4. kerro luku 50:llä
5. jos syntymäpäiväsi oli jo tänä vuonna lisää lukuun 1755; jos ei ollut, lisää luku 1754 (jos syntymäpäiväsi on tänään, on 13. päivä, et todennäköisesti huonon onnesi vuoksi ole enää elossa, joten ikäsi laskemisella ei ehkä ole niin suurta merkitystä, ja blogihenkilö toivoo, että lepäät rauhassa, rakas, epäonninen Arvoisa Entinen Lukija, ja anteeksi, että varmasti hyvin tarpeellinen lepo tuli häirityksi)
6. jos olet elossa, vähennä luvusta syntymävuosilukusi (kaikki neljä numeroa. Jos ei muistu mieleen, tarkista vaikka passista, jos sinulle sellainen vielä myönnetään)

Nyt Arvoisalla Lukijalla pitäisi olla kolmenumeroinen luku.

Ensimmäinen luku on ensiksi valitsemasi luku (se suklaa tms. juttu).

Kaksi viimeistä kertookin unohtamasi iän (Arvoisat Lukijat, jotka syntyivät ennen vuotta 1906, lisäävät halutessaan lukuun sata, ja ennen vuotta 1806 syntyneet 200 jne).

Jos ohjeet tuntuvat liian vaikeilta, niin blogihenkilö suosittelee oheisen, yhdistetyn äidinkielen ja laskennon oppikirjan hankkimista iltojen ratoksi, alakoulua käyvä jälkikasvu voi selittää kirjan vaikeampia kaavoja.

Että semmoista löytyi joltakin runosivulta 13. päivän kunniaksi. Ilmeisesti muillakin runoilijoilla, blogihenkilön lisäksi, on vaikeuksia löytää runosuontaan.

Johtuu varmaan sinisestä valosta!

Lukijatilastot

ljyävät kirjoittajan innokkaita sormia; mukavina, kamalina, masentavina, kiehtovina, viekoittelevina tai luotaantyöntävinä, riippuen kylmistä numeroista ja kirjoittajan kuukautisrytmeistä. Blogihenkilö ei malta odottaa kunnes kymmenestuhannes Arvoisa Lukija on käynyt lastuilla vaan paljastaa tämän hetken tilanteen (tilastointi alkoi 1.5.2005) kaikkien katsottavaksi.

Tilastoista (kts. kuvat tekstin alla) näkyy maantieteellinen jakauma, virtuaalituttavat vancouverilainen taiteilija Marja-Leena ja Brisbanessa Tarzanistaan haaveileva Ruu-täti ovat näkyvissä jakauman ääripäissä, pääosa tietenkin lukee lastujaan Suomessa, vaikka baijerilaisia maatalonemäntiäkin, leivänpaistajia ja kuuman iltapäivän ruohonhaistelijoita, lienee lukijoiden joukossa.

Kuukausitilasto on – anteeksi klisee, jota ei juuri nyt voi vastustaa – kuin lastun elämää lainehilla. Piikit ja laaksonpohjat seuraavat toisiaan vääjäämättä. Niistä näkee tietysti myös blogihenkilön laiskojen ja ahkerien päivien sijainnin, eli kirjoittamisessa näyttää olevan viikkorytmi, joka on jotenkin vakautunut rytmikuvioonsa. Tarkoitus ei tietysti ollut kirjoittaa joka päivä, tavoitteena oli 3-4 lastua viikossa, ja sen kaltaiseen tulokseen näyttää laiska kirjoittaja päässeenkin. Blogihenkilön muut blogit ovat viime aikoina jääneet vaille huomiota, mutta toivoa on paremmasta niidenkin suhteen.

Nöyränä ja kiitollisenahan henkilö näitä ja muita tilastoja tarkastelee, eikä blogilistan noin 250. sija hirveän päätähuimaava tietysti olekaan – jääpähän ylpeyden synti lankeemusta vaille.

Kulttuuria Kuopion torillakin

äkee, jos vähänkin avaa silmiään. Blogihenkilö kävi torilla viime lauantaina herkuttelemassa paistetuilla muikuilla, söi korvapuusteja ja mössötti herneitä, mustikoita ja lakkoja, ja nautiskeli päälle vielä muurilettuja mansikkahillolla. Ja tyhjensi pussistaan pullon iisalmelaista Olvin olutta.

Sieluaankin henkilö ehti ravita, siellä torilla oli nimittäin muutakin kulttuuria: oli mm. runoilija lukemassa runojaan toriyleisölle. Blogihenkilö yritti piilotella sankan runoahneen yleisömuurin takana ja samalla etsiä aukkoja, josta saisi kuvan runoilijasta. Yleisössä oli kolme miestä ja lukematon määrä tietyn ikäisiä ja vähän nuorempiakin naisia, jotka ahmivat runoilijan jokaisen sanan ja tilaisuuden jälkeen antoivat lämmintä palautetta tuhdille runoilijalle, joka silmin nähden nautti olostaan. Runoilija oli toimittaja, kirjailija ja entinen kansanedustaja Aino Suhola, ja kokoelma, josta luettiin, Rakasta minut vahvaksi. Tänä syksynä julkaistaan kokoelman 13. painos samalla, kun runot tulevat ulos äänitteenä.


Runot kuulostivat harkitulta, runolliselta proosalta. Ainon silmät hipaisivat merkitsevästi blogihenkilön silmiä kertoessaan, että: "Rakastamalla/ihminen on/lämmitettävä auki". Ja vaikka Kuopion torilla oli lämmin ja aurinkoinen päivä, niin henkilö oikein värähti ja ajatteli, että rakkautta maailmaan olisi saatava lisää. Aino sanoi suoraan blogihenkilölle myös, ja aivan kuin syyttävästi ja melkein kuin menneiden ja nykyistenkin puolisoiden puolesta:
”Unelmani ovat minun unelmiani eivät Sinun. Minun on tehtävä elämästä oma toteni. Kulje vierelläni, pidä siltaa, mutta älä elä minun puolestani.”

Aino Suhola on julkaissut kirjan Jari Sillanpäästä, tangokuninkaasta, kirjan nimi alkaa ”Jaettu jano…”. Kuopion torilla runoilijan yleisössä näki saman jakamisen ja saamisen iänkaikkisen autuuden.

Muutakin sielun ravintoa löytyi. Esimerkiksi Kuopion yhteiskoulun Musiikkilukion jousiryhmä, joka soitti mm. venäläistä musiikkia. Ja niin soitti vähän matkan päässä nuori venäläinen haitaristikin, joka myös lauloi. Hänellä oli yleisönä pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia miehiä, lienivätkö runoilijankuuntelijoiden aviomiehiä. Haikeasti kaikuivat venäläiset mollisoinnut auliille ja vakavalle yleisölle, joka ehkä meni kuuntelun jälkeen kotiinsa tyhjentämään paskamakkia tai tekemään jotakin muuta proosallista, sellaista on elämä, ylä- ja alamäkeä ja vähän tasaista paikkaa välissä.


Torilla näkyi myös Pieksämäen nukketeatterin punaposkisia tyttöjä hiippalakeissa suorittamassa kulttuurin lähetystyötä ujostelevien kuopiolaislasten keskuudessa.

Että hyvin on kaikenlainen kulttuuri edustettuna Kuopion torilla. Ja torilta ostetut tuoreet herneet riittivät Helsinkiin päin ajellessa lähes Kangasniemen kirkolle saakka, jossa piti syödä päälle mustikkapiirakkaa, mutta eihän sitä piru vieköön ollut tarjolla ja piti tyytyä tuoreisiin munkkeihin.

Minkä väristä blogia kirjoittaa

n ehkä hyvä lastunikkarin itsensäkin tietää, ja muutkin sitä tekivät, eikä tässä keksi nyt juuri muutakaan ja...ja...

