20.9.2005
Oma napa
n aina lähellä blogihenkilön sydäntä, vaikka tämä näyttääkin pitkältä ja laihalta kuin vuosi 1867. Edellinen vuosi oli suomalaisille vielä sitäkin huonompi, siitä nimittäin sanottiin laulussakin, että: "...vuonna kuusikymmentä kuusi, tuli voimaan laki uusi, kiellettiin viinaa keittämästä, juomapäiviä viettämästä..." Ja tämä johtaa tietysti ajattelemaan lempifilosofiaan, jota samalla vihaa sydämensä pohjasta.
Jean-Paul Sartre’en tutustuminen romahdutti henkilön maailman täydellisesti.
Siihen saakka henkilön elämä oli ollut ilottelua päivästä päivään. Kaikista synneistään oli voinut tyytyväisenä syyttää muita: pääasiassa ymmärtämättömiä vanhempia, vanhinta siskoa, opettajia ja Vistilän Tarmoa, jolta oppi tupakoinnin hyödyllisen ja jalon taidon, josta henkilö kovasti kohtaloaan valittaen pääsi eroon viime vuoden syyskuun kolmantena päivänä kello 3:36 ip; tai Knuuttilan mikä-sen-nimi-nyt-olikaan, joka veti blogihenkilöä epäreilusti turpiin yhdellä välitunnilla niin, että henkilön täytyi vollottaa surkeuttaan lähes koko eläinopin tunti, kun ei saanut ylpeyttään koottua kasaan ennen kuin tunnin lopulla, mutta opettaja Litja ei siitä sen kummemmin onneksi välittänyt. Se Knuutila oli myös hyvä hyppäämään korkeutta ja siitä tulikin sitten voimistelunopettaja, eikä se koskaan jutellut filosofeista, niin kuin tupakoiva Tarmo ja sen kyynikkoystävä, Jouko Peltonen.
Mutta Sartreen tutustuminen siis muutti blogihenkilön elämää, ja erittäin epämukavalla tavalla.
Sartre nimittäin närisi henkilölle, että tämä on itse vastuussa omista teoistaan, mikä olisi ehkä ollut kohtuullisen helppoa kestää. Mutta Sartre sanoi myös, että henkilö on vastuussa tekojensa kaikista, etäisistäkin, seurauksista. Eli tehdessään hyvää tekoa, jonka tekee hyvässä tarkoituksessa jollekin hyvälle ihmiselle, henkilön on oltava akuutisti tietoinen tekonsa muistakin seurauksista, mutta tämän tuskallisen tietoisuuden ei saa antaa johtaa nimilismiin tai täydelliseen passiivisuuteen kaikkien päätösten edessä. Lisäksi ihminen rakentaa itse itsensä, ja luo itsensä uudeksi jokaisella teollaan.
Tätä voi tarkastella hyvin Irakin sodan suhteen, sitähän arvostellaan tai arvostetaan kovasti riippuen siitä, kuka sitä tarkastelee. Blogihenkilö ei osaa päättää, onko meidän kaikkien, mukaan lukien Knuutilan mikä-sen-nimi-nyt-olikaan ja irakilaisten naisten, lasten ja vanhusten, edun mukaista se, että amerikkalaiset aloittivat sodan, jolla taattiin, että Saddam Hussein ei enää ole vallassa tapattamassa muutamaa sataatuhatta irakilaista joka vuosi. Vai olisiko ollut parempi antaa Saddamin olla oloissaan ja olla tappamatta lähes koko irakilaista sotaväkeä ja olla aiheuttamatta, suoraan ja epäsuorasti, tuhansien siviilien kuolemaa siinä sivussa.
Blogihenkilö ei onnekseen joutunut ajattelemaan oikeaa vastausta tähän ongelmaan, ajattelusta olisi tullut vähintäänkin päänsärkyä, ehkä jopa kirkkaita, sahalaitaisia ja monivärisiä näkyjä.
Alla on Rauno Räsäsen johdattamana löytyneen filosofi-testin tulos.
