25.3.2005

Elämän oikeus, oikeus elämään

Kun blogihenkilö naputtelee tätä aivan liian myöhään kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä, edessä studion pöydällä on pieni pehmeäkantinen kirja vuodelta 1988, jonka etulehdillä on lontoolaisesta Evening Standard-lehdestä kirjaa koskeva lausunto (itse käännetty tähän): ” (Kirjoittaja) tarjoaa henkeäsalpaavan näkymän, ei vain maailmankaikkeuden menneeseen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, vaan tieteellisen neron ajatusmaailmaan...”.

Mitä elämä on, on askarruttanut blogihenkilöä suunnattomasti koko pienen ikänsä, ja erityisesti eilen ja tänään kun Kiiltomadolla yritettiin asiaa oikein joukolla selvittää. Keskustelun aiheena (jossakin vähäpätöisessä haarassa vain) oli myös abortin oikeutus.

Blogihenkilö tutisee jo muutenkin, ainakin otettuaan vähän liikaa mielijuomaansa, XO armagnac’ia eli Ranskan Gascogne’ssa polteltavaa eau de vie’ta. Muita kuuluisia cascognelaisia ovat tietysti Cyrano de Bercerac ja d’Artagnan, joten Arvoisa Lukija ymmärtää hyvin, miksi alueen juomat ovat blogihenkilölle niin rakkaita. Lisäksi siitä saa nenäänsä, joka blogihenkilöllä muistuttaa jossakin märin Cyranosta, vienon punertavan hehkun, joka hämärämmässä valaistuksessa menee aivan hyvin kalliista, aurinkoloman rusketuksesta.

Tutinastahan sitä piti...Siis eilen illalla blogihenkilö tutisi ensin vaivoin hillitystä raivosta ja vaipui sitten syvän ajattelun aiheuttamaan liikuntakyvyttömyyteen, tosin puoliso väitti blogihenkilön nukkuneen After the Ice-kirja sylissä ja televisio musiikkikanavalla, jolla oli jossakin vaiheessa kuulemma esiintynyt Kylie uudessa korsetissaan.

Mutta kaikki tämä on pelkkiä pahoja puheita ja panettelua. Todellisuudessa blogihenkilö siis ajatteli, keskusteli jumaliensa, eli omantuntonsa kanssa. Ja kohteena oli elämän tarkoitus, oikeus elää, oikeus ruumiiseensa ja kaikki näihin liittyvät ongelmat. Joten ymmärrätte varmaan mistä tutina johtui. Aivan oikein, äksynaisten vihan pelosta tietysti.

Blogihenkilöllä on aina ollut sellainen vaivalloinen ominaisuus, että hän ei tiedä mitä mieltä hän on, ennen kuin sanoo sen ääneen tai kirjoittaa johonkin. Ajattelu sinänsä tuo pelkkiä kiitäviä ajatuksia, joiden perässä on vaikea hitaalla käsityksellä pysyä ja jotka eivät pysähdy edes sellaiseksi ajaksi, että niitä voisi ruveta nimittämään joksikin. Tämä siis ilman muistiinpanovälineitä.

Joten jossakin vaiheessa yön pimeinä tunteina blogihenkilö oli kirjoittanut Katja Lindellin herättämänä puheenvuoron Kiiltomadolle aiheesta Abortti ja jatkoi sitä vielä kiirastorstaina kirjailija Jani Saxellin yllyttämänä. Että sellaisia hullutuksia sitä tulee armagnacin vaikutuksessa ja jälkitilassa tehdyksi.

Blogihenkilö näyttää olevan sitä mieltä, että kaikki ihmiselämä on korvaamatonta ja että kohdussa elävä sikiö on jo ihminen. Viimeiseen puheenvuoroon tuli Katja Lindelliltä vastine, jossa hän näytti sanovan, että hänen mielestään sikiö ei ole ihminen. Asia on tältä osin selvä, on kaksi kantaa asiassa, joka on elämän perusasioita ja molemmat ilmaistu niin, että niissä ei näytä olevan neuvottelutilaa.

Blogihenkilö toki ymmärtää, että naiselle, joka joutuu miettimään keskeyttääkö raskauden vai ei, tilanne on raakaa todellisuutta, jossa usein hyvin nuori äiti miettii peloissaan voiko riskeerata omaa henkeään vai uhraako lapsensa hengen. Aborttia mukavuussyistä haluava saattaa olla samanlaisen ahdistuksen vallassa, lisäksi hän ehkä tuntee jälkeenpäin syyllisyyttä.

Katja Lindell sanoi, että hän näkisi mielellään joidenkin historiallisten henkilöiden joutuvan abortin kohteeksi, ja otti esimerkiksi Stalinin.