Your Blog Should Be Purple

You're an expressive, offbeat blogger who tends to write about anything and everything. You tend to set blogging trends, and you're the most likely to write your own meme or survey. You are a bit distant though. Your blog is all about you - not what anyone else has to say.

What Color Should Your Blog or Journal Be?

Aivojen poimut

a niissä esiintyvät kuviot olisivat mielenkiintoisia nähtäväksi. Omalta osaltaan tätä ei ilmeisesti voi oikein helposti toteuttaa, ellei suorita omaa lobotomiaa, ja mihinkäpä sellainen sitten auttaisi. Tämä tehty testi on ilmeisesti tarkoitettu kuvaamaan abstraktimpaa aivokuviointia. Tiedä sitten mitä tämäkin todellisuudesta sanoo, ehkä sen, ettei näitä testejä pitäisi aikansa tuhlaukseksi tehdä.

Your Brain's Pattern

Your mind is a multi dimensional wonderland (yeah, right, kumpa olisikin!!), with many layers. You're the type that always has multiple streams of thought going (ja kaikki vääriin suuntiin). And you can keep these thoughts going at any time. You're very likely to be engaged in deep thought - and deep conversation. (Hei, tämähän on parempi kuin horoskooppi!!!)

What Pattern Is Your Brain?

You Are 30% Weird

Not enough to scare other people... But sometimes you scare yourself.

How Weird Are You?

Ja sitten vielä uutta tietoa siitä, mikä blogihenkilö oli edellisessä elämässään. Ei hyvältä näytä:

In a Past Life...

You Were: A Banished Cannibal. Where You Lived: Ireland. How You Died: Killed in Battle.

Who Were You In a Past Life?

Katastrofaalinen ilmastonmuutos, sielu ja ruumis

ulivat mieleen viimeaikojen vellovista laihduttamiskeskusteluista. Erityisesti askarruttaa kysymys sielun ja materiaalisen maailman yhteydestä. Ja se, voiko mieli vaikuttaa materiaan vai onko vaikutus aina vain toiseen suuntaan.

Laihduttaminen onkin hyvä esimerkki.

Siinähän ruumis on ensin lihonut, useimmiten ihmisen nautinnonhalun vuoksi, on tullut syötyä suklaata (jota ilman blogihenkilö ei tulekaan millään toimeen) tai muuta puhtaasti epikurolaista ruokaa, kuten ostereita tai simpukoita, Moules à la provençale, belgialaisten ranskanperunoiden ja Dijonin sinapin kanssa, joita kaikkia – suureksi häpeäksi kasvissyöjälle blogihenkilön sisällä – tulee ajoittain nautittua suuria määriä hyvän elsassilaisen rieslingin tai miksei pinot gris’n kanssa.

Elsassilainen viinihän on blogihenkilön ja muidenkin satunnaisten viininnautiskelijoiden (sanottakoon väärinkäsitysten välttämiseksi, että henkilö yrittää tässä tavoitella suomeksi sanoja ”accidental wine connoisseur” eikä suinkaan sanoja ”wine tasting asshole”) onneksi aliarvostettua (myös hinnaltaan) ja jää kovin yliarvostettujen burgundin viinien varjoon.

Alueet ovat kartalla vieri vieressä, ilmasto ja maaperä ovat lähes samanlaiset, joten viineissä ei ole suuria makueroja – vain hintaero, joka on vielä toistaiseksi elsassilaisviinien eduksi. Pinot noir’ia (pinot gris'n äitirypälettä) ei turhaan kehuta Sideways-elokuvassa viineistä parhaaksi, merlot (ja, muistaessa, chardonay myös) tietysti joutaa suoraan vessan pönttöön ilman kierrätystä ihmiskehon kautta, jossa ne vain häiritsevät muutenkin häiriytyneitä makunystyröitä, munuaisia ja maksaa ja missä ne nyt käyvätkään ihmispolon sisuksissa. Lasse Lehtinen ja hänen kaltaistensa maailmaarakastavien euroedustajien vuoksi tämä on (valitettavasti) muuttumassa. Strasbourg, johon mepit ajavat loistoautoillaan kauniiden sihteeriensä saattamina kerran kuukaudessa muka täysistuntoon (hah HAH hahh), on Elsass-Lothringenin todellinen pääkaupunki, ja siellä näitä viininektareita tuotetaan ja mepit tietysti eivät suurien päivärahojensa vuoksi piittaa inflatorisesta viininkulutuksesta.

Mutta siis laihduttamisesta piti vielä, että mässäilyn jälkeen pakotetaan ruumis laihdutuskuurille eikä anneta sille tarpeellisia nautinnonhetkiä (suklaata tietysti, sitähän syövät pylväspyhimyksetkin, kai), ennen kuin muistutamme taas pajunnorjaa, jousenjäntevää ja kurjenohutta tyttöä tai poikaa.

Blogihenkilölle tämä on yksin riittävä todistus hengen voitosta materian yli. Tietysti joku ilonpilaaja voisi sanoa, että laihduttaminen alkoi koska keho lähetti signaalin, että liika on liikaa. Ja että sielu vain totteli – orjamaisesti ja tahdottomasti. Mutta tämä ei vakuuta henkilöä millään tavalla.

Aikoinaan blogihenkilö kuunteli kehonsa luonnonkutsua ja juoksi endorfiinin himossaan kieli vyön alla kuin susi (vyöllinen susi siis) pitkiä matkoja hikisenä, haisevana ja räkää poskella. Mutta ei enää! Sen sijaan henkilö heittääkin kärsimyskehään tuhannet tuntinsa käpertyneenä epämukavaan asentoon sohvannurkassa lukemassa raivostuttavan, tappavan pitkäveteisiä ja vain vaivoin ymmärrettäviä mutta vastustamattomia tekstejä, kuten Dostojevskin Kellariloukko tai Joycen Odysseus tai Paasilinnan Kiljuva vai oliko se Ulvova mylläri. Mikä olisi parempi osoitus hengen voimasta materian yli? Mihin fyysiseen tarpeeseen voisi tällaisten tekstien lukeminen olla vastauksena? Arvoisa Lukija ehkä heittää henkilön eteen luun, jossa lukee masokismi, mutta blogihenkilö jättää sen ylenkatseellisesti kokonaan purematta.

Keskimääräinen suomalainen elää jotakin 30,000:n päivän verran (kuulostaa kovin vähältä, ja onkin tietysti sitä), sekunneissa mitattuna ehkä siinä 2.6 miljardia, joka kuulostaa jo paljon tyydyttävämmältä luvulta, mutta rajallisena ei tietysti läheskään tarpeeksi suurelta. Ainakaan ikuisesta optimistista niin kuin blogihenkilö, joka ajattelee aina, että huonompikin olemassaolo voittaa aina olemattomuuden täydellisen pimeyden.

Ja siitä tuli mieleen, että Anita Konkka siteeraa tänäänkin Sanoissaan Michel Houellebecqin romaanista Oikeus nautintoon , jossa tämä puolestaan referoi pessimisti Schopenhaueria: ”Schopenhauer kirjoitti, että omasta elämästään muistaa vain vähän enemmän kuin jostakin lukemastaan romaanista. Kyllä, niin se juuri on: vain vähän enemmän.”

”Miten lohdullista!” Anita toteaa. Ja blogihenkilö yrittää häpeillen piilotella eilistä lastuaan Arvoisan Lukijan silmiltä.

Tästä tulee tietysti hakematta mieleen väittely ilmastomuutoksista ja Kioton sopimuksen kohtalosta amerikkalaisten, australialaisten, intialaisten ja kiinalaisten käsissä. Ihmiskuntahan on jakautunut kahtia ilmastomuutoksen vaarojen ja niiden torjunnan suhteen.

