13.9.2005

Giovanni di Bernadone d’Assisi

tai jotakin sinne päin kai oli Pyhän Fransiskus Assisilaisen syntymässä Umbriassa, Italiassa saatu nimi. Pyhän Fransiskuksen isä oli äveriäs kauppias, niin kuin Kirkkoisä Augustinuksenkin isä oli ollut. Tälle ei pidä panna liikaa painoa, molemmat olivat oman aikansa sivistyneitä miehiä ja sivistyäkseen keskiajalla täytyi olla rikas, nykyäänhän sivistyneen maineen saa olemalla kuuluisa ja sivistyneistöön pääsee jokainen, jolla on riittävän lukukelpoiset silmät ja kestävät istumalihakset.

Fransiskus riitaantui isänsä kanssa ja päätti antaa omaisuutensa pois kuultuaan jonkun papin sanovan: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään - ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako toista paitaakaan."(Luuk 9:3)

Hän perusti fransiskaanimunkkien veljeskunnan (ja myöskin köyhien klaarojen sisarkunnan vai mikä se nyt suomeksi olikaan), ja sen jäsenet ovat meidän päiviimme saakka, toisin kuin eräiden muiden munkkikuntien jäsenet, pitäneet yllä ja noudattaneet itse ajatusta maallisen omaisuuden turhuudesta. He ovat myös, yksipaitaisina, tunnettuja luonnollisesta hajustaan, mutta tätä blogihenkilö ei mielellään mainitse joten jääköön se hänestä sanomatta.

Mutta jotenkin elävästi tulee kuitenkin mieleen tästä hajukysymyksestä henkilön hyvä ystävä, nyt eläkkeellä jossakin Lapissa asusteleva, Risto P, joka vakuuttaa, että hänkin on elänyt näin vanhaksi, eikä koskaan ole deodorantteja tarvinnut. Risto P. on ollut pari kertaa kihloissa ja kerran lähes alttarilla saakka, mutta jostakin käsittämättömästä syystä on jäänyt poikamieheksi. Niin on maailma arvoituksellisella ja melko julmalla tavalla paha miessukukunnalle, jopa naisten luonnollisia hajuja kovin arvostaville riehakkaille poikamiehille, joilla on kunnon vapaamuurareina essu keittiötöitä varten omasta takaa ja vieläpä oma, maksettu talo jossakin Rovaniemen ulkopuolisessa kairassa, ja kenenpä naisen ei sinne mielihyvin kuvittelisi asettuvan rakkaansa kanssa, luonnolliselta tuoksuvaan lintukotoon. Mutta nyt siis piti siitä Fransiskuksesta…

Fransiskaanien säännöstö perustuu kolmeen raamatunlauseeseen, yllä mainittuun Luukkaan evankeliumin kohtaan, Matteuksen 16:24:ään ja tähän (Matt. 19:21): ” Jeesus sanoi hänelle: 'Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua'".

Viattomana blogihenkilö meni Blogisiskon kirjoituslippaan esimerkkiä noudatten ja otti osaa testiin, jolla määritettiin mitä pyhimystä lähinnä henkilö sattuu olemaan. Vastaukseksi tuli, suunnattomaksi yllätykseksi, Pyhä Fransiskus.

Blogihenkilö itse olisi kuvitellut sopivansa paremminkin dominikaaniveljeksi (tai ehkä jopa benediktiiniveljeksi); hehän ovat usein elämänmyönteisiä ja usein iloluonteisia ekstroverttejä nautiskelijoita, Epikuroksen jälkeläisiä, joita ilman eurooppalainen viinien polkeminen, oluen pano ja liköörien maustaminen olisivat melko alkeellisella tasolla. Jos fransiskaanit olisivat olleet ainoa munkkikunta, ei edes Decameronea olisi tarvinnut kirjoittaa, ja näin eurooppalainen novelliperinne olisi ehkä jäänyt vaille ohjaavaa esikuvaansa ja novellit olisivat pääsääntöisesti tshehovilaisia (tosin näyttää siltä, että Gummeruksen kilpailun tuomaristo jättää yleensä boccacciolaiset novellit omaan arvoonsa, mutta tämä ei kuulu blogihenkilölle eikä tämän lastun aiheisiin niin paljon kuin se Arvoisaa Lukijaa ehkä kiinnostaakin).

