Huumeista sen verran, että

Pitäkää vaan kaikki pintanne, jotka olette yrittäneet tupakanpolton lopettamista. Se on helpompaa nyt vielä, kun ei ole lakeja pakottamassa. Pian vapaassa yhteiskunnassamme ei saa myrkyttää itseään millään muuten kuin nurkan takana kuten silloin joskus ennen, esihistoriassa, koulua käydessä. Sitten tupakkaa rupeavat myymään venäläiset mafiosot niin kuin nyt muita kamoja.

Itse blogi-henkilö lopetti syyskuun 3. ja vieläkin on halut olemassa. Mutta kun tuli päätettyä niin on pysynyt savuttomana. Tunteet on kuin karhulla, jonka persuuksia on tuikittu pienikaliiperisella aseella maaliskuun lumilla, kun se oli siirtymässä talvipesästä keväiseen korjuupesäänsä köllöttelemään. Erona on tietysti, että blogi-henkilö on talven aikana lihonut kuusi kiloa ja karhu laihtunut kuusikymmentä.

Sikäli on ollut elämässä onnea, että tulee viinasta tosi paha krapula. Siitä on tullut pysyttyä niin paljon erossa kuin on sosiaaliselle elämälle ollut mahdollista. Ensimmäisen humalansa ihminen kai muistaa yhtä hyvin kuin ensimmäisen sukupuoliyhteytensä: juomisesta jää positiivinen muistikuva vaikka olisi sammunutkin, ensimmäinen naiminen tosimielessä, tai sokea kähmiminen ja sen seurauksena vahingossa paneminen kai olisi parempi sanoa, on ainakin blogi-henkilöllä paremminkin ujostuttava muistikuva. Myöhemmin molemmat tietysti muodostuivat ylpeilyn aiheiksi mielessä ja juttujen juuriksi. Humaltuminen oli niin kauan mukavaa, kun oli kiellettyä ja kun juonnin ja ankarien kipujen välistä yhteyttä ei ollut selvästi tiedostanut. Sen jälkeen juomisesta tuli vain yksi seurustelun muodoista.

Kymmenkunta vuotta sitten blogi-henkilö ei juonut pariin vuoteen laisinkaan. Juomattomuuttaan joutui niin usein selittämään nolona Brysselin kaljan ja viinien keskellä, että lopulta oli ”pakko” alkaa taas ottaa seurassa, sivistyneen sosiaalisesti, yleensä pitäen huolen, että krapula, ja migreeni, pysyvät loitolla. Viinaa ei edes tarvitse seuralliseksi tullakseen, sitä humaltuu yleensä keskustelusta, joskus vähän huonommastakin. Viina tekee humaltumisen vaikeammaksi, kun jotenkin suomalaiselle sopivalla tavalla tulee aina vaan hiljaisemmaksi.

Vieläkin pännii, että juomattomuudesta joutuu häpeilemään, vaikka poikkeavuushan se on nykyisin sekin. Joutuikohan Johannes Virolainen kärsimään siitä. Tämä nykyinenkin pääministeri on teenjuoja, muuten ei sitten Virolaiseen voi edes verrata, on se sen verran väritön virkamies.

Ihmisen kehohan toimii opettajana tässä huumejutussa. Aivot erittävät aineita, jotka tuovat hyvää mieltä ja valmistelevat myöhemmille tripeille. Kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä on huumaavia aineita (ainakin alkoholia) käytetty, joten ihan uudesta asiasta ei ole kysymys. ”Alemmatkin” eläimet juopottelevat, joten ihminen on ehkä oppinut juomisen salat jo ennen tietoisuuden syntymistä, sehän sopisi hyvin, viinan juontikin opittiin tiedottomana.

Hyvän mielen korviketta saa tietysti mistä hyvänsä, esimerkiksi harrastuksista (golfia lukuun ottamatta, se oli ilmeisesti itsensä Pirun keksintö). Juoksijoilla erityisesti (nuorempana sitä huumetta käytti paljon) tulee palkintona mielihyvää, "runner's high" on tuttu juttu jokaiselle, joka juoksee pitkiä matkoja.

Käymälä viittasi vilkkaaseen sukupuolielämäänsä, se on saman asian eräs puoli. Siihen on mukava mennä huumeita karkuun, tai jos pää ei muuten niitä kestä.

On ihme, että yleensä pysymme erossa huumeista. Kasvatuksella, uskonnolla ja moraalisäännöillä yleensä on tässä tietysti tekemisensä. Moraalin höltyminen (niin kuin esim. sota-aikana) vie yhteisön aina suurempaan huumeiden käyttöön. Sotahan opetti Suomen naisenkin juomaan ja polttamaan, ennen sitä vain pahamaineiset naiset käyttivät nautintoaineita.

Blogi-henkilö luki englantilaisesta lehdestä, että USA on myöntänyt menettäneensä sodan huumeiden käyttöä vastaan. Laillistaminen saattaisi olla ratkaisu, että ainakin levitykseen liittyvä rikollisuus menettäisi kannattavuutensa. Omia lapsiansa ajatellen yleensä lähes jokainen kai kuitenkin kauhistuu tällaista ratkaisua. Mutta onko tilalle ehdottaa mitään järkevää vaihtoehtoa? Ja pitäisikö yksilöllä olla oikeus töhrätä elämänsä, jos niin haluaa?