Yksi osa, kutsutaan heitä vaikka luterilais-schopenhauerilaisiksi, on sitä mieltä, että tuhojen torjunnan ensisijaisena lähtökohtana on ihmisen kärsimys. Jos ihminen ei kärsi riittäviä tunnontuskia ilmastotuhoista, niin sitten hänet pitää saada kärsimään muuten, erityisesti noudattamalla Kioton kokouksen viitoittamaa Paavo Ruotsalaisen tietä taivaaseen.

Toinen osa, epikurolais-lehtisläiset, on taas sitä mieltä, että ilmastomuutosta torjutaan parhaiten niin, että ihmiskunta nauttii (loppu)laukastaan ja että (SAK'laisesti) saavutettuihin etuihin ja elintasoon ei kosketa. Tätä linjaa kannattavat sopimuksen Aasian-Tyynenmeren yhteistoiminnasta puhtaan kehityksen ja ilmaston puolesta (Asia-Pacific Partnership on Clean Development and Climate) allekirjoittajat ja sen puolestapuhujat. (Huom. Blogihenkilö on tässä olettanut, että mainittu Lehtinen, joka on täysin fiktiivinen henkilö ja jolla ei ole vastinetta todellisuudessa, ajattelee elämäntapojensa mukaisesti, mikä ei välttämättä ole totta.)

Se joka ymmärtää näiden kahden lähestymistavan tieteellis-totuudellisen eron heittäköön ensimmäisen kiven, kun blogihenkilö sanoo, että näistä ensin mainittu on tyypillinen vanhaeurooppalainen poliittisen lehmäkaupan ja katastrofaalisten kompromissien tuottama hölmöläisten ratkaisu liian lyhyen peiton pidentämiseksi. Joka ei hyödytä ketään ja sopii liian hyvän paperinsa vuoksi raapivanakin parhaiten perseen pyyhkimiseen. Ja että amerikkalaisten, australialaisten, eteläkorealaisten, intialaisten, japanilaisten ja kiinalaisten sopimus puhtaasta teknologiasta pelastaa ajan myötä koko maapallon hukkumasta paskaansa.

Ennen kuin Arvoisa Lukija katkaisee aivojensa verisuonia, muistutettakoon, että Kioton sopimuksessa ei ole mukana Intiaa eikä Kiinaa, joiden asukasmäärä käsittää lähes puolet koko maapallon väestä. Sen sijaan ne ovat mukana tässä Aasian-Tyynenmeren jne. sopimuksessa.

Englanninkielessä löytyy sanonta: ”you cannot have a cake and eat it”, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa, että et voi samanaikaisesti ajella isolla autollasi ja olla ostamatta bensaa. Mukavuudenhaluisena päiväperhona ja tyypillisenä Houellebecq’iään ymmärtämättömänä houellebeqiläisenä anti-intellektinä blogihenkilö tietysti toivoo, että tämä Aasian-Tyyn… jne. sopimus tarjoaa juuri tämän mahdollisuuden. Ja jää optimistina odottamaan tieteen ja teknologian insinöörikunnan pelastavan ihmiskunnan (mukaan lukien henkilön itsensä, joka siis kovasti pelkää olemattomuutta) kuolemasta kiehumalla, niin kuin ilmeisesti tapahtui Venuksen asukkaille, jos heitä nyt koskaan edes oli olemassa.

Jos pelastumme tätä teknologian tietä, se tietysti todistaa vääjäämättä hengen voitosta materian yli.

Unelmien vainioita

ulkiessaan blogihenkilölle tuli yllättävästi ja täysin tarpeettomasti mieleen W. Somerset Maugham, joka lienee sanonut: ”On olemassa kolme sääntöä romaanin kirjoittamiseen, Valitettavasti kukaan ei tiedä mitkä ne ovat”.

***

Blogihenkilö seisoo Koskelan ruispellon pientareella ruisleivän pala likaisessa kädessään ja paljain jaloin, sirpillä katkaistu sänki pistelee variksensaappaitten mustaamia sääriä polviin saakka. Lähellä laajan ruisvainion kauempaa reunaa on toistakymmentä ihmistä, kiviperäläistä talkooväkeä leikkaamassa ruista sirpeillään, kaikki miehiä paitsi henkilön täti, väkivahva ja riuska Terttu, jota henkilö vähän välillä jopa pelkää tämän naiseksi ison koon ja suurien voimien vuoksi, vaikka täti on itsekin vielä alle kaksikymmenvuotias.

Muistojen sirpinheiluttajat kouraisivat rukiinvarsia käteensä ja sujuvalla, virtaavalla, vuosisatojen muokkaamalla liikkeellä katkaisivat varret ja laittoivat rukiin ru’olle viereensä, josta jokaisen leikkaajan takana puuhailleet naiset ja nuorukaiset kokosivat ja sitoivat lyhteitä ja kantoivat ne kuhilaiden pystyttäjille. Nämä pistivät lyhteet taitavasti kykkäiksi, kuhilaille, joita oli jo pitkät keltaiset, hattupäiset rivit vainion toisesta päästä, runnin ja maantien vierestä alaspäin kohti puroa, joka polveili matalassa laaksossa keltaisten ja vihreiden vainioiden välissä. Mukulalauma kirmaili kuhilaiden välissä ja jotkut istuivat niiden sisällä piilossa maailmalta ja kuumalta auringolta. Talkooväen sahtihinkkoja oli piilotettuina kuhilaissa siellä täällä, mutta mukulat eivät niihin uskaltaneet koskea.

Ruisvainiota rajaavan puron lähellä henkilö oli nähnyt ensimmäisen käärmeensä joskus kaukana menneisyydessä, heinäkuulla, ja oli yrittänyt tökkiä sitä kuoliaaksi olallaan olleen haravan varsipäällä. Tappaminen ei ottanut onnistuakseen. Sen sijaan henkilö, sopivan tyhmä kun oli jo lapsuudessaan, hakkasi huomaamattaan haravan piikkipäällä niskaansa, johon tuli pieni vertavuotava haava ja iso mustelma, jota mummu illalla saunassa puhalteli ja paikkaili salvalla ja laastarinpalalla.

Puron toisella puolella laidunsi pieni lehmälauma ja ison satusuulin – siellä asui joitakin tuttuja mörköjä – vieressä näkyivät hevoset, joita oli kolme: nuorin pitkäkoipinen varsa, Pläsi, keskimmäinen tummanruskea äksyilevä Olli-ruuna – entinen ylpistelevä Olli-ori, jonka blogihenkilö oli nähnyt salvettavan vastoin sen tahtoa mummulan pihassa kärryvajan ja saunan välisellä nurmella. Halli oli saanut veriset kivekset syödäkseen ja hyvin olivat herkkupallit Hallille maistuneetkin aitan nurkan takana, jossa henkilö oli koiransa verihuulista herkuttelua hetken katsellut omituinen jomotus haarojen välissä.

Vanhin hevonen oli Irma, Pläsi-varsan äärettömän kärsivällinen emä, jolla blogihenkilö oli jo muutaman kerran ratsastanut, vaikka ei Irma ollut paljoa liikkunut henkilön kehotuksista huolimatta. Olipahan vain mulkaissut alakuloisen viisailla silmillään selässään mellastavaa pellavapäistä kirppua kunnes tämä oli älynnyt lopettaa turhanpäiväisen metelöinnin, hypännyt Irman selästä ja mielessään pyytänyt anteeksi käytöstään, vaikka ei ollut mitään ääneen sanonut. Mutta oli sentään jälkeenpäin tuonut Irmalle vastaleivotun palan kakkoa, hyväillyt poskellaan sen silkinpehmeää, mielihyvästä höristelevää turpaa ja antanut kakonpaloja Ollille ja Pläsillekin omantuntonsa tyynnyttämiseksi.