"Ateria ilman viiniä on kuin päivä ilman aurinkoa", sanoi kuulemma ranskalainen, aikaisemmin fransiskaanina ollut benediktiiniläismunkki ja rehevä kirjailija (mm. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä) Francois Rabelais, jonka viimeisten sanojen kerrotaan olleen: ” Ilveily on ilveilty, laskekaa esirippu!".

Fransiskus puolestaan keskusteli mieluummin lintujen kuin ihmisten kanssa ja joi pelkkää vettä ymmärtämättä mitään hyvien juomien päälle ja kulki laihana kuikelona pitkin maita ja mantuja.

Mutta nöyränä blogihenkilön on tietysti tunnustettava olevansa perheensä pitkäaikaisten perinteiden mukaisesti isänsä kanssa aina riidellyt, laiha kasvistenrouskuttaja, ja saavansa hyvänkin viinin kohtuullisesta nauttimisesta kiusallisen päänsäryn, joka usein estää kunnollisen heräämisen juomapäivien jälkeen, joita siis henkilöllä ei oman todistuksensa mukaan ole ollut ollenkaan. Tosin yllämainittu Matt. 19:21:n kaiken myymisen käytäntö on tullut ajoittain hyvin tutuksi, mutta tämä on johtunut henkilön ylenmääräisestä tyhmyydestä ja huolimattomuudesta enemmän kuin Fransiskuksen tai evankelistojen neuvoista. Blogihenkilöä vaivaakin nyt alinomaan kysymys siitä, tullaanko taivaan portilla laskemaan henkilölle eduksi vahingossa toteutunut suhteellinen köyhyys vai katsotaanko se sattumanvaraisena mieluummin miinuslistalle kuuluvaksi.

Monet muutkin uskonnolliset kysymykset vaivaavat henkilön tyhmää päätä, mutta puhuttakoon niistä tuonnempana, jos muistetaan, nimittäin muistikaan ei enää ole sellainen kuin nuorempana.

Mutta pyhimystestistä blogihenkilö siis sai alla olevan tuloksen, joka on aivan väärin, henkilö nimittäin haisee aina kohtuullisen hyvälle runsaiden kemikalien käytön vuoksi:

Francis
You are Saint Francis of Assisi! You don't care
what you look like (or smell like) as long as
you can live simply and help the poor. You
should be receiving your stigmata any day now.


Which Saint Are You?
brought to you by Quizilla

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tietenkinhän Sinä olet Fransiskus. Te olette kumpikin niin vihreitä, niin vihreitä.

Tuskinpa kukaan on kirjoittanut yhtä kauniisti luonnon ja ihmisen yhteenkuuluvuudesta kuin Fransiskus.

Blogisisko

Rauno Rasanen kirjoitti...

Tämä nyt oli todellakin akkojen kotkotuksia.

Ei tippaakaan teologista syvyyttä. Kunhan muotia tsekkaillaan...

*
Pyydän syvimmästi anteeksi madame - enhän minä naisia ymmärrä...ei kai ymmärtänyt Fransiskuskaan...ei kai edes kukaan kiveksellinen...

hanhensulka kirjoitti...

Pirkko ja Rauno, kiitos kommenteista.

Selvennyksenä mainittakoon, että tällä blogihenkilöllä ei ole mitään mahdollisuuksia syvällisyyteen kuin ajoittain, eikä minulla itsellänikään. Kuten olen aikaisemmin sanonut se ei ole ollut tarkoitus ja ihaillen ja nauttien katselen ja vaivoin ymmärtäen luen syväluotaavia lastuja, kuten Raunolla on, joissa sukelletaan länsimaisen sivistyksen ajatuspuuroon pohjille saakka, ja joiden kirjoittamiseen menee varmasti paljon aikaa ja vaivaa, joita minulta toistaiseksi puuttuu. Niistä pomppaakin "hakematta" mieleen mm. tämä Nietzsche laina: "...minun ruotojeni, simpukankuorieni ja piikkilehtieni pitää - kutittaa teeskentelijöiden neniä!", joka varmaan on Raunolla mielessä joka päivä:)

Itse yritän vain selvitellä omien ajatusteni pintavaahtoa blogihenkilön pähkäilyillä, tietääkseni itsekin, mitä mielessä liikkuu. Ja kiitollisena panen merkille sen, että Rauno ylentää ne pähkäilyt akkojen kotkotuksiksi saakka.