Blogihenkilö on aina luullut olevansa kyynikko, mutta testi osoittaa vastaansanomattomasti, että vain 30 % henkilön mielestä on kyyninen. Ja ylimpänä listalla ovat Sartre ja Nietzsche (jonka nimeäkään henkilö ei osaa kunnolla kirjoittaa lunttaamatta ja jota henkilö on lisäksi aina tyhmyyttään ajatellut kyynikoimpana jopa kyynikkojen joukossa). Muuten sijalla 11 ja 59 %:n vaikutuksella on munkkiveli, filosofi ja konseptualisti Ockham, jonka mukaan on nimetty Ockhamin leikkuri ja joka ei pitänyt ajatuksesta, että "se, mikä on, silloin kun se on, on välttämättä", vaikka ei blogihenkilöllä ole mitään sanottavampaa ongelmaa tämän selkeän ajatuksen kanssa, joka lisäksi näppärästi selittää sen, miksi henkilö itse ja koko muu elävä luomakunta, tietoiset ja tiedottomat, ovat olemassa.
Ochamin leikkurihan kai sanoo, että ilmiön selitykseksi on valittava selittävistä teorioista se, joka on yksinkertaisin. Eli, että asioita ei tulisi monimutkaistaa tarpeettomasti. Tästä voidaan päätellä, että George W. Bush ja hänen hallintonsa eivät, irakilaisten onneksi, ole Ockham’in oppilaita. Muutenhan he olisivat tietysti pommittaneet koko Irakin kivikauteen, niin kuin kai jotkut hallinnon ockhamilaiset haukat olisivat halunneetkin.
Alla siis filosofisaitin mainosten jälkeen näkyvät blogihenkilön testin tulokset:
SelectSmart.comEthical Philosophy Results
Post your comments on the Discussion Board. -- Thanks from SelectSmart.com
· The list below is modified by your input. The results are scored on a curve. The highest score, 100, represents the closest philosophical match to your reponses. This is not to say that you and the philosopher are in total agreement. However this is a philosophy that you may want to study further.
Click here to open a new Ethical Philosophy Selector page. To return to the Ethical Philosophy Selector page with your current scores, use your back browser button.
Your Results:
1. Jean-Paul Sartre (100%) Click here for info
2. Nietzsche (95%) Click here for info
3. Kant (91%) Click here for info
4. Stoics (85%) Click here for info
5. Spinoza (83%) Click here for info
6. Epicureans (80%) Click here for info
7. David Hume (74%) Click here for info
8. Aquinas (72%) Click here for info
9. Aristotle (65%) Click here for info
10. Nel Noddings (61%) Click here for info
11. Ockham (59%) Click here for info
12. John Stuart Mill (57%) Click here for info
13. Jeremy Bentham (52%) Click here for info
14. St. Augustine (52%) Click here for info
15. Prescriptivism (45%) Click here for info
16. Thomas Hobbes (45%) Click here for info
17. Ayn Rand (40%) Click here for info
18. Cynics (30%) Click here for info
19. Plato (21%) Click here for info
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tein oman testini aika rennosti lonkalta, joskaan en kieli poskessa vaan harkiten.
Odotin itse tällaista tulosta, jonka sinä sait, mutta kappas vain.
Ilmeisesti yhteisöllisyyden kaipuu, joka kytee minussa kuin ristiriitainen ensi rakkaus, nosti pintaan vanhat, maltilliset hyve-eetikot.
No - sijoittuihan Sartre minullakin jo kolmanneksi, vaikka ero kärkeen oli jo yllättävän selvä.
Ehkäpä testitulokseni olisi vielä 25 vuotta vuotta sitten näyttänyt Nietzschelle ja Sartrelle ykkössijoja.
John Stuart Mill 100%
Utilitaristi.. minäkö?!
Minulle Sartre ja vähän vähemmän Nietzsche ovat "aina" olleet tärkeitä pääsekoittajia, joten siinä mielessä osui, vaikka vastasin myös vähän lonkalta. Ehkä sillä tavalla tulee todempi tulos? Pitkään ajattelemalla saattavat mielipiteet ja toiveet sekoittua liikaa.
Tristan luepa lastusi nimeltä "Kiva pikku päivä" (19.9.2005) ja ajattele uudestaan ihmettelyäsi;))
Lähetä kommentti