Sirpinkäyttäjät pääsivät vainion laitaan koko päivän kuumana porottaneen auringon ryömiessä jo melko lähellä taivaanrantaa, viimeiset kuhilaat laitettiin pystyyn ja sitten saunottiin ja juotiin mummun tekemää savuisen keltaista talkoosahtia, jota blogihenkilökin sai maistaa, otti aimo kulauksen ja ähkäisi niin kuin oli muidenkin kuullut tekevät ja ajatteli, että olipa pahaa, paljon pahempaa kuin naistenkalja, joka sentään maistui sokerille. Ja Aaltosen vanhin poika, Aimo, otti haitarinsa esiin ja alkoi soittaa navetan takana olevassa suulissa kolmijalkaisella lypsyjakkaralla istuen ja talkooväki rupesi tanssia jytyyttämään, ja suulin tukevat lattialankut paukkuivat polkan ja jenkan ja narahtelivat valssien tahdissa.

Myöhemmin – joinakin muina vuosina – blogihenkilö seisoo jokirannassa ja lätkii ohuita, naarmuisia reisiään ja pohkeitaan, joita kiukkuiset hyttyset pureskelevat nälkäänsä, itsetehty onki heitettynä veteen, suvantokohtaan, jossa oli tummanuhkaavaa, mutaista vettä, johon henkilö oli meinannut hukkua pari vuotta aikaisemmin, mutta oli tullut Kivipellon Sinikan pelastamaksi, ja josta sai vedettyä kaikkein suurimmat särjet ja tummakylkiset kyrmyniska-ahvenet, joita oli jo aikamoinen määrä pistettyinä y:n muotoiseen pajunvitsaan. Särjet joutuisivat myöhemmin Missen ja Mirrin suihin. Ahvenista saataisiin hyvää maitoista kalasoppaa. Tosin ennen sopan syöntiä blogihenkilö joutuisi haukuttavaksi, kun ei ollut hoitanut töitään heinäpellolla ja Mummun äiti, Mamma, oli joutunut haravoimaan yksin heinänteon perät. Mutta hyvin hän sen jaksoi tehdä, hänhän oli vasta vähän yli kahdeksankymmenen ja eläisi vielä toistakymmentä vuotta, vaikka henkilö ei tätä tiennytkään, vaan kuvitteli, että Mamma ja Mummu ja Äiti eivät kuolisi koskaan ja aurinkoiset hyttysten inisemät kesät jatkuisivat ikuisesti…

Blogihenkilö aikuisensilmä näkee jo muutoksien merkkejä siinä ajassa. Niemen ”kartanon” vanhin poika, Miika, joka riiusteli Terttu-tätiä vaikka oli hontelo hujoppi, ajoi Vedettellä, seudun ainoalla henkilöautolla, jonka kyytiin – kiihottavan ylelliseltä haisevalle, upottavalle takapenkille – henkilökin pääsi joskus, mutta vain kilometrin matkan Jokelan kohdalle saakka, josta täytyi itse kipittää takaisin soraista hevosenpaskojen, hirnakanpesien, kukittamaa tienpiennarta. Autoja ei tarvinnut vielä väistellä. Paitsi postiautoa ja Väinö Paunun linjuria, joiden kulkuajat tiedettiin tarkasti, eikä mukuloilla ollut lupaa tiellä kulkemiseen niihin aikoihin. Jämijärven mummulassa ei viljoja enää puitu riihessä vaan kiljuvalla rosmalla, jonka kitaan Olavi-eno työnteli kuivia viljankorsia tähkineen ja toisesta päästä lensi ulos pahnoja ja sivulla odottavat viljasäkit pullistuivat tupaten täyteen.

Öljyriippuvuus oli alkanut suomalaisellakin maaseudulla.

***

Blogihenkilön lapsuudessa maalaiset tuottivat viljaa Suomen ruokkimiseksi. Tänä vuonna maataloustuotanto on ylellisyyttä, johon edes Suomen kaltaisella rikkaalla maalla ei oikein olisi varaa. Maatalouden kustannukset ovat nousseet viimeisen vuoden aikana yli kolme prosenttia lähinnä kallistuvan öljyn vuoksi, ja nämäkin lisäkustannukset maksetaan tukiaisina valtion – veronmaksajien – kukkaroista. Talouden kylmät realiteetit rynnistävät nostalgisen haikeuden ohi. Keskenään hyvinvoinnista kilpailleet talonpoikien jälkeläiset rakensivat teollisen hyvinvointisuomen lapsilleen ja lastensa lapsille parempaa tulevaisuutta varten. Näitä puolestaan uhkaillaan ”omistavan luokan” äänellä purkamaan hyvinvointia omaksi tappiokseen näennäisesti kilpaillakseen kiinalaisten ja intialaisten aikalaistensa kanssa, mutta todellisuudessa taatakseen omistajille jatkuvasti suurenevat voitot.

Ihmisten hyvinvointi unohtuu tehokkuuden propagandan edessä. Sunnuntain hesarissa (4.9.2005) Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja, entinen kokoomuslainen oikeusministeri Jussi Järventaus hyristi seireeninäänellä, että ”vanhaan sopimusyhteiskuntaan ei ole enää varaa”. Ja uhkasi lisäksi vievänsä suomalaisten työpaikat ulkomaille ellei hyvinvoinnin vaatiminen lopu suomalaisilta sontakourilta. Yhteiskunnan valtarakenteiden osana hiljalleen hampaattomaksi degeneroitunut SAK kirjoitti vastineensa tästä asiasta jo viime vuoden puolella.

***

Uni ja unelmat loppuvat, kun silmänsä saa auki. Kirkas valo satuttaa – silmiä syvemmältä, sielusta. Unelmien toteuttamiseenkin on ehkä omat kolme sääntöään, ja niitäkään ei kukaan tuntene.

Iltapäiväuutisten lukua Arlandassa

rlandan lentoasemalla on aikaa lueskella vaikka 1,5 euroa maksavaa Iltasanomaa, jossa toimittaja Pasi Kivioja kirjoittaa kolumnissaan otsikolla Ihmeellinen maailma, että "karmeinta olisi, jos näkisi itsensä kaivamassa nenäänsä tai raapimassa takapuoltaan".

Arvoisa Lukija saattaa ihmetellä minkälaiset tavat ja toiveet iltapäivälehtien toimittajilla oikein on. Mutta toimittaja Kiviojan pelko liittyy satelliittien vakoilukäyttöön, eikä niinkään kultaiseen käytökseen. Toimittaja on kolumniaan varten katsellut Googlen uutta karttaohjelmaa ja löytänyt sieltä ihmeteltäväkseen oman autonsa, joka onneksi oli ilmeisesti oman talon pihassa. Ja sen lisäksi omituisen tumman alueen Saharan itälaidalta Etelä-Libyassa.

Blogihenkilöstä näyttää siltä, että alue on muinainen jättiläisen hauta, jonka päältä tuuli on puhaltanut hiekat ja paljastanut kuolleen kasvot, joilla on selvästi muinaisen Egyptin aikaiset aurinkolasit vielä nenällään. Toisaalta kysymyksessä saattaa olla öljykaivo, josta pumpattu öljy ei ole osunut tynnyreihin ja josta tuuli on puhaltanut öljysaastetta ohueksi hunnuksi pitkin heikkaista Saharan maisemaa. Mutta voi se olla muutakin.

Muuten blogihenkilöstä näytti, että hänellä oli suuri onni nauttia päiväkahvit samassa Arlandan kahvilassa melkein-ensimmäisen-naispresidentin kanssa, joka jonotti ensin kahvijonossa henkilön edessä ja sitten pääsyä Blue1:n Helsinginkoneeseen. Tuurillaan isotkin laivat seilaa, sanotaan. Pienellä onnen lisämurulla tämän Hornetilla lentäneen viehättävän naisen ei tarvitsisi jonotella kahvijonoissa, ja toisaalta suomen armeijalla ei olisi sadankomitealaista ylipäällikköä.