Mielestäni tällainen argumentointi on vailla moraalista perustaa. Jokainen ihminen on hyvä, puhdas ja synnitön syntymähetkellään. Äitinsä vakuutuksen mukaan jopa blogihenkilö oli tällainen ihminen. Stalin päätyi lopulta omiensa murhaamana maailmanhistorian sylkykupiksi. Blogihenkilö päätyi kirjoittamaan tätä blogia kello 3.30 Brysselin aikaa keväisen yön pimeyden kolkutellessa studiohuoneen ovea ja mustarastaan laulellessa pihapuissa harjoittelulaulujaan.

Ihminen on sellainen, joksi hän on elämässään kasvanut vapaata tahtoaan käyttäen ja sattuman oikkuja kiroillen tai kiittäen.

Sama kirja on edelleen blogihenkilön pöydällä ja Katja Lindellin esimerkille blogihenkilö ehdottaa ajateltavaksi vastaväitteeksi kirjan, Brief History of Time, kirjoittajaa Stephen Hawkin’ia, fyysikkoa, joka puhuu mustista aukoista ja ajan historiasta.

Jos hän olisi kohdussa nyt, jolloin harrastamme avant-garde-lääketiedettä, hänet olisi keskeytetty, abortoitu, lopetettu, meidän kaikkien on vaikea käyyttää sanaa murhattu näissä tilanteissa, ennen kuin olisi päässyt syntymään. Ennenkuin olisi ollut ihminen.

Eettiset, moraaliset kysymykset ovat vaikeimpia kaikille ihmisille, saatikka nuorille odottaville äideille, joiden elämän raskaus sotkee täydellisesti.

Ihmiselo on tietysti unta, muuten ei voi ymmärtää, että maailmankaikkeuden kurasta tulee elävä, ajatteleva olento, joka miettii olemassaolonsa tarkoitusta ja pystyy kuvittelmaan ääretömyyden olemusta välineenään vajaan kahden kilon lihasmöykky luukopan sisällä. Jokainen sellainen olio on elämän arvoinen.

36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Abortti - kohdusta hautaan.

Hyvin viisas nainen sanoi minulle kerran tästä aforismista, että voisin alkaa viilailla sloganeita kristillisten seuraavaan vaalikampanjaan.

- Prospero

Saara kirjoitti...

Aborttiasia kyllä kuumentaa tunteita. Vastakkain kun voi vakavimmillaan olla joko naisen tai sikiön oikeus omaan elämään. Molemmissa on puolensa. Nainen, totta kai, häviää miesten mielestä jokaisen tällaisen taistelun. Uusi yksilö on tärkeämpi, tuli sen epätoivottu elämä olemaan millainen tahansa. Nainen on tehnyt virheen ja vastata seurauksista koko loppuelämänsä, tai olla vastaamatta ja jättää lapsi muiden huostaan tai heitteille, miten nyt vain, ajatellaan nyt sitten vaikka katolisten maitten HIViä kantavia katulapsia.

Ylipäätään raskaustapauksissa nainen on tehnyt virheen ja joutuu siis kantamaan vastuunsa. Harvoin kuulee miehestä, joka nuorella iällä ottaisi lapsen huollettavakseen. Toki heitäkin on. Tunnenkin yhden, mutta kyllä sellainen aika harvinainen pakkaus on.

Naiselta viedään oikeus omaan ruumiinseensa silloin kun aborttia ei sallita. Hän menettää oikeutensa oman elämänsä hallintaan. Tämä kärjistyy eri toten raiskauksen kautta raskaaksi tulleen naisen kohdalla. Naisen oikeus omaan ruumiiseensa viedään kahteen kertaan.

Keskenmenon yhteydessä yleensä lohduttavasti puhutaan sikiön menettämisestä, ei ihmisen, mutta abortin yhteydessä asia onkin toisin päin. Sieltähän on aina tulossa potentiaalinen ihminen. Voidaan tietenkin spekuloida myös sillä, olisiko keskenmennyt muutenkaan ollut elinkelpoinen yksilö.

Ainahan voi ajatella, että jokaisen ihmisen elämä tällä planeetalla on elämisen arvoista. Minusta se on aika romantisoitu käsitys. Mutta kuka sitten on sellaisen asian kykeneväinen päättämään, kenen elämä säilyttämisen arvoinen on ja kenen ei.

Itse en usko, että olisin pystynyt aborttia tarvittaessa tekemään, mutta mielestäni omatuntoni päätökset eivät anna minulle oikeutta päättää muiden elämästä. Niin olen ajatellut, että aborttiin valmiit ihmiset eivät ole äideiksi valmiita ja että silloin on kaikille parasta abortit myös hyväksyä. Liikakansoitus ei kosketa pelkästään kehitysmaita.

liisa kirjoitti...

Olen Saaran kanssa niin monesta asiasta eri mieltä, että pitäisi kirjoittaa edellisen puheenvuoron jatkoksi vähintään essee. Olen toki monesta asiasta nähtävästi myös samaa mieltä.

"Mikä nuo sikiötkin elättää" - taitaa olla Punaisen viivan monilapsisen perheen rääkkääntyneen äidin huuto. Sikiö- sanaa siis yleisesti käytettiin lapsen synonyymina vielä sata vuotta sitten Itä-Suomessa.
Millon sikiö on ihminen?
Kun äiti menettää keskenmenossa raskauden loppumetreillä mahdollisuuden tulla äidiksi, menettääkö hän sikiön vai lapsen?

