alitti Niilin (standardiarabiaksi Al Bahr al Azraq)(korjaus lisätty 15.9/blogihenkilö) lomaltaan, että Saharan mustan alueen kuva blogihenkilön aiemmasta lastusta ei enää ole paikallaan. Tämän linkin pitäisi toimia siellä Timbuktussa asti, mitä lie google tehnyt, kun ihan hyvän linkin meni pilaamaan. Henkilö yritti katsoa, vaan eipä näkynyt Mr. Bones'ia Timbuktun satelliittikuvassa, ei siinä tosin näy paljon muitakaan yksityiskohtia.
Mutta mitäs viiruja nämä ovat, jossakin Kaksoisvirtojen maan pohjoisosien taistelupaikoilla, sunnialueilla? Eivät oikein näytä B-52-pommikoneiden jättöjuovilta, niiden olisi pitänyt hajota pilvimäisiksi. Jos eivät ole jättöjuovia niin mitä hittoja ne sitten...
Kaksoisvirtojen maan luoteisosasta löytyy tälläinen koiranoksennusta (anteeksi sinne Timbuktuun päin) muistuttava sinertävä vaahtomainen pläntti, ja keskeltä hedelmällistä viljelysaluetta vielä, mitä, mitä? Maailma on ihmeitä täynnä.
Poria eivät länsimaailman vakoilujärjestöt ole järin tärkeäksi määrittäneet ja niinpä googlen satelliittikuvasta ei kunnolla erota onko henkilön virtuaalituttu ja Arvoisa Porilainen Lukija käymässä kesäasunnollaan Porissa, Kirjurinluotoa vastapäätä. Eikä erota edes sitä onko jatsien aika. Muuten, kovin kauaksi merenrannasta on entinen satamakaupunki Pori joutunut vuosisatojen aikana. Pian kai nykyisetkin satamat joudutaan sulkemaan ja rakennukset modifioimaan eksoottisiksi asuntokomplekseiksi rikastuvalla, keskiluokkaiselle porilaisporvaristolle.
Mutta mikäpä siinä, Yyterin suloiset sannat ovat ihan lähellä. Blogihenkilökin on niiltä sannoilta joskus lähtenyt purjelaudalla kohti suuria seikkailuita, joilla meinasi henki mennä , kun joutui kesäisenkylmän ja purevantuulisen Pohjanlahden aaltoihin ilman lämpöpukua. Kylmässä vedessä ja vain vähän lämpimämmässä ilmassa henkilöltä kutistui egon lisäksi muutakin niin, ettei oikein olisi kehdannut uimakopissa vaihtaa kuivia vaatteita päälle, mutta tehtävähän sekin oli.
Vähän etelämpänä Malmin lentokenttä on perinteikäs ja "perinteisten" 30-40 lukujen lentokenttien näköinen monine kiitoteineen, joista tosin vain kaksi (itä-länsi-suuntainen 09 ja 18 pojois-etelä-suunnilla) ovat enää käytössä. Jostakin syystä blogihenkilö ei koskaan ole laskeutunut 09:lle, vaikka 18:aa, ja sen vastasuuntaa 36, on "joutunut" käyttämään aika paljonkin vuosien aikana. Intomielisenä ilmailuihmisenä blogihenkilö on intohimoisesti Malmin kentän säilyttämisen puolella. Se on kulttuurihistoriallisesti arvokas, siellä on valmis infrastruktuuri ilmailulle, eikä sen kaltaiselle ilmailulle ole osoitettavissa vaihtoehtoista paikkaa Helsingin ympäristössä. Usein mielipiteitä muokataan harhaluulojen vallassa. Ja kukaan ei tietysti mielellään halua uutta lentokenttää ihanan rivitalonsa naapuriin.