Blogihenkilö ei osaa eikä uskalla sanoa kumpi olisi maalle suuremmaksi eduksi.

Vivo, ergo vivo

lämäni oli kuuma harha.
Mutta yhden olen löytänyt
ja yhden totisesti voittanut -
tien maahan jota ei ole
Edith Södergran, Maa jota ei ole.

Ruumiillisen olemisen sietämätön keveys tuli blogihenkilölle mieleen lukiessa virtuaaliystävä Karpalon kulissien takaista painonvartioimista ja keskustelua maailmalla liehuvan Ruu-tädin kanssa rasvamolekyylien energia-arvoista ja syömällä saatavista pisteistä. Karpalo saattaa hypätä kiukkuisesti takajaloilleen nähdessään seuraavan lauseen (vaikka tietysti tietää sen ilman sanomista), mutta se on kuitenkin sanottava. Laihtuakseen on syötävä vähemmän!

Kuten kaikki syvät viisaudet tämäkin kuulostaa liian yksinkertaiselta ollakseen totta, mutta se pitää täydellisesti paikkansa. Liikunta ei laihduta, vaikka kiinteyttää ja terveyttää kehoa tietysti, paitsi jos se on himoliikuntaa, jota on vaikea aloittaa, ellei ole jo sopivan painoinen.

Blogihenkilön tupakanpolton lopetus (3.9.2004 joten vuosivalvojainen on jo lähellä) aiheutti 12 lisäkiloa parissa kolmessa kuukaudessa suklaan ylenmääräisen lohdutussyönnin vuoksi. Näistä on jo päästy eroon rasvan ja sokerin kontrollilla (suklaata ei tietysti voinut henkilön heikolla ja hellällä luonteella pudottaa pois ruokavaliosta). Tämä rajoittaminen on ehkä kasvissyöjälle eläintensyöjiä helpompaa. Henkilö on joskus ennenkin maininnut BMI-arvonsa, joka on nyt vähän yli 20, ergo sietämätön ruumiillinen keveys, vaikka ei se henkiseen puoleen sanottavasti vaikuta. Ja , niin kuin suurin osa muistakin blogistanian henkisistä olennoista, blogihenkilön mieltä painaa kysymys muustakin ihmisenä olemisen probleemista kuin painosta.

Erik Ahlman sanoo postuumin Ihmisen probleemin johdannossa (2. painos, Gummerus, 1982):
”Ihminen on itsellensä arvoitus, probleemi, hän on ollut sitä aina siitä asti, kuin hän kohosi tietoisuuden tasolle, oman itsensä tietoisuuteen.”

Arvoitus on: mitä on elämä ihmisenä?

Eeva-Liisa Manner, Paetkaa purret kevein purjein, Teema ja muunnelmia (1971):
Sanko kumahtaa hetkessä syvyyteen,
mutta nostaminen kestää kauan.
...
Kaivon henki on kaiku, outo ja aina sama:
ruukun täydeltä hiljaisuutta, ei koskaan vettä.

Aaro Hellaakoski, Yksinäinen, Uusi runo (1943):
Kuka on täällä, hän tietää kai
mitä on jättänyt seljän taaksi,
tiennee, yksinäisyys sai
riittää hänelle asuntomaaksi;
...
Aatos on vajaamittainen
erämaan äärien opettajaksi.
Ihmissuru on pikkuinen
täällä totena otettavaksi.

Blogihenkilö lähtee pohtimaan tätä kaikkea muutamaksi päiväksi Suomeen ja pitkästä aikaa tapaamaan samalla siellä asuvia läheisimpiään, jo kahta henkilön jälkeistä sukupolvea ja viimeisiä jäänteitä edellisistä. Kaikki elämisen ihmeitä asumassa maailmassa, jota on vaikea uskoa todeksi.

Ja lopuksi:
Kone ei tiedä mitään. Siksi on vaarallista verrata ihmistä koneeseen, vaikka vertaus kertoo useimmiten totuuden.

Vivo, ergo cogito

ksi haamu oli Marjaanan ovella ja se hiljalleen kolkutti. Näin alkaa monen suomalaisen tuntema haamulaulu, jota kauan sitten lauloivat Marjatta ja Martti Pokela, suomalalaisen kansanmusiikin varpaita käpristävä falsetti ja basso. Blogihenkilö ei pitänyt heidän laulustaan edes lapsena, vaikka he olivatkin suosittuja henkilön lapsuuden perheessä.

Marjatta Pokela sanoi yhdessä haastattelussa (SELVIS 4/2001 teksti: Pia Perkiö) siitä näin:

”Lapset yleensä tykkäsivät siitä (siis Haamusta Marjaanan ovella). Ehkä sen laulun mystiikka teki siitä lasten mielestä jännittävän. Se laulu on vanha arkkiveisu, kansanballadi. Jossain opiskelijapiireissä me sen opimme. Martti tosin osasi sen jo lapsuudesta, hän oli oppinut sen karjakolta. Äitinikin tunsi sen laulun. Häntä nauratti, että mistä te tuon olette löytäneet.”

Karjakoiltahan nuoret miehet maalla oppivat aittojen sopukoissa kaikenlaista, miksei sitten haamulauluja. Ja monesta karjakosta tuli lisäksi onnellinen, raskaana oleva nuorikko ja ajan myötä pätevä emäntä taloon, jossa jatkoi palkatta sitä, mistä oli aikaisemmin maksettu pientä palkkaakin. Onneksensa talon isännät emännän saivat, ettei käynyt niin kuin Kaarlo Kramsun Hullulle Sannalle, jolle pappi sanoi viimeisessä siunauksessa:

"...
Näin moni vartoo onneaan,
Sen etähällä luullen,
Ja tiedä viel' ei kuollessaan,
Kuink' eli likell' onneaan."

Mutta tästä ei nyt pitänyt puhua, vaan haamuista ja virtuaalielämästä.

MATRIX-elokuvassa virtuaaliolion yönsydämen valvomisen ja vaeltelun jälkeinen, tuttu, myöhänherätty aamu:

"...

INT. NEO'S APARTMENT
The sound is an ALARM CLOCK, slowly dragging Neo to consciousness. He strains to read the clock face: 9:15 A.M.

NEO:

Shitshitshit.

..."

Marjaanan haamulaulu pomppasi blogihenkilön mieleen malliksi virtuaalihenkilöstä. Laulussa Marjaana puhuttelee kuvittelemaansa fyysisesti olematonta olentoa, joka jopa vastaa takaisin niin kuin ihmiset vastaavat. Kuin virtuaalihenkilö!

Siinä missä ”oikealla” henkilöllä on tilanaan ruumis, virtuaalihenkilöllä tilana on henki, joka muodostuu sanoista ja kuvista ja ikoneista, ja luoja, näppäimistön käyttäjä, niin kuin Luojakin omalta osaltaan, on luomuksensa ulkopuolella. Tarkastelee aikaansaannostaan samalla tavalla kuin muukin virtuaaliyleisö: informaationa, data-ruumiina. Luoja näkee myös sisälle. ja pystyy (vaivoin) manipuloimaan luomaansa.

Ehjän minuuden edellytys on muistin jatkumo.

Virtuaalioliolla ei ole muistin jatkumoa, eikä näin yhtenäistä ehjää elämää. On elämän taskuja siellä täällä muiden virtuaaliolioiden muisteissa, ja tietokoneiden muisteissa, sirpaleina maailmalla kuin laulajan onni. Ja tietysti luojan omassa muistissa, hiljalleen hiipuvassa. Kaikki yhdessä muodostavat olion kokonaisuuden, kukaan ei tunne sitä kokonaan.