Eniten kummastelen muodikasta ajatusta, että "naiselta viedään oikeus omaan ruumiiseensa silloin kun aborttia ei sallita. Hän menettää oikeutensa oman elämänsä hallintaan."

- Miten niin? Jos nainen on suosiolla ottanut haltuunsa oikeuden tulla mahdolliseksi äidiksi eli on yhdynnässä, silloin hän valitsee samalla lisäklausuulit. Juuri silloin. Monen kannattaisi lukea jippiin Vauva-palstan eilisestä ketjusta yhden potentiaalisen äidin parkumista: kaksi senttiä "sitä" "sinne".

Toinen väite, minkä kohdalla aina pysähdyn, sisältyy myös Saaran viestiin. Nykyisin kuulee kaikenikäisten ihmisten spekuloivan eestaas, milloin on "valmis" vanhemmuuteen. Minusta ei ainakaan ensimmäisen sadan vuotensa aikana kukaan!

Aborttimahdollisuus on hyvä mahdollisuus. Muille; ei olisi koskaan käynyt minulle. Enkä takuulla ollut valmis äidiksi. Eikä ollut valmis isäkään isäksi : = )

Saara kirjoitti...

Aika epätasa-arvoista sekä epäloogista puhetta Liisalta. Naisella on samat oikeudet olla valitsematta "lisäklasuuleita" kuin miehelläkin. Sikäli jos yhdyntä todella ja puhtaasti on mielestäsi tarkoitettu ainoastaan lapsen tekoon, niin tuo väitteesi on jotenkin mahdollista ymmärtää. Muutoin kaikki mitä sanoit kääntyy päälaelleen. Kun "aborttimaahdollisuus on hyvä asia", se pitäisi pitäisi myös pystyä perustelemaan, mutta sinä vedät kaikilta perusteilta maton alta ja silti sanot, että aborttimahdollisuus on hyvä asia.

Ja tuota oikeutta omaan ruumiiseensa pitäisi miettiä sen raiskauksen kohdalla. Minusta ei ole kuitenkaan olemassa joko tai vaihtoehtoa siinä, että raiskatuksi tulleen lapsi olisi sitten jollakin tavalla vähäpätöisempi. Ja kuitenkin raiskaustapauksessa on ihan selvää, että naisen oikeus ruumiiseensa on viety. Hänelle ei ole annettu valinnan mahdollisuutta.


Pyydän saada huomauttaa, että abortti pitää suorittaa tieyn ajan kuluessa, eikä sitä voi verrata raskauden loppumetreillä menetettyyn lapseen.

Huomaapa Liisa mitä sanoin: Jos on valmis tekemään abortin, ei ole kypsä vanhemmaksi. Minä en kysynyt milloin on valmis. Siitä olen varma, että silloin ei ole. Oletko ajatellut, että kun tekee sen lapsen, siihen valmiuteen antaa myös mahdollisuuden.

Saara kirjoitti...

Voi anteeksi, Hanhensulka, että tässä nyt puljaan edestakaisin. Tuli vielä omasta keskenmenosta mieleen, että en kokenut menettäneeni lasta, vaan vasta alun, uuden elämän mahdollisuuden. En voi sitä muutaman viikon ikäisen vauvan alun menetystä millään verrata menetykseen, joka tapahtuu raskauden loppuaikana. Tämä vain on olemassa oleva yksi totuus. Ehkä tämä tunne on myös jokin primitiivinen jäänne ajalta, jolloin ihmisen elo oli kovin pienestä kiinni ja raskaudet epävarmoja, samoin kuin eloon jääminen kaikille osapuolille.

Raskausaika on molemmille, sekä lapselle että äidille kehittymisen aikaa. Sikiöksi kutsutaan lääketieteessä vauvan alkua. Se ei ole vielä valmis vauva, mutta sillä on siihen erinomaiset mahdollisuudet. Itse olen alkanut ajatella vauvanalkuja vauvoina vasta raskauden edetessä. Raskausaikana valmistuu vanhemmaksi, vaikka ei valmis olisi siihen mielestään ollutkaan. Olkoot sitten vaikka kuinka ikävä ajatus.




Tämä ei tietenkään poista eettistä ongelmaa, sitä oikeutta elämään. Mutta onhan toki niinkin käynyt, että joissain tapauksissa abortti on pelastanut äidin elämän. Minunkin keskenmenoni johtui sairaudesta, joka vaati välittömän leikkauksen. Periaatteessa olisin voinut kuolla raskauteen mikäli se olisi jatkunut, ja silloin nämä kolme kullannuppuani eivät olisi koskaan syntyneet. Ikinä ei voi siis tietää, miten ja kenen elämää suojelee ja kenelle antaa mahdollisuuden elämään. Jos olisin joutunut tekemään abortin, olisin menettänyt yhden. Jos en, olisin voinut menettää kolme. Tai itseni.