Pienkoneet eivät kuitenkaan aiheuta sanottavasti melua, Seutulan kenttään verrattuna melua ei edes huomaa, joten siitä ei tässä ole kysymys vaan periaatteellisesta "me versus ne"-asenteesta. Kaikkien muiden toimet ovat aina ärsyttäviä, jos niitä halveksii tai ylenkatsoo, henkilökohtaisilla tai ideologisilla perusteilla, sillä ei ole niin suurta väliä. "Niiden toisten" harrastus tai työ, ilmailu Malmin tapauksessa, on tarpeeton ja vahingollinen ja pitää ehdottomasti lopettaa; kaikki "meidän harrastukset" ovat välttämättömiä, kehittäviä ja ihmiskunnalle erityisen hyödyllisiä. Ja muutenkin "meidän" täytyy päästä lentämään milloin haluamme mennä Kanarialle, Kreikan saarille tai Mallorcalle, ja haluamme lentää nimenomaan Seutulasta, "meidän lentokoneemme" ei tietysti saastuta tai metelöi, ne ovat "ne muut"...
Hoh hoijaa.
Ja vielä muistutukseksi matkalle:
Jos hyväksymme, että sallimus tai sattuma ohjaavat toimiamme, hylkäämme luovuuden mahdollisuuden. Vain vapaa sielu voi olla luova.
8 kommenttia:
"Vain vapaa sielu voi olla luova."
hm ja hm...
Anna ratsullesi vapaus ja katso kuinka käy. Eikös UT:ssa sanota vapaasti mieleen muistutellen, että "missä Herran Henki on, siinä on vapaus".
vapaus vs. vankeus
Lapsi saa leikkiä luovasti omassa rajattomassa vapaudessaan - hiekkalaatikollaan...
Nyt pidätän itselleni vapauden keittää perunoita ja miettiä yrittämisvapautta.
Ai juu, jäi sanomatta. Kyllä sinä, Sulka, oikein näit. Minähän siellä Kirjuria vastapäätä eilen jännitin, kestävätkö isot pleksilasit vai putoavatko korkealta huono-osaisen alemmissa kerroksissa seilaavan niskaan. Leikin sellaista leikkiä, ettei minun tarvitse panikoida. Putoavat jos putoavat. Ja putoavathan ne, lentokoneetkin. Kauhistuttavaa ajatellakin, että kohta taas täytyy kestää turbulenssit ja näyttää coolilta.
Olin valinnut sanani huonosti. En tarkoittanut sitä niin vaan: jos olemme Jumalan - sallimuksen - käskyjen olla tai jos meidän kaikki toimemme ovat aina ennalta määrättyjä niin, että missään tilanteessa emme voi toimia vapaasti, eli meillä ei ole vapaata tahtoa, silloin ei voi olla luovuuttakaan ja Taide teollinen korkeakoulu, Sibelius Akatemia ja Oriveden kirjoittajakoulu voidaan saman tien lopettaa.
Eli tuo lauseeni oli yltiöraivokas hyökkäys vaapaan tahdon vastustajia kohtaan!
Lentäminen on kivaa, Liisa, erityisesti turbulenssissä. Nojaa istuimeen, rentoudu ja nauti. Kuolemaa täytyy pelätä enemmän jopa Porin kaduilla ja varsinkin ajaessa Porista Yyteriin, ovat ne maalaiskaupunkilaiset sen verran varomattomia autonsa ratissa.
Noh niin siellä ei olla yhtään pysytty kärryillä viime viikkojen tapahtumista. Me on keretty palata Saharasata koto-Suomeen ja sitten otettu äkkilähtö Niilille. Nyt risteillään felukilla jossain Luxorin tienoilla. Nih eihän meitä silloin voi Timbuktussa nähdä, eikä sinne asti koskaan päästykään, kun olosuhteet kärjistyivät.
Hei, me tiedetään se musta läikkä Libyassa: on 'sensuuri', pitihän se arvata. Oo kiltti, kerro meille mitä se musta tekee Libyan autiomaassa, kun kumminkin tiedät? Pilvikö? Heinäsirkkoja? Sotilasparakkikyliä?
Mr Bones & Dee
Pyydän sydämestäni anteeksi matkailijoilta, oli livahtanut Niilillä (vieläkin) seikkailu ohi muistin, vaikka silmät sen kyllä olivat todenneet ja viestit lähteneet kohti muistinystyröitä vai millä sitä muistia manipuloidaan.
Niin kuin näkyy musta läntti on syvällä Saharan autiomaassa ja sen nimi Waw Namus, kraaterijärvi, tulivuori on jo sammunut, lähin lentokenttä on kyläpahasessa nimeltä Waw Kabir, jonne on toistasataa kilometriä matkaa.