Pohjois-Suomalainen, ajattelevan ihmisen aikakauslehti Kaltio sanoo haastatellessaan metropoliitta Ambrosiusta (numerossa 2/99) nykynuoren ajattelevan:

”... ”Äiti Gaia (maa) on elävä organismi ja Tietoisuus, johon voimme linkittää itsemme. Tekno on ajan ja avaruuden ylittävä tajunnantila. Raveissa koetaan jotain samaa kuin alkukristillisessä yhteisössä. Tekno on shamanistista transsimusiikkia, jossa saadaan yhteys maailmankaikkeuden perusvoimiin", nuori kuvasi teknokulttuuria.” ...

Suomalaiset ovat shamaanien jälkeläisiä, kymmenien tuhansien vuosien takaisia alkuperäisiä eurooppalaisia, jotka pitivät itsestään selvänä, että metsästäjäyhteisössä tarpeellisen, ja välttämättömänkin, Etsijän sielu voi irrota ruumiista, lentää johonkin kauaksi ja palata takaisin asuinsijaansa, jos pitää huolen, että vielä löytää takaisin. Ja tähän tarvittiin shamaaneja, jotka rohdoillaan lähettivät etsijät matkoihinsa ja noitarummuillaan opastivat heitä taas takaisin omaan ruumiiseensa. Muinaisugreilla oli enemmän kuin yksi sielu: oli itse, hengittävä olio, joka etsintöjen aikana piti etsijän ruumiin elossa odottamassa takaisintuloa. Ja oli mieli, ruumiista irrallinen, näkijä ja etsijä, joka ajatteli ja ymmärsi. Löyly on ehkä alun perin tarkoittanut tätä sielun osaa, ruumiista vapaata.

Kuulostaa tutulta. Nettisurffailija, tai bloggaaja, näyttelee osansa - käyttäen joskus omaa ihmisen nimeään - muuna kuin kuolevan ruumiinsa rajoissa naisena tai miehenä elävänä arkipäiväisenä itsenään. Virtuaaliolio lentää virtuaalimaiseman yllä etsimässä, etsimässä… Niin, etsimässä mitä?

MATRIX:ssa Trinity ja Neo tapaavat:

"...

INT. APARTMENT ...Smoke hangs like a veil, blurring the few lights there are. Dressed predominantly in black, people are everywhere, gathered in cliques around pieces of furniture like jungle cats around a tree. Neo stands against a wall, alone, sipping from a bottle of beer, ...when he notices a woman staring at him. ...Trinity. ..In the nearest room, shadow-like figures grind against each other to the pneumatic beat of INDUSTRIAL MUSIC.

…
TRINITY

What?

NEO

I just thought... you were a guy.

TRINITY

Most guys do.

NEO

Do you want to go somewhere and talk?

TRINITY

No. It's safe here and I don't have much time.

The MUSIC is so loud they must stand very close, talking directly into each other's ear.

NEO

That was you on the board tonight. That was your note, wasn't it?

TRINITY

I had to gamble that you would see and they wouldn't.

NEO

Who wouldn't?
…
TRINITY

They're watching you. Something happened and they found out about you. Normally, if our target is exposed we let it go. But this time, we can't do that.

NEO

I don't understand –

TRINITY

You came here because you wanted to know the answer to a hacker's question.

NEO

The Matrix. What is the Matrix?

...

TRINITY

The truth is out there, Neo. It's looking for you and it will find you, if you want it to.

She takes hold of him with her eyes.

TRINITY

That's all I can tell you right now. Good-bye, Neo. And good luck.

NEO

Wait. Who was it? Who was the man?

She leans close, her lips alrost touching his ear as she whispers.

TRINITY

You know who.

..."

Uuno Kailas runossa Vieras mies (Uni ja Kuolema):
”…
Koko maailman piirissä minulle
ei ollut rauhan sijaa.
Ja minua minussa raahasi
joku minulle vieras mies.”

Virtuaalietsijä on sukupuoleton, ruumiiton, henkilö(?), joka kirjoittaa ihmisten kielellä: kertoo jostakin elämästä, jota joku on elänyt, kuvailee ajatuksia, joita joku on ajatellut, kertoo paikoista, joissa joku on käynyt, näyttää kuvia, joita joku on tehnyt. Ja ottaa kuvia itseluomistaan punaisista lapasista ja laittaa ne omaan blogiinsa kaikkien katseltaviksi.

Matrix:ssa Neo joutuu agentti Smithin kuulusteltavaksi:

"...

INT. INTERROGATION ROOM - CLOSE ON CAMERA MONITOR

…
AGENT SMITH

It seems that you have been living two lives. In one life, you are Thomas A. Anderson, program writer for a respectable software company. You have a social security number, you pay your taxes and you help your land lady carry out her garbage.

The pages continue to turn.

AGENT SMITH

The other life is lived in computers where you go by the hacker alias Neo, and are guilty of virtually every computer crime we have a law for, including the unauthorized use of the D.M.V. system for the removal of automobile boots.

Neo feels himself sinking into a pit of shit.

AGENT SMITH

One of these,lives has a future. One of them does not.

He closes the file.
..."

Sanat ja niiden käyttö asettavat virtuaaliruumille rajat.

Gunnar Ekelöf sanoo runossa Ex Ponto (suom. Pentti Saarikoski):

"...
Ei taiteilija taideteosta tee
Vaan itsensä
..."

Mutta miksi?

V.A. Koskenniemi sanoo (Thebalaisten taistolaulu, Sydän ja kuolema, 1919):

"...
Emme kultaa ja saalista halaa -
aika sen ruosteen kuonalla valaa
Mainehen tähden, laakerin vuoksi
kuumana veremme hiekkahan juoksi.
Eespäin miehet kuoleman teitä:
kateiset vuossadat katsovat meitä."

Siis siksi, niin kuin muutkin kuolemattomuuden etsijät, kirjailijat ja taiteilijat. Kukin omilla taidoillaan.

Useimmat meistä data-elämän luojista havahtuvat luomastaan virtuaaliunesta näkemään "todellisen" elämän intensiivisenkin sessionsa päätyttyä, Marjaanakin toteaa haikean janoisena laulunsa lopuksi, että:

”…se oli haamu, joka kolkutteli.”

Toisille ehkä uni jatkuu valveillakin.

Aivojen oikea puolisko

Tuli taas pitkästä aikaa blogihenkilön mieleen Anita Konkan vasenkätisen Kirjailijan päiväkirjaa lueskellessa. Luetusta hermostuneena henkilö nousi aamulla sängystä ylös väärällä jalalla, ja kaikkihan sen tietävät, että tämä tarkoittaa nimenomaan vasenta jalkaa ja saattaa aiheuttaa huonoa onnea alkavalle päivälle! Henkilö nousi kuitenkin ylös, koska piti kirjoittaa tämä lastu ja oikeakätisenä, ja asiasta, vasenkätisyydestä, muutenkaan mitään tietämättömänä, on juuri oikea henkilö kirjoittamaan tämän syväluotauksen vasenkätisyyteen.

Lämmittelyksi blogihenkilö teki Anitan 13.8. päivätyssä lastussa Vasenkätisten päivä olevan katselutestin ja kahden erillisen kolmion sijasta näkikin Daavidin tähden. Tällä on sikäli merkitystä, että henkilö on koko ikänsä kärsinyt oikeakätisyydestä, ja tuomittu elämään ihmisten valtavirrassa. Tämä ei tarkoita, että henkilöllä olisi taipumuksia vasenkätisyyteen, vaan on aina kadehtinut vasenkätisiä, jotka vaikuttavat jotenkin eksoottisemmilta ja romanttisemmilta. Vähän kuin italialaiset miehet suomalaisiin verrattuna.