Hirveän vaikea olisi sanoa, mikä olisi ollut oikein.

hanhensulka kirjoitti...

Kiitos kommenteista, vastaan kunhan ehdin ajatella. Muuten olin huomaamatta jättänyt kolme viimeistä kappaletta pois blogistani. Lisäsin ne sinne juuri, vaikka taisi se teksti sanoa mitä tarkoitin ilman niitä lisä sanojakin.

Syrinx kirjoitti...

Joskus olen tainnut mainitakin, että niissä piireissä, joissa innokkaimmin ajetaan sikiölle ihmisoikeuksia, niitä ajetaan juuri naisten ihmisoikeuksien rajoittamiseksi. Heti synnyttyään ja pysyvästi leimattuaan äitinsä sikiö menettää nämä oikeutensa ja se voidaan tuomita murhasta kuolemaan.

hanhensulka kirjoitti...

Syrinx, hieman yllättävä kommentti. Täysin vapaata ihmistä ei voi olla, koska ihminen ei voi elää ilman ihmisyhteisöä, vaikka on joitakin ihmisiä, jotka näyttävät tekevän näin (esimerkiksi Linkola), mutta tarkemmin katsottuna näin ei ole. Oikeudet ovat suhteellisia, tässä äidin oikeus asetetaan lapsen oikeutta vastaan ja asteikko on joko äidin puolella (feministinen ja polittisesti korrekti kanta), lapsen puolella (tällaisesta ei ole mielessä esimerkkinä) tai puolueeton, jolloin lain tulisi taata kummankin oikeudet, jotka otetaan huomioon tilanteen mukaan ja äidin valinta on ratkaiseva (oma kantani). Tämähän rajoittaa myös isän "oikeuksia" siinä mielessä, että, jos abortti oli elintason perusteella haluttu, vaikutus koskee molempia vanhempia (jos isä yleensä on kuvioissa mukana).

Syrinx kirjoitti...

Vapaata ihmistä ei ole ja Linkola vähiten sitä edustaa. Jokaisella lapsella on oikeus olla toivottu. Minusta huomattavasti oleellisempaa ihmisoikeustyötä on turvata ne niille jotka täällä jo nyt ovat nälkään kuolemassa, orjina, pakolaisina, uskonsa tai värinsä tai muun vastaavan vuoksi vainottuna. Joka päivä meillä kuolee kymmenen Hawkingia nälkään kehitysmaissa. Mutta mehän laskemmekin mukaan vain ne jotka muistuttavat riittävästi meitä itseämme.

hanhensulka kirjoitti...

Syrinx, tuohon en voi vastaankaan panna periaatetasolla. Ja avun kohteita on ei maailmasta puutu, eikä kai leipääkään, jos se tasattaisiin paremmin. Kuitenkin, jos halutaan ihmisen jatkuvan lajina (ja minä haluaisin näin tapahtuvan) syntyvyyttää on oltava koko maailmassa siellä, missä elinmahdollisuudet ovat olemassa, siis myös Euroopassa. Kolmannen maailman kurjuudesta ei tällä pienellä palstalla oikein voi kirjoittaa. Ehkä kirjoitan siitä joskus, olen kiertänyt Afrikkaa aika paljon ja tietysti "vankkoja" mielipiteitä on tarttunut mukaan. Ehkäpä ajattelenkin tätä johonkin tulevaan blogiin aiheeksi, niin voidaan siitä keskustella erikseen.

hanhensulka kirjoitti...

Muuten tuo Prosperon aforismi kiteyttää tämän aborttiasian hyvin täsmällisesti. Hauta lauseessa viittaa ihmiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen ja avoin keskustelu, joka herätti ajatuksia. Pidättäydynkin nyt omien triviaalien kommenttieni suoltamista tässä yhteydessä.

Kirsti

Anonyymi kirjoitti...

Aika jännä homma muuten: pudotin tämän aforismin pois tulevasta kokoelmastani kahden miehen toivomuksesta.

Jos jotain sattuu kiinnostamaan minun kantani aborttin, voin kertoa sen. Hyväksyn abortin. Miettiessäni asiaa ja lukiessani viisaita kommentejanne abortista mieleeni ponnahti karmea jatkoaforismi:

Jokaisella naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.

"Vapaata ihmistä ei ole ja Linkola vähiten sitä edustaa."

Tähän kepeään Linkola heittoon kaipaisin hieman perusteluja.

- Prospero

Anonyymi kirjoitti...

Aika jännä homma muuten: pudotin tämän aforismin pois tulevasta kokoelmastani kahden miehen toivomuksesta.

Jos jotain sattuu kiinnostamaan minun kantani aborttin, voin kertoa sen. Hyväksyn abortin. Miettiessäni asiaa ja lukiessani viisaita kommentejanne abortista mieleeni ponnahti karmea jatkoaforismi:

Jokaisella naisella on oikeus omaan ruumiiseensa.

"Vapaata ihmistä ei ole ja Linkola vähiten sitä edustaa."