En osaa mitenkään sellittää sitä mustaa satojen kilometrien pituista huntua, joka leviää lounaan suuntaan, olisiko jossakin tekemisissä laavapölyn kanssa, joka lentäisi ehkä hienona seoksena muun tomun seassa ja tummentaisi kirkkaan keltaista Saharan hiekkaa. Pitäisi olla geologista tietoa, jota ei ole. Uskomattoman mustaa, kun ei näissä vakoilukuvissakaan näe mitään yksityiskohtia kuin kahdesta varsinaisesta kraaterista. Koko systeemi on jotakin parikymmentä kilometriä halkaisijaltaan.
Katsoin myös google earth'illä samoin tuloksin.
Että konspiraatioteoriat täytyy taas heittää romukoppaan:))
Ihan pakko korjata näinkin oppineen lentäjän kuin Hanhensulan harhaluulo, että lentopelossa olisi kyse kuolemanpelosta. Pikemmin päin vastoin. Tilanne on sama kuin 18 karaatin migreenissä: kuolema ei akuutissa vaiheessa voisi vähempää kiinnostaa; korkeintaan niin, että jospa tuliskin mutkun ei.
Kysymyshän on tietysti elämää ja kuolemaa suuremmasta vihasta, ettei pääse tiikerin sieluun. Kyse on vallasta ja hallitsemisesta, raivosta, ettei ole itse ohjaimissa.
Eikä siinä paljon auta viina tai xanorit. Nöyryyttävää, ettei ole valtaa itsensä ylitse, ei ole oman elämänsä herra.
Mää luultavasti poikkean kanssa Luxoriin ja vissiin Assuaniinkin, kun kohta siellä päin käyn.
Sulka sitten katsoo taas pöllyääkö laavapöly! Ooon muuten käynyt joskus oksentamassa Kuninkaiden laaksossa. Uskomatonta, ettei sielläpäin ollut nakkikiskaa tai edes hesburgeria. Mää en ollut syönyt koko päivänä. Eikä vedentippaa missään, oltiinhan Saharassa. Ja sitten vielä takaisin tullessa joku yksilöllisyyttään toteuttava jengi pidätteli meidän autoa monta tuntia jonkin talorähjän edessä. Mustasta kivestä näin, että piti pitää suunsa kiinni. Sillä ehdottomasti: minähän vieraalla alueella olin. Ja joku kävi vielä kuiskaamassa mun korvaani, että on kristitty... psst ... Enhän minä muuta kuin: ihan kiva.
etsiskelin eilen kotiseutujani niissä satelliiteissa. suomen suhteen oli hankaluuksia ja helsingin ympäristöön en edes yrittänyt ja suomen kuvat eivät olleet yhtä tarkkoja kuin esim. aasian.. tai ehkä silmät olivat jo niin kierossa että kaikki näkyi sameana mitä lähemmäs zoomasi.
suomenlahdella näkyi lentokoneiden valkoisia jälkiä :)
ja sitten kummallisia: miksi Perämeren keskellä on hiekanvärinen pitkämäinen alue? onko se kohonnutta merenpohjaa? vai Kalajoelta kulkeutunut hiekkasärkkä? lisäksi eteläsuomessa harjun ja meren välissä näkyi monessa kohtaa oranssipunaisia, lienevätkö peltoja, taikka teollisuusaluetta? paperitehtaat olivat vaaleita (auringossa kimmeltäviä?) plänttejä.
mutta pohjoisnavalla ei ole enää juuri ollenkaan jäätä jäljellä! passaun kolmen joen risteyksessä näkyy hyvin vetten eri väri, niin kuin pitääkin kun niin väitetään. tarkistamatta jäi näkyykö kiinan muuria. ^^
Hyvä idea, joo mekin lähdetään nyt muurille on niin itkettävää elämää Niiliilä, liikaa mustaa´libyassa. Toiset jokirosmot yllätti ja veivät Deen iridiumin, nyt ollaan surkuna ja ilman yhteyksiä. Jos sinne itkumuurille ainakin ajatuiksissa.
Mr Bones ja Dee
Lähetä kommentti