Kirjoitustunneilla vasurit tunsi alakoulussa helposti siitä, että heidän vasemman kätensä nyrkki oli aina pikkusormen puolelta musteen tahrima, vaikka blogihenkilö ei kuolemakseenkaan keksinyt siihen järjellistä syytä, ja päättelikin, että vasurit ovat vain luonnostaan epäsiistejä. Henkilöä vaivaava vasurien kadehtiminen on vuosien mittaan lisääntynyt, kun vasenkätisyys on julistettu ensin oikeakätissyyttä luovemmaksi, sitten laajakatseisemmaksi ja lopulta älykkäämmäksi ominaisuudeksi. Tosin vasurit elävät lyhyemmän elämän, mikä ei sinällään ja välttämättä ole ihmiselle huono asia ja riippuu enemmän siitä, miten on aikonut elämänsä muuten viettää.

Suomen kansa on tunnetusti kaikkitietävä ja kaukaa viisas, vaikka ei olekaan kaikkivaltias, ja viisauksissaan kansa on sanonut vasenkätisyydestä mm näin:
"Lapsesta tulee vasenkätinen, jos paritellessa mies nousee vasemmalta puolelta naisen päälle" tai "Kun äiti rupeaa imettämään lasta, niin ei pidä ensin antaa vasenta rintaa. Siitä lapsi tulee vasenkätiseksi”.
(Tuon ensimmäisen verbin ei ehkä pitäisi olla ”paritellessa”, mutta olkoon.)

Kaikkivaltiaskin on asiaan puuttunut ja sanonut Raamatun mukaan (Saarn. 10:2): "Viisaan sydän vetää oikealle, tyhmän vasemmalle". Blogihenkilö on aina luullut tämän olevan Kaikkivaltiaan poliittinen kannanotto, ja on ajoittain tuntenut sen vuoksi syyllisyyttä joistakin poliittisista mielipiteistään, eikä uskalla tässäkään sanoa asiasta sitä eikä tätä.

Nämä viisaudet selittävät tyhjentävästi sen, miksi vasenkätisiä ihmisiä yleensä syntyy 10 %:n verran väestöstä, eli suunnilleen saman verran kuin ruotsinkielisiä Suomessa tai luonnostaan kommunisteja missä tahansa yhteiskunnassa. Näille kaikille ryhmille on ominaista se, että niiden vaikutus ympäristöönsä on paljon lukumääräänsä suurempaa. Ruotsalaisten ja kommunistien osalta Arvoisa Lukija myöntänee tämän ilman sen kummempia perusteluja, sen sijaan henkilö yrittää todistella väittämän oikeaksi myös vasenkätisten osalta.

Politiikan alalta blogihenkilö katsoo vain todellista maailmanhuippua. Henkilön mielestä sillä tosiasialla, että Ronald Reagan, George Bush Senior ja Bill Clinton ovat vasenkätisiä, ei välttämättä ole vaikutusta maailmanpolitiikkaan, mutta tästä ei voida olla varmoja. Toisaalta Gerard Ford oli vasenkätinen, joka tietysti alentaa vasenkätisten arvoa. Mutta vastapainona on Harry S. Truman, mies joka mojautti kylmän sodan ensimmäiset paukut pudottamalla atomipommin Hiroshimaan ja Nagasakiin venäläisten säikäyttämiseksi.

Mutta tilanne on vielä tätäkin vakavampi. Nimittäin myös Adolf Hitler oli vasenkätinen ja hän oli lisäksi kasvissyöjä, mikä melkein panee blogihenkilön tapaisen viattoman kasvistenrouskuttajan tarttumaan lähimpään veriseen pihviin, mutta se on ajatuksena vieläkin oksettavampi.

Vasenkätisiä ovat myös: Italian diktaattori Benito Mussolini, Ranskan keisari Napoleon Bonaparte, ja hänen edeltäjänsä, päänsä menettänyt Ludvig XVI, murhamies Charles Manson, ja televisiotaiteilija ja monikulttuurikko Juhann af Grahn. Tosin näitä kahta viimemainittua ei tunneta poliitikkoina.

Lisäksi vasureita ovat Mooseksen ystävä, faarao Ramses II, Rooman keisari Tiberius, Makedonian kuningas Alexanteri Suuri, Ranskan kuningas Kaarle Suuri, Rooman hallitsija Julius Caesar, Englannin kuningatar Victoria, Kuuban johtaja Fidel Castro ja Israelin entinen pääministeri Benjamin Netanyahu.

Vasenkätisiä ovat myös: Jean d’Arc, autotehtailija Henry Ford, sokeiden pyhimys Helen Keller, lähetyssaarnaaja ja lääkäri Albert Schweitzer ja Bart Simpson, sarjakuvasankari.

Kirjailijoista vasenkätisiä ovat ainakin: James Baldwin, Lewis Carroll, Jean Genet, Marshall McLuhan, Mark Twain ja H.G. Wells.

Vasenkätisiä muusikkoja on pilvin pimein, parhaasta päästä voisi mainita vaikka Beatlesien suuren pojan ja harmaan eminenssin, Ringo Starrin.

Taiteilijoista mainittakoon Michelangelo. Myös hänen kilpailijansa ja aikalaisensa Leonardo da Vinci oli vasenkätinen, mutta syynä oli oikean käden halvaantuminen ja häntä ei näin voida laskea aidoksi vasuriksi.

Lähestulkoon jokainen maailmankuulu näyttelijä on vasenkätinen, sehän on itsestään selvää, että Rock Hudson on näitä poikia, mutta myös: Marilyn Monroe, Nicole Kidman, Tom Cruise, Danny Kaye, Diane Keaton, Steve McQueen, Marcel Marceau, Kim Novak, Keanu Reeves, Julia Roberts, Mickey Rourke, Telly Salavas ja sammakko Kermit the Frog ovat vasureita. Ja näyttelijöiden parhaimmistosta voi vielä erikseen mainita vasenkätisen belgialaisen Thalian jättiläisen Jean-Claude Van Dammen ja Suuren Suomalaisen oikeakätisen Ohjaajan, Renny Harlinin, luottonäyttelijän Sylvester Stallonen.

Kiraalisina käsitteinä vasenta ja oikeaa on vaikea määritellä. Niiden käsittämisestä saattaisi kuitenkin olla hyötyä sellaiselle henkilölle, joka ei pysty ymmärtämään sellaista äärimmäisen yksinkertaista asiaa kuin neljättä ulottuvuutta. Kuten kaikki muistavat Ludvig Wittgenstein sanoi Tractatuksessa: "Oikean käden käsineen voisi vetää vasempaan käteen, jos sen voisi kiertää ympäri neliulotteisessa avaruudessa" (Tractatus 6.36111; suom. Heikki Nyman). Eli havainnollistaminen tapahtuu siten, että pannaan oikean käden käsine oikeaan käteen. Vedetään se pois kädestä kääntämällä se samalla nurin päin ja vedetään käsine sitten vasempaan käteen. Jos joku ei tästä havainnollistamisesta vielä ymmärrä neljännen avaruusulottuvuuden olemusta, blogihenkilö ei ota siitä minkäänlaista vastuuta. Toisaalta mitään muutakaan havainnollistamiskeinoa ei henkilöllä ole tiedossa.

Vielä lopuksi sanottakoon, että kateelliset oikeakätiset voivat lohduttaa itseään sillä, että vasenkätiset ovat monissa yhteiskunnissa jääneet ilman aviopuolisoa, ja näin on vielä nykyisinkin afrikkalaisissa yhteiskunnissa. Tosin monet aviopuolison löytäneet oikeakätiset saattavat laskea tämänkin vasureille lisäeduksi. Mistäpä senkin tietäisi?