Tähän kepeään Linkola heittoon kaipaisin hieman perusteluja.

- Prospero

Syrinx kirjoitti...

Pro, minun Linkola-suhteeni alkaa olla neljän vuosikymmenen mittainen ja olen kirjoittanut siitä itselleni monisivuisen yhteenvedon, yhteinen tuttumme Kiettareella on sen lukenut ja muutama muu myös, ei moni. Odotan äijän kuolemaa ennen kuin palaan asiaan.

Mielestäni maailmassa syntyy tälläkin hetkellä riittävästi lapsia. Kyllä täälläkin maat ja mannut pysyvät asutettuina kunhan päästätte väen tänne. Täällä ei olisi ketään elleivät esivanhempamme Afrikasta olisi joskus tänne spontaanisti tulleet. sallittakoon se nytkin heille. jos joku laji tässä maailmassa uhanalainen on, ei se ainakaan ihminen ole.

Anonyymi kirjoitti...

Syr, toivoisin, että palaisit asiaan nyt. Olen lukenut netistä kirjoittamasi jutun, joka liipasi Linkolaa. Se oli jossain kirjoittajapiirin sivustolla. Tarkoititko sitä? Se oli aika kitkerä tilitys.

Et antanut mitään perusteluja. Olen pettynyt. Sinä olet pettynyt Linkolaan. Miksi?

Kehotan sinua tutustumaan uudelleen Linkolan kirjaan Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Se on tiukin filosofinen ja yhteiskunnallinen puheenvuoro, tiukin Suomessa koskaan kirjoitettu. Se on tosi.

- Prospero

Anonyymi kirjoitti...

Eräs Suomessa kauan asunut ulkomaalainen kertoi tehneensä sen havainnon, että suomalaiset suosivat ja ovat kiinnostuneita uskonnoista, jotka ovat vallitsevina kaukana Suomesta ja joilla ei ole Suomessa mitään todellista merkitystä, koska niiden harjoittajia on Suomessa kovin vähän.
Hän väitti, että Suomessa on tehty väitöskirja, joka kertoo, että Neuvostoliitto vaikutti siihen, että sanomalehdet alkoivat raportoida uskonnoista juuri samaan tyyliin, pitää esillä pieniä uskonnollisia ryhmiä. Tämä oli jo kauan ennen monikulttuurista aikaa. Hän mainitsi Nortamo-nimisen miehen, joka esiintyi ortodoksipappina, mutta oli NL:n lähettämä tätä tarkoitusta varten. Onkohan Tervon "Myyrän" Nortamo viittaus tähän henkilöön?

Syrinx kirjoitti...

Mielestäni linkolalaisuus on samaa ihmiskunnan pelastamista mitä tässä on maailman sivu harrastettu milloin minkäkinlaisten natsien toimesta. Ja ilmanko hänelle löytyy aina mediasssa tilaa kun vihreiden aatteita halutaan äärioikeassa ilmastossa vaalien alla perata. Ilman Suomen Kuvalehteä ja sensukuista jengiä sekin tyyppi olisi tasan nolla.



Eli jos ihmiskunta ei pysty elämään ilman humaaneja periaatteita ja jonkun eliitin diktatuuria, kuolkoon rauhassa sukupuuttoon, voin elintavoillani jopa vähän avittaa.

L:n henkilökohtaisen vakaumuksen synnystä minulla on ihan oma käsitykseni, sen verran hänkin on omaksi edukseen osannut periaatteitaan aina lukea.

Mutta mieluummin joskus privaatisti siitä sitten.

Tuo Johdatus jne on jo aika onneton pohjakosketus. MInun mielestäni hän ei missään perustele että joku agraaridiktatuuri olisi luonnolle sen onnellisempi kuin tämäkään tila. Itse asiassa maanviljelyn keksimistä massiivisempaa ekokatastrofia ihminen ei vielä ole toista tehnytkään.

Anonyymi kirjoitti...

Linkola on tosiaan yksi niistä tyypeistä joiden kohdalla aina ihmettelee että mistä näitä kaivetaan esiin. Ja miksi. Meillä kaikilla on sielulliset vammamme ja tapamme hoitaa niitä, joitakin sitten Suomen Kuvalehti tukee ja toisia ei, siinä se merkittävin ero varmaan.

Kirsti

Karpalo kirjoitti...

Harmillista, Pro että luovuit kokoelmassasi tuosta aforismista. Sehän on vallan loistava. Olisi kiva tietää millä miehet perustelivat tästä lauseesta luopumista.

Mielenkiintoisimpia havaintojani on se että abortin kannattajat vastuttavat intohimoisesti kuolemantuomiota. Abortin vastustajat taas sallivat kuolemantuomion. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi mennä päinvastoin.

En vastusta abortteja, en myöskään kannata niitä. Jokainen joutuu lopulta tekemään omat moraaliset valintansa suhteessa elämään ja kuolemaan. Tiedän että pystyisin halutessani tappamaan ihmisen sen kehitysvaiheesta riippumatta. Juuri nyt en halua.

Kysyisin abortin kannattajilta kumpiko teistä suurempi rikos elämää kohtaan. Tappaa perhonen vai tappaa perhosen toukka?

Anna Amnell kirjoitti...

Karpalo,

tuo väitteesi abortin ja kuolemantuomion kannattajista ja vastustajista saattaa sopia jonnekin Yhdysvaltojen osavaltioista, mutta ei varmaankaan Suomeen.

Henkilökohtaisesti vastustan ehdottomasti kuolemantuomiota. Pahimmillekin rikollisille tulee antaa mahdollisuus katua ja rakentaa uudestaan elämänsä terapeuttien avulla.

Mutta kun aborttioikeutta käytetään selvästikin ehkäisyvälineenä, se on minusta moraalitonta. Miten on muuten mahdollista, että aborttien määrä on kasvanut, vaikka ehkäisyvälineet ovat parantuneet miltei täydellisiksi?

Hanhensulan ei ole tarvinnut pelätä äksyjä naisia ainakaan omassa blogissaan. Mielipiteet ovat olleet täällä asiallisia ja lämminhenkisiä.

Minua järkytti eniten se, mitä Hanhensulka kertoi Kiiltomadossa pikkutytöistä. Heitä pitäisi suojella ennenaikaiselta seksiltä. Samoin se järkytti, kun hän muistutti siitä, kuinka myöhään Englannissa sallitaan vielä abortti.

Pieniä keskosia ei heitetä roskalaatikkoon, vaan heitä rakastetaan ja koetaan kaikin tavoin saada pysymään hengissä. Mutta samankokoinen voidaan abortoida.

Minusta tässä on kysymys lähimmäisenrakkaudesta, jota voivat tuntea kaikki maailmankatsomuksesta riippumatta. Uskonnoilla ei olekaan yksimielisyyttä siitä, milloin "sikiö" muuttuu ihmiseksi, jolla on ihmisoikeudet.

Demokraattisessa yhteiskunnassa on monenlaisia mielipiteitä. Mutta emmekö kaikki ole sitä mieltä, että pitäisi tehdä jotakin lasten suojelemiseksi? Suomessa pikkutytöt tietävät seksin ja ehkäisyn faktat, mutta heillä ei ole henkistä kypsyyttä selvitä tositilanteessa, kun sitä ei ole aina aikuisillakaan.

Pirkko

Karpalo kirjoitti...

Pirkko, esimerkkini oli kärjistävä ja viittasi amerikan käytäntöihin, niin kuin arvelitkin.

Minusta koko asiassa on ongelmallisinta yleinen moraalin heikkeneminen mitä tulee elämän kunnioitukseen. Kohta meillä on oikeus tappaa kuka vaan joka ei sovi suunnitelmiimme.

Saara sanoi että naisella pitää olla päätäntävalta omaan ruumiiseensa nähden. Aivan, niin täytyykin, abortti ei kuitenkaan ihan tarkkaan ottaen kohdistu pelkästään hänen ruumiiseensa, eikö vaan.

Saara kirjoitti...

Perustelin tuon jo aikaisemmin ainoastaan omilla tuntemuksillani. Niin hirveää kuin se onkin, sikiö MIELESTÄNI kehittyy lapseksi raskauden aikana eikä ole hedelmöittyessään vielä valmis lapsi. Se on vasta elämän alun mahdollisuus. Se on vain ja ainoastaan tunne, jonka olen näiden raskauksieni aikana havainnut. Se voi johtua siitä, että keskenmenoja tapahtuu aika paljon. Nainen on oppinut määrättyyn vaiheeseen asti olemaan olematta raskauksistaan liian innoissaan. Mitään muuta perustetta sille ei ole. Joidenkin mielestä tunnen väärin, siihen olen tottunut. Sitä ei ihan perhosiin ja toukkiin vertaamalla saada muuttumaan. En usko että olen moraaliltani rappeutuneempi kuin sellainen, joka vastustaa aborttia. En usko, että olen valmis tappamaan ketään. En myöskään sellaista joka ei suunnitelmiini sovi, niin kuin Karpalo epäili.

Anna Amnell kirjoitti...

Karpalo,

olen ihan samaa mieltä. Joku murhaaja sanoikin äskettäin tekonsa selitykseksi, että joku ohikulkija oli "ärsyttänyt" häntä - pelkällä olemassaolollaan.

Kaikille meille ovat tuttuja tosikertomukset diktaattoreista, jotka ovat eliminoineet kiusalliset henkilöt valokuva-arkistoista ja maan kamaralta.

Keskiaikana jokaisen piti kulkea aseistettuna tai henkivartijan kanssa ainakin kaupunginmuurien ulkopuolella. Henki ei ollut kallis.

Syyt muistuttivat jossain määrin nykytilannetta: aseita kenellä hyvänsä vapaasti käytettävissä (vrt USA), liikaa humalaisia (silloin vettä ei voinut juoda). Sitten oli vielä verikosto (vrt Lähi-Idän maat).

Monet ihmiset olivat myös pahoinpideltyjä ja seksuaalisesti hyväksikäytettyjä lapsuudessa - he olivat siksi häiriintyneitä, jopa mielisairaita. Tässä mielessä keskiaika oli pimeä. Mutta pimeä on meidänkin aikamme. Arvojen relativismi on johtanut jo nyt aikamoiseen kaaokseen.

Pakostakin vertaan tilannetta siihen, kun Helsingissä annettiin välillä vapauden nimissä ihmisten pissata minne halusivat. Helsingin keskustasta muodostui suuri käymälä. Jalankulkijoiden piti harppoa virtsavirtojen yli. Se oli "vapautta". Vasta kun tilanne herätti huomiota ulkomaita myöten, otettiin käyttöön vanhat säännöt.

Saara kirjoitti...

Itse asiassa tuon kaiken perusteella voikin vain ihmetellä tämän asian nurinkurisuutta. Epätoivottuja lapsia tekemällä tämä maailma ei tule pelastumaan. Lasten pahoinpitelyt, seksuaalinen hyväksikäyttö ja rikollisuus tulevat sillä tavoin enemminkin lisääntymään.

On vastuutonta vaatia ihmisiä tekemään lapsia näin pahaan maailmaan ja vieläpä vastentahtoisesti. Oikeus elämään ei ole sama kuin oikeus romanttiseen käsitykseen elämästä.

Anna Amnell kirjoitti...

Saaralle

Minusta taas sisälläni oleva ihmisenalku on tuntunut lapselta heti siitä asti, kun olen tiennyt olevani raskaana. Se on ollut todellakin tuntemukseni.

Jos joku olisi väkivalloin riistänyt minulta tuon ihmisenalun, minusta olisi tuntunut siltä, että hän riisti minulta lapsen, joka ei saanut kasvaa.

Minulla ei ole ollut keskenmenoja, joten en ole joutunut kovettamaan itseäni kestääkseni jatkuvat menetykset.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat halunneet raskauden keskeytymisessä menettämänsä lapsen hautauksen. Eikö näille menetetyille lapsille ole jonkinlainen muistopaikka jollain hautausmaalla?

On hienoa, että sait lapsia, Saara. Minullakin on kolme lasta. Mutta kaikki eivät ole yhtä onnellisia kuin me tässä asiassa.

Pirkko

Saara kirjoitti...

Ei siinä ole mitään eroa sille, ettenkö minäkin olisi surrut. Kyse ei olekaan minusta eikä sinusta, Pirkko, vaan ihmisistä jotka eivät halua lasta. Minusta meillä ei nimenomaan ole moraalista oikeutta mennä tekemään päätöksiä heidän puolestaan pelkästään sen vuoksi, että olemme onnekkaita. Yritin selittää tätä tunteella, joille ei ole olemassa oikeaa jä väärää. Jos abortit kiellettäisiin, epätoivoisten ihmisten määrä lisääntyisi räjähdysmäisesti. Ketä se palvelee? Moralisteja? Lajin säilymistä? Ja millaisen lajin. Huhhuh.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvä Saara,

näin vapaa abortti on ollut voimassa vasta lyhyen ajan. Se ei ole selvästikään muuttanut ihmiskuntaa onnelliseksi.

Viime vuosiin asti suurin osa ihmiskunnasta on ollut ns. vahinkoja. Heitä, meitä on kuitenkin rakastettu ja hoidettu.

Nämä "vahingot" ovat luoneet tuhansien vuosien aikana niin hienon kulttuurin, että sellaiseen nykyaika ei pysty.

Minusta epätoivoisten ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti jo nyt ja aivan muista syistä. Eräs syy lienee se, että naisille ja miehille ei suoda (esim. taloudellisesti) mahdollisuutta edes saada lapsia, mikä on useimmille ihmisille eräs elämän ihanimpia asioita tai jopa ihanin asia.

Sitten ovat vielä erikseen ns. "huijatut naiset", joista kuuluisin on Simone de Beauvoir, jonka Sartre vaati ottamaan abortin. Naisia huijataan edelleen uskomaan, että miehen kaltainen työnarkomaani, "karriaari-ihminen" on parasta maailmassa.

Nyt ryhdyn kirjoittamaan pupu-paikkakortteja, jotka aion laittaa lasteni ja heidän puolisoittensa lautaselle pääsiäisaterialle.

Hanhensulka, kiitos siitä että saamme keskustella blogi-majassasi kaikessa rauhassa.

Saara ja muut bloginpitäjät, kiitos. Hyvää pääsiäistä teille kaikille.

Pirkko

Karpalo kirjoitti...