Pirkko, Fransiskus Assisilainen on blogihenkilön kaltaiselle päiväperholle aivan liian herkkä ja vakava pyhimys, itse tietysti ihailen häntä kovasti, ja minulle sopisi oikein hyvin jopa veljeskunnan nimikin: "Ordo fratrum minorum" (vähäpätöisempien veljien yhteisö).

Rauno ei ehkä ole huomannut sitä, että Fransiskus perusti tämän köyhien klaarojen järjestön (oikeastaan Ordo S. Damiani) ja osoitti näin, että toki hän naisia ymmärsi, vaikka kantoikin kiveksiä haaroissaan keikkumassa. Muuten mielenkiintoista on, että luoja jätti kivesten ohjauksen yksinkertaisen systeemin (Y-kromosomi) varaan, vaikka kaikki muu software'ssamme on tuplattua:)

Pirkko, "vihreä" on mainio sana keskustelussa heitettäväksi!

Muuten Rauno eikö Zarathustran ja hänen varjonsa Nietzschen suhde ole vähän sama kuin näiden meidän virtuaali-identiteettiemme ja meidän itsemme, jos meitä nyt on yleensä olemassa.

Ja vielä lopuksi vähän Zarathustraa (tai Nietzscheä, mistäpä senkin tietää): ".../Sanoja ja noppia kalistaen minä petän juhlalliset vartijat: kaikilta noilta ankarilta tähystäjiltä pitää minun tahtoni ja tarkoitusperäni jäädä tavoittamatta." Hyvin sanottu, vai mitä, Rauno?

Itse näytän ajattelevan, että "rakkaus, lempeys ja moraalisuus" eivät ole vain kulttuurin rappiovaiheen asenteita, vaan niiden puuttuminen on sitä, ja oma aikamme on tässä hyvänä huonona esimerkkinä koko ajan kasvavine elintasoeroineen, joita omatkin poliitikkomme kilvan kannattavat. Vaikka ymmärrän toki, että "kulttuuri ei voi kertakaikkiaan olla vailla intohimoja, paheita ja ilkeyksiä". Täytyyhän ihmiskunnan edistyä jotekin, muuten kuolemme pois koko sakki!

ill. kirjoitti...

(ylen etikkatestin tehtyäni ja ihmeteltyäni keskinkertaista tulosta..) kulttuuri ei voi olla vailla inhimillisyyttä (valheita.. paheita..) koska sitä tekevät ihmiset..

tuo nietzsche/zarathustra lause kuvaakin minua oikein hyvin... haah haa. ja jokainen vierassana täytyy kirjottaa kolmeen kertaan että menisi oikein, eli se siitä yllämainitsemastasi "seuraavan aamun heräämisestä".. se ei kyllä ollut viiniä, ja leipää en kykene syömään kuin en mitään muutakaan, sen sijaan ihailen syvästi pyhää fransiskusta ja inhoan hänen kirkossaan möykkääviä turisteja..

ach ja tuo Y-kromosomi... sehän on jo kolmiyhteyden muotoinen ja tasapainottunut miesmäisestä yhteen suuntaan, kun taas X on jaollinen neljään ja nainen näin on aina riivitty neljään eri suuntaan (ostanko kengät, mutta ne ei sovi hameen kanssa, vai ostanko housut, mutta ne ei sovi puseron kanssa jne.) myös X:n keskipisteeseen kerääntyy kromosomin voima, nainen ajattelee sydämellään - tosin se ei ole sen parempi päätösten tekemiseen kuin miesten Y:n useimmiten alaspäin sojottava ulokekaan..

mitähän asiaa mulla oli..? ei näköjään mitään. =.=

hanhensulka kirjoitti...

ill., niin, naiset ovat kyllä aina osanneet käsitellä miehiä, ja helppoahan se on ollutkin, ei ole tarvinnut kuin pitää niitä pallukoita kädessään ja puristaa, siis kuvainnollisesti vain:))

Margaret Thatcher osoitti, että naisilla on usein jopa suuremmat ballsitkin kuin miehillä (jotenkin tämä lause ei toimi suomenkielessä! eikä kehtaa tällaisessa kulttuuripuheenvuorossa käyttää sanaa pallit), tosin niiden mukana kasvaa myös naisen ego huikeisiin mittoihin.