Maailman öljyjuhlat ovat päättymäisillään,

Jos haluaa uskoa mustimpia uhkakuvia, joita on esiintynyt jo viimeiset neljäkymmentä vuotta. Rooman Klubin ensimmäiset ennustukset säikäyttivät maailman muutamaksi päiväksi pois tolaltaan joskus historian hämärässä, kaukaisella 60-luvulla, jolloin oltiin muutenkin monella tavalla oman minän ulkopuolella ja näyt olivat joskus vielä Rooman Klubin näkyjä psykedeelisempiä.

Vielä on kuitenkin öljyjuhlien aikaa ja voimme ihailla esimerkiksi googlailemalla rikkaimman öljyyvaltion, Saudi Arabia, uskonnon ja öljyteknologian uljaita muistomerkkejä. Googlen karttoja katsellessa löytää kaikenlaisia.

Mekka on kristityiltä kielletty kaupunki. Blogihenkilö oli hamassa nuoruudessaan, iloisella 80-luvulla (epäilijöille tiedoksi, että nuoruus on suhteellista) juuri Mekassa kielletyn alueen ulkopuolella häissä, joissa ei tanssittu valssia vaan rivitanssia erikseen naisten ja miesten puolilla. Puolisolla ja henkilöllä itsellään on näin muistoja, joita voi joskus haikeana vaihdella. Tosin tuntuu siltä, että jokaisella kerrontakerralla muistoista on tullut uudenlaisia. Pitääpä mielen molemmin puolin virkeämpänä.

Täältä löytyy maailman suurin öljykenttä ja sen lähettyviltä sotilastukikohta. Kentällä on salaisuuksia, joilla on merkitystä Irakin sotaakin ajatellen. Mutta mitäpä näistä. Öljylähteet pumppaavat ulos mustaa kultaa, mutta tulos on paikallisesti usein erämaata viheröittävää, öljyä saa vaihdettua vedeksi siellä täällä vaikka vihreä on vielä vain pieniä plänttejä autiomaan tyhjyyden ympäröimänä.

Maailman suurimmat öljysatamat, ovat Al Khobar’issa ja Ra’s Tanura’ssa Persian lahden rannalla (10 % kaikesta maailman öljystä kulkee Tanuran kautta).

Pääkaupunki Riyadh on rakennettu keskelle erämaata. Se oli vielä neljännesvuosisata sitten epämiellyttävän kuuma, mielenkiinnoton, suureksi kasvanut kylä. Nyt se on Arabian helmi, vihreä ja ylellinen. Boomi alkoi, kun uusi Saudi-kuningas, äskettäin kuollut Fahd bin Abdul Aziz, määräsi kaikki ulkomaiset suurlähetystöt muuttamaan maan kaupan keskuksesta, Jeddasta Punaisen meren rannalla, omaan pääkaupunkiinsa, Riyadhiin, ja suurten ulkomaisten firmojen Saudi päämajat muuttivat perässä. Kuninkaan käsky johtui historiallisista ja pieteettisistä syistä. Moderni Saudi Arabia muodostettiin kolmesta kuningaskunnasta (läntinen, keskinen ja itäinen), joista keskimmäisen pääkaupunki oli Riyadh. Saudien kuningashuone, alun perin beduiineja ja kotoisin Arabian niemimaan pohjoisosista alueeltanimeltä Najd, hallitsi Keskistä kuningaskuntaa ennen kuin yhdisti kaikki kolme.

Medinan Profeetan moskeija on rakennettu Muhammedin Medinaan pakenemisen (vuonna 622, kymmenen vuotta ennen kuolemaansa) kunniaksi. Myös joitakin alueita Medinasta on kielletty vääräuskoisilta, vaikka suuret osat kaupunkia ovatkin ”vapaita” meille kuffar’eille ja näin ollen myös jumalattomalle kafir’ille kuten blogihenkilö.

Viileä vuoristokaupunki ,Taif, on kuninkaan kesäkaupunki. Siellä oli vielä pari vuosikymmentä sitten ”alkuperäistä” Arabiaa kaikkien ihailtavana. Nyt se on moderni pakopaikka rikkaille saudeille, jonne kuffar’eillekin on pääsy sallittu.

Muistoissa kaikki vanha on tietysti parempaa, ja nykyisyys on täynnä hapatusta. Tämä ehkä kertoo enemmän muistelijan mielestä kuin asioiden todellisuudesta.

News reading not internet user metering

stupid (siis blogihenkilö) kuten Arvoisa Lukija on jo varmasti huomannutkin. Eli henkilön viimeöinen teknomökellys ja nuorekas innostus internetin kierrosluku- tai nopeusmittarin olemassaolosta oli yhtä ennenaikaista kuin tiedot Mark Twainin kuolemasta. Tosin kuolluthan hän tietysti jo on (toivottavasti tämä ei tullut liian kovana shokkina A. Lukijalle näin aamun muuhunkin ankeuteen tai kirkkauteen, miten kukin sen katsoo).

Eli tuon edellisen postauksen tekno-optimistinen internet-mittari esittääkin Akamai’n (suuri internet palvelujen järjestäjä) laskemia News-saittien liikennemääriä. Mukana ovat kaikki suurimmat News portaalien tarjoajat.

Se on silti mielenkiintoinen. Mm. näemme, että Amerikan ja Euroopan teknorakkauden syvyydessä on vielä suuria eroja. Blogihenkilön naputellessa kiireen keskellä tätä postausta (ei voi sanoa lastuksi) Akamai Net Usage Index'in maksimi viimeisten 24 tunnin aikana on ollut kello 0400 pm (olisiko EDT) 1,947,782 uutistenlukijaa minuutissa. Viimeisten 24 tunnin aikana on Amerikan uutistenlukijoita ollut huippuminuutilla 1,760,410, kun Euroopassa on huippuminuutin aikana lukijoita ollut vain 265,943. Juuri tällä hetkellä näyttää eurooppalainen lukijakuorma olevan +140 %, amerikkalainen -11 % ja aasialainen +98 %, eli Euroopassa ja Aasiassa huimasti yli normaalin perjantaiaamun uutiskulutuksen, vaikka uutisissa ei näytä (pikainen vilkaisu YLE:n, BBC:n ja CNN:n sivuille) tapahtuvan mitään erityistä.

Akamai kuvaa palveluaan näin:

” Akamai is aggregating data on behalf of over 100 leading news portal customers from around the world. Collectively, this data will determine the consumption level of news in real-time, as well as capture peak page views delivered across the Akamai Platform in any 24-hour period.”

Tilanne 19.8.2005 08.39 (source Akamai):

Internetin kuormituksen

Näkee WEB-saitilta, joka löytyi Linkon informatiivisen linkkisaitin kautta ja osoite on täällä.


Näytöltä näkee viiden minuutin ajoin päivittyvän käyttäjämäärän per minuutti. Käyttöasteen eri mantereilla (prosentteina yli ”normaalin”) ja ”nopeusmittarin”, joka kertoo, miten netti jaksaa kullakin hetkellä. Eipä siitä ehkä suurta hyötyä tavalliselle käyttäjälle ole, mutta voimmepa tarkistaa onko syytettävä koko nettiä vai vain omaa palvelinta tietojen hitaasta vaihdosta.

Linko antoi myös linkin bloggerin saitille, josta voi imuroida Wordiin lisäohjelman Blogger for Word'in, jolla pystyy lähettämään lastunsa suoraan blogiin edes selainta aukaisematta. Sen imurointiohjeet löytyvät täältä.

Tämä on koelähetys, jos näette sen niin homma on onnistunut todella helposti.

P.S. Pieni viilaus tarvittiin, mutta vika oli käyttäjässä.