Maailman selittäminen muuttaa sitä

”...Sääliä, sanoi Mi-en-Leh, tarjotaan niille joilta evätään apu...” (Berthold Brecht Me-ti. Käänteiden kirja, suom. Vesa Oittinen)

Blogihenkilö on sitä mieltä, että maailma muuttuu, jos sitä selitetään.

Henkilö on myös tunnettu siitä, että hänellä on hellä sydän ja heikko luonne. Voisi tietysti olla huonomminkin: nuo ominaisuudet voisivat olla toisessa järjestyksessä. Nuorempana tästä oli paljon hyötyä ja huvia erityisesti vastakkaisen sukupuolen seurassa.

Oikeassa elämässä siitä tulee huonoa omaatuntoa ja vielä huonompia päätöksiä, joiden kanssa sitten on yritettävä elää parhaan kykynsä mukaisesti. Huono omatunto kasvaa katkeranmakuiseksi ja kutiavaksi möykyksi sielun pimeässä sopukassa. Ja sitä ei edes pysty raapimaan.

Tästä tulee mieleen matkat monissa Afrikan maissa, joista blogihenkilön sielu ravittui sinne livahtaneesta estetiikasta, etiikasta ja romantiikasta.

Romantiikkaa oppi Biafran sodassa, jossa blogihenkilö hyyyvin nuorena teki punaisen ristin työtä ruokkien romantiikannälkäistä sieluaan kuvitelmilla siitä, että tekee jotakin, jolla on todellista merkitystä. Kyyninen vanhempi blogihenkilö luulee tietävänsä, että romantiikalla ja todellisuudella on vain vähän tekemistä toistensa kanssa.

Avoimet silmät ammentavat Afrikan estetiikkaa. Vaikkapa monien miesten ja naisten kehon värien ja muotojen kauneus, liikkeen sulavuus ja pukeutuminen. Tai savannien luonnon kauneus ja petoeläinten tappava sulavuus tai saaliseläinten viattomuus ja selviämisen helppous.

Etiikan oppitunnin saa Afrikassa kävelemällä kaupunkien kaduilla. Vastaantuleva kerjäläinen ojentaa spitaalin syömät kätensä pyytämään muutamaa lanttia. Annat ne lantit, miksi: säälistä, häpeästä, kauhusta, kuvottavuudesta. Ja hetken käveltyäsi vastaan tulee jalaton mies pienipyöräisellä lavalla, jota hän työntelee eteenpäin käsillään kadun saastassa. Ja nostaa ne sitten ylös pyytämään omaa lanttiaan. Ja taas annat samoista syistä. Molemmilla on oikeus olla ihminen, ihmisoikeus.

Suomalaisten jokapäiväisessä puheessa kuulee usein, että ”sääli on sairautta”. Henkilö ei ole koskaan ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, paremmin kuitenkin sitten, kun luki alussa olevan Brechtin lauseen.

Suurin osa lehtiä lukevista ihmisistä on ehkä lukenut Terri Schiavo’sta, amerikkalaisesta naisesta, joka on kuolemaisillaan aviomiehensä toivomuksesta. Arvoisa Lukija saattaa ajatella, että tässä ei sinällään ole mitään omituista, ja sanoa, että suuri osa aviomiehistä toivoo joskus vaimonsa kuolemaa, jopa ilmaisee toivonsa ääneen usein nyrkkien kanssa. Tässä tapauksessa asia on kuitenkin monimutkaisempi. Aviomies Schiavo’lla on nimittäin käsissään Yhdysvaltain korkeimman oikeuden kuolemantuomio Terrille.

Normaalisti (sic) kuolemaantuomitut Yhdysvalloissa tapetaan joko sähkötuolissa tai myrkkypiikillä. Rouva Schiavo’n kohdalla tehdään poikkeus, hänet tapetaan janoon ja nälkään. Jos sama tehtäisiin terveelle ihmiselle tai jopa eläimelle, asiasta nousisi jumalaton huuto, ja teon tekijä pantaisiin tiilenpäitä lukemaan, nopeammin kuin pystyt sanomaan sanan ”armomurha”.

Tässähän ei ole kyseessä euthanasia – joka muuten tarkoittaa kreikaksi hyvää tai jopa kaunista kuolemaa – siksi, että kysymyksessä ei ole kaunis kuolema. Euthanasia tarkoittaa blogihenkilölle tilannetta, jossa jo kuolevaa ihmistä autetaan nopeuttamalla kuolemaa liikojen kärsimysten ehkäisemiseksi (esimerkiksi lopettamalla elämää ylläpitävien lääkkeiden käyttö). Armomurha ei sanana vastaa euthanasian tarkoitusta. Tietysti me kaikki olemme kuolevia ihmisiä ja kärsimmekin elämässä, joten henkilön käsitys on jotenkin kestämätön ja avaa ehkä liiaksi muuten kiinni olevia ovia.

Kuitenkin, Terri Schiavo ei ollut kuolemassa vaan elämässä, siksi, että hänelle annetaan ruokaa, niin kuin kädetöntä täytyisi syöttää tai täysin halvautunutta, jonka elämää saatetaan myös ylläpitää hengityskoneessa.

Terrille ei siis anneta elämää ylläpitäviä lääkkeitä, vaan ruokaa ja vettä, kahta elämän edellytystä, kolmashan on hengitysilma. Ja nyt oikeuden päätöksellä häneltä on evätty nämä kaksi elämisen perusedellytystä, ei kuitenkaan ilmaa, ja näin Terrin kuolema kestää jopa pari viikkoa. Ilman ehkäisy lopettaisi kärsimykset 30 sekunnissa. Jotenkin tulee mieleen Kafka ja Rangaistussiirtola.

Blogihenkilön on vaikea nähdä tässä mitään inhimillistä. Tietysti voi sanoa, että tarvitsevuus on heikkoutta, ja ihmiset vihaavat heikkoutta, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, mm. syyllisyyttä ja häpeää, havaitsijassaan ja näin tuomio ja sen haluaminen ovat "inhimillisiä" tekoja. Henkilö ei voi tietää, miksi aviomies haluaa vaimonsa kuolevan, mutta on tietysti vetänyt omat johtopäätöksensä aviomiehen televisioesiintymisten perusteella. Nämä jääkööt kuitenkin henkilön omaksi tiedoksi.

Tunnettuahan on, että maailmassa ei ole vain yhtä pysyvää asioiden totuuden positiota, sen sijaan vallitsee niiden runsaus ja jatkuva muuttuminen. Ehkä näin myös elävän ihmisen tappaminen voidaan määrittää hänen oikeudekseen kuolla. Mutta tätä blogihenkilö ei enää ymmärrä edes vähäisessä määrin.

Vanha Zen-sanonta kuuluu jotenkin näin: Jos et ymmärrä, asioiden tila on niin kuin on; jos ymmärrät, asioiden tila on niin kuin on.

Loppuun vielä pätkä Brechtiä myös Käänteiden kirjasta:
Ma-te kysyi: Eikö maailma muutu jo siitä, että se selitetään?
Me-ti vastasi: Ei. Useimmat selitykset ovat puolusteluja.

Blogihenkilö on siis tässä eri mieltä kuin Brecht.