Onko Suomessa ollut vastaavia naisia, Lenita Airisto ehkä, Uosukainen, Hertta Kuusinen (?), Halonen on aivan liian pehmeä kantaakseen kiveksiä, ja niin muuten taitaa olla Vanhanenkin! Jaa mutta sehän ei ollutkaa nainen:)

Liisa kirjoitti...

Eikö muuten ole kummallista, että nestyykillä vahvennetut maksimiballsit lisäävät miehistä uskottavuutta, mutta naiselliset pallit feminiinin ylärangassa eivät tuo auktoriteettia vaan keräävät äidinkaipuuta potevia pikkumiehiä liepeilleen?
Vai onko Sirkka-Liisalla auktoriteettia tms. ilman possuja?

hanhensulka kirjoitti...

Ah, unohtuikin se siankasvattaja tuosta luettelosta, olisi pitänyt olla ensimmäisenä.

Mutta toisaalta, siankasvattajiahan ne naiset yleensä ovat (hehän lapsia pääasiassa kasvattavat), ja kun pääsevät kasvattamastaan eroon, niin sitä muualta tullutta röhkivää kotisikaansa täytyy kai kuitenkin ruokkia ja muutenkin huoltaa, halusi tai ei. Vaikka onhan meitä muunkinlaisia, molemmin puolin karsinan aitaa;))

Anna Amnell kirjoitti...

Hanhensulka,
minusta vihreä on hyvä sana. Minulle se ei tarkoita puoluetta vaan ihmistä, joka yleensä arvostaa ja rakastaa luontoa. Niin minäkin teen.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Huhhuh.
Ehkei olisi pitänyt vihjaistakaan kiveksiin...
Katosi näköjään totaalisesti substanssi hanhensulalta(kin)!

*
Mutta hei! - tähän kohtaan sopii "tosireferaatti" äskettäin näkemästäni unesta.

Olin junalla matkustamassa kesällä kuolleen äitini kanssa, jonka hahmoon sekoittui entistä(?) ystävätärtäni, kun seuraavasta penkistä nousi iso nainen - ja voi kauhistus: se oli suuresti inhoamani Riitta Uosukainen.

Massiivisine ryntäineen ja uskomattoman punaisiksi maalattuine, ylileveine huulineen hän hymyili ja kertoi hävyttömän vitsin, joka jopa minuakin unessa ihan oikeasti nauratti.

Sitten hän jäikin pois Imatran asemalla.

(Se juna oli muuten menossa yhtä aikaa sekä Joensuuhun että Jyväskylään - tosin eri reittiä...)

Noo - lukisipa nyt edes blögiänälyytikkö yneni. Levötönä.

*
Hitto - tästähän voisi kehitellä oikein päreen myös omaan blogiin.

Nyt siis etsimään Riitta Uosukaisen kuvia - niitä rohkeimpia sellaisia...

hanhensulka kirjoitti...

Pirkko, vihreällä on muitakin merkityksiä, pidän myös itseäni (hyvin) vihreänä sanomassasi mielessä, mutta sehän tarkoittaa myös kateutta ja kokemattomuutta. Eli sen käytössä on sopivassa yhteydessä hyödyllistä salaperäisyyttä.

Sinähän toistit sen kommentissasi, ja lisäsit vielä atribuutin. Tekstianalyysillisesti siitä tuli merkittävä sana, jolle on sitten yritettävä etsiä piilotettuja merkityksiä. Eikös ne tekstianalyysit mene jotenkin tuohon tapaan, ja lopulta kirjoittaja ei enää tunne tekstiään, vaikka tutkija tuntee tuntevansa sen ylivetaisen hyvin:)

Anna Amnell kirjoitti...

Nämä blogimaailmassa kiertelevät testit ovat yleensä aika älyttömiä, parhaimmillaan hauskaa leikkiä ja vitsiä. Tietenkin myös kulttuurihistoriaa.

Mutta ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli. Tämäkin quiz muistuttaa siitä, että on ollut( ja on yhä) ihmisiä, jotka ovat eläneet vakaumuksensa mukaan ja pistäneet koko elämänsä ja omaisuutensa likoon.

Protestantteina me arvostamme hengellisessä mielessä tavallisen maallisen elämän ammatteja yhtä paljon kuin hengellisiä ammatteja.

