Elämän oikeus, oikeus elämään

Kun blogihenkilö naputtelee tätä aivan liian myöhään kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä, edessä studion pöydällä on pieni pehmeäkantinen kirja vuodelta 1988, jonka etulehdillä on lontoolaisesta Evening Standard-lehdestä kirjaa koskeva lausunto (itse käännetty tähän): ” (Kirjoittaja) tarjoaa henkeäsalpaavan näkymän, ei vain maailmankaikkeuden menneeseen, tähän hetkeen ja tulevaisuuteen, vaan tieteellisen neron ajatusmaailmaan...”.

Mitä elämä on, on askarruttanut blogihenkilöä suunnattomasti koko pienen ikänsä, ja erityisesti eilen ja tänään kun Kiiltomadolla yritettiin asiaa oikein joukolla selvittää. Keskustelun aiheena (jossakin vähäpätöisessä haarassa vain) oli myös abortin oikeutus.

Blogihenkilö tutisee jo muutenkin, ainakin otettuaan vähän liikaa mielijuomaansa, XO armagnac’ia eli Ranskan Gascogne’ssa polteltavaa eau de vie’ta. Muita kuuluisia cascognelaisia ovat tietysti Cyrano de Bercerac ja d’Artagnan, joten Arvoisa Lukija ymmärtää hyvin, miksi alueen juomat ovat blogihenkilölle niin rakkaita. Lisäksi siitä saa nenäänsä, joka blogihenkilöllä muistuttaa jossakin märin Cyranosta, vienon punertavan hehkun, joka hämärämmässä valaistuksessa menee aivan hyvin kalliista, aurinkoloman rusketuksesta.

Tutinastahan sitä piti...Siis eilen illalla blogihenkilö tutisi ensin vaivoin hillitystä raivosta ja vaipui sitten syvän ajattelun aiheuttamaan liikuntakyvyttömyyteen, tosin puoliso väitti blogihenkilön nukkuneen After the Ice-kirja sylissä ja televisio musiikkikanavalla, jolla oli jossakin vaiheessa kuulemma esiintynyt Kylie uudessa korsetissaan.

Mutta kaikki tämä on pelkkiä pahoja puheita ja panettelua. Todellisuudessa blogihenkilö siis ajatteli, keskusteli jumaliensa, eli omantuntonsa kanssa. Ja kohteena oli elämän tarkoitus, oikeus elää, oikeus ruumiiseensa ja kaikki näihin liittyvät ongelmat. Joten ymmärrätte varmaan mistä tutina johtui. Aivan oikein, äksynaisten vihan pelosta tietysti.

Blogihenkilöllä on aina ollut sellainen vaivalloinen ominaisuus, että hän ei tiedä mitä mieltä hän on, ennen kuin sanoo sen ääneen tai kirjoittaa johonkin. Ajattelu sinänsä tuo pelkkiä kiitäviä ajatuksia, joiden perässä on vaikea hitaalla käsityksellä pysyä ja jotka eivät pysähdy edes sellaiseksi ajaksi, että niitä voisi ruveta nimittämään joksikin. Tämä siis ilman muistiinpanovälineitä.

Joten jossakin vaiheessa yön pimeinä tunteina blogihenkilö oli kirjoittanut Katja Lindellin herättämänä puheenvuoron Kiiltomadolle aiheesta Abortti ja jatkoi sitä vielä kiirastorstaina kirjailija Jani Saxellin yllyttämänä. Että sellaisia hullutuksia sitä tulee armagnacin vaikutuksessa ja jälkitilassa tehdyksi.

Blogihenkilö näyttää olevan sitä mieltä, että kaikki ihmiselämä on korvaamatonta ja että kohdussa elävä sikiö on jo ihminen. Viimeiseen puheenvuoroon tuli Katja Lindelliltä vastine, jossa hän näytti sanovan, että hänen mielestään sikiö ei ole ihminen. Asia on tältä osin selvä, on kaksi kantaa asiassa, joka on elämän perusasioita ja molemmat ilmaistu niin, että niissä ei näytä olevan neuvottelutilaa.

Blogihenkilö toki ymmärtää, että naiselle, joka joutuu miettimään keskeyttääkö raskauden vai ei, tilanne on raakaa todellisuutta, jossa usein hyvin nuori äiti miettii peloissaan voiko riskeerata omaa henkeään vai uhraako lapsensa hengen. Aborttia mukavuussyistä haluava saattaa olla samanlaisen ahdistuksen vallassa, lisäksi hän ehkä tuntee jälkeenpäin syyllisyyttä.

Katja Lindell sanoi, että hän näkisi mielellään joidenkin historiallisten henkilöiden joutuvan abortin kohteeksi, ja otti esimerkiksi Stalinin.

Mielestäni tällainen argumentointi on vailla moraalista perustaa. Jokainen ihminen on hyvä, puhdas ja synnitön syntymähetkellään. Äitinsä vakuutuksen mukaan jopa blogihenkilö oli tällainen ihminen. Stalin päätyi lopulta omiensa murhaamana maailmanhistorian sylkykupiksi. Blogihenkilö päätyi kirjoittamaan tätä blogia kello 3.30 Brysselin aikaa keväisen yön pimeyden kolkutellessa studiohuoneen ovea ja mustarastaan laulellessa pihapuissa harjoittelulaulujaan.

Ihminen on sellainen, joksi hän on elämässään kasvanut vapaata tahtoaan käyttäen ja sattuman oikkuja kiroillen tai kiittäen.

Sama kirja on edelleen blogihenkilön pöydällä ja Katja Lindellin esimerkille blogihenkilö ehdottaa ajateltavaksi vastaväitteeksi kirjan, Brief History of Time, kirjoittajaa Stephen Hawkin’ia, fyysikkoa, joka puhuu mustista aukoista ja ajan historiasta.

Jos hän olisi kohdussa nyt, jolloin harrastamme avant-garde-lääketiedettä, hänet olisi keskeytetty, abortoitu, lopetettu, meidän kaikkien on vaikea käyyttää sanaa murhattu näissä tilanteissa, ennen kuin olisi päässyt syntymään. Ennenkuin olisi ollut ihminen.

Eettiset, moraaliset kysymykset ovat vaikeimpia kaikille ihmisille, saatikka nuorille odottaville äideille, joiden elämän raskaus sotkee täydellisesti.

Ihmiselo on tietysti unta, muuten ei voi ymmärtää, että maailmankaikkeuden kurasta tulee elävä, ajatteleva olento, joka miettii olemassaolonsa tarkoitusta ja pystyy kuvittelmaan ääretömyyden olemusta välineenään vajaan kahden kilon lihasmöykky luukopan sisällä. Jokainen sellainen olio on elämän arvoinen.