Saara, Sulka sanoi jo sen tuolla aiemin, että tässä asiassa on ainakin kaksi erilaista näkemystä. Toisen näkemyksen mielestä sikiö ei ole ihminen toisen näkemyksen mukaan on. En taida perhosentoukka vertauksillani muuttaa kenenkään mielipidettä, mutta minulle asia on moraalisesti ihan sama. Hedelmöittynyt munasolu on ihmisen kehitysvaihe siinä missä toukka perhosen, ei siinä luonnon kannalta mitään suurta eroa ole. Jos en hyväksy täysikasvuien olennon tappamista mutta hyväksyn varhaisemmassa kehitysvaiheessa olevan olennon tappamisen joudun moraaliseen ristiriitaan. Jostakin syystä kaikilla ei ole tämän asian kanssa mitään ristiriitaa.

Korostan että en kannata aborttien kieltämistä. Pohdin asiaa omalta kannaltani ja täysin suhteessa itseeni, enkä kokomaailman pahoinvoiviin ihmisiin.

Minulle on oikeastaan ihan sama mikä kenenkin moraali on. Ainoa asia joka minua abortissa kiinnostaa on se että millä perusteilla se ei muka täytä tappamisen kriteereitä.

Saara kirjoitti...

Kiitos vain itsellesi.

Minulle tulee tuollaisesta aina mieleen ne ennenvanhaset koskeen hypänneet raskautetut nuoret naiset, jotka ovat jääneet pois tilastoista ja jättäneet niistä pois myös jokusen toisen onnettoman kulttuurin rakentajan.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että minunkin elämäni olisi varsin turhaa ja tyhjää ilman pienokaisiani.

Saara kirjoitti...

Niin tosiaan, Karpalo olikin tuohon väliin tullut kommentteineen.

Niin, onhan se tappamista, jos sen niin haluaa sanoa. Minusta se on aika raflaava nimitys abortille ja aiheuttaa aika paljon ristiriitaa moneen asiaan. Eli sellaisen kehittymässä olevan sikiön poistaminen kohdusta olisi sama asia kuin puukon työntäminen vastasyntyneeseen vauvaan. Toki sikiöllä ei ole enää mitään mahdollisuuksia elämään sen jälkeen, joten kyllä se tappamisen kriteerit täyttää. Tietenkään en soisi ajatuksen edelleen olevan sama asia. Oikeastaan vaatimalla "tappamisen" käyttöä tässä yhteydessä on moraalisesti arveluttavampaa, jos lisäksi hyväksyy abortinkin. Silloin ihmisen pitäisi tässä kulttuurissa hyväksyä myös vauvan tappaminen. Ei vaan pysty. Ei pysty. Onkohan se silloin sama asia ollenkaan?

Karpalo kirjoitti...

Niin, juuri tuota tarkoitin. Se ei ehkä fyysisenä tekona ole sama asia, eikä aiheuta samaa tunnereaktiota, mutta syvästi pohdittuna se on sama asia.

Ja toisaalta sitten ehkä se ei kuitenkaan ole sama asia. Se joka pistää vauvaan puukon on takulla paatuneempi tai sairaampi kuin se joka elämäntilanteen pakottamana valitsee abortin. Ne eivät ehkä ole ihan verrannollisia tekoina, mutta silti abortti on tappamista, siinä merkityksessä jossa minä sen sanan ymmärrän.

Syrinx kirjoitti...

Jälleen täällä tämä itseensäkäpertynyt käsitys ihmisoikeuksista, minkä johdonmukainen lopputulema on Paavin käsitys, älkää naiko, niin ei tule ei-toivottuja lapsiakaan ja jos naitte, teette syntiä kun siitä kerran voi seurata ei-toivottu raskaus. Sama outo käsitys antaa oikeuden tuhlata miljoonia toivottomien tapausten hedelmällisyyshoitoihin jotta nämä saisivat ns. oman lapsensa, sen sijaan että samalla rahalla pidettäisiin hengissä tänne jo syntyneitä tuhoon tuomittuja vauvoja. Jos tämä moraalikonsepti olisi väärän väristen ihmisten keksimä, varmasti jo olisi muutama ristiretki masinoitu moisten ojentamiseksi.

Saara kirjoitti...

Kun se selvästikään ei toisaalta ole sama asia tekeekö abortin vai tappaako vauvan, niin eikö kyse ole vain kielellisestä merkityksestä eli siitä mitä sana tappaminen tarkoittaa ja sen aiheuttamasta moraalisesta ongelmasta, jonka setviminen ei taida ikinä johtaa mihinkään.

Anna Amnell kirjoitti...

Syrinx,

älä sekoita paavia tähän. Hänellä ei ole mitään tekemistä suomalaisten kanssa tässä asiassa. Suurin osa suomalaisia on luterilaisia, ja luterilainen kirkko hyväksy ehkäisyvälineet.
Ne ovat niin hyviä, että niillä pitäisi pärjätä. On holtitonta olla käyttämättä niitä, jos ei halua lasta.

Pirkko

Syrinx kirjoitti...

Olen kuitenkin ollut kuulevinani että Suomessakin olisi joskus syntynyt ihan vastuunsa tunteville ihmisille ei-toivottuja lapsia.

Näkemykseni ihmisoikeuksista luonnostelin Rihmastoon.