Muistan myös puheen, jossa edellinen paavi korosti samaa asiaa, maallisen ja hengellisen kutsumuksen samanarvoisuutta. Molemmat puolet ovat tärkeitä ja yhtä arvokkaita valintoja. Tällainen pyhimys-quiz kertoo ajasta, jolloin asiat olivat toisin. Vai olivatko sittenkään?

Kehotukset maallisesta omaisuudesta luopumiseen ovat olleet aina erikoistapauksia kristillisessä perinteessä. Sekä Pietarilla että Markuksella oli talo.

Heitä ei käsketty luopumaan niistä. Jeesuksen ystäväpiiriin kuului ihmisiä kaikista varallisuusryhmistä ja yhteiskuntaluokista.

Vain liika kiintyminen maalliseen omaisuuteen voi olla este hengelliselle elämälle.

hanhensulka kirjoitti...

Heh, heh, Rauno, hyvät on unet Rasasella, jos on jututkin.

Itselleni Uosukaisen tulo uniini olisi sekä äärimmäisen pelottavaa että jotenkin häiritsevän raja-pornoisella tavalla kutkuttavan kiihoittavaa. Ja olen hukannut psykiatrini puhelinnumeron juuri kun apua tarvitsisi. Prkl, ja substanssikin vielä hukassa...

hanhensulka kirjoitti...

Pirkko, olen, tietysti, samaa mieltä siitä, että nämä "testit" ovat ajanvietettä, mutta joissakin niistä, niin kuin tässäkin kuten sanoit, on vakavampi pohjavire. Jotkut noista kysymyksistä pakottavat pieneksi hetkeksi pysähtymään ja ajattelemaan, mitä ajattelee siitä tai tästä, ja se sinällään on ihan OK. Useimmat testit, joista joitakin minäkin olen häpeäkseni tehnyt ja jopa julkaissut täällä, ovat sitten vähän vaatimattomampia anniltaan.

Tässä on puhuttu näistä kristityistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet totisen valinnan eteen omassa elämässään, näitä tietysti löytyy muidenkin piiristä. Mielestäni se, miten me suhtaudumme luonnon saastumiseen (uskomme tai emme lämpenemisteorioihin) on nykyihmisen "suuri tarina", vaikka mm. Kiiltomadolla näytettiin jossakin vaiheessa ajateltavan, että näitä ei enää ole. Kyllä niintä löytyy postmodernissakin maailmassa, eikä tarvitse edes hakemalla hakea.

Ihmisen tai oikeammin mielen suhde automatisoituvaan yhteiskuntaan (ja tietysti automatioon yleensä) on myös sellainen (saattaa muodostua suurimmaksi kysymykseksi lajille). Ja tietysti geeniteknologian hyväksikäyttö on samanlainen ja tavallaan samaa asiaa koskettava ja vielä lähestulkoon keskustelematon aihe. Teillä kirjailijoilla on näissä vielä suuri pelto kynnettäväksi.

pagisija kirjoitti...

No niin. Enpä malta olla tunkematta lusikkaani soppaan ja muistuttamatta hieman asian sivusta, että pyhimykseksi julistaminenhan oli keskiajan hard core-politiikkaa. Kaupungin status nousi huimasti, jos sille saatiin oma pyhimys. Elämäkerroista ja tarinoista löytyvät hurskaat ominaisuudet ja ihmetapahtumat olivat pitkälti osa pyhimyksen "oikeaoppista" mallikuvaa, jota kirkonmiehet uskollisesti toistivat milloin minkäkin vallanpitäjän pussiin pelaten. Niistä on todella vaikeaa jälkikäteen selvittää, missä ns. totuuden jyvät piilevät.

Näin kärjistettynä. Se ei tietenkään vähennä sen asian arvoa, että aina on ollut todella vakaumuksensa mukaan eläneitä ihmisiä. Oli heille sitten annettu pyhimyksen titteli tai ei.

Heitä arvostakaamme toki.

hanhensulka kirjoitti...

pagisija,
näillä pyhimysvalinnoilla on tietysti tärkeimpänä tavoitteena uskovien kiinnostuksen ylläpitäminen. Trivialisoiden voisi sanoa, että niillä on myös samanlaisia tavoitteita kuin itsenäisyyspäivän kunniamerkkilistalla. Ja lisäksi kirkon piirissähän tietysti uskotaan, että jo kuollut pyhimyskandidaatti on edelleen "elossa" ja voi puhua niiden puolesta, jotka käyttävät rukousten avulla pyhimystä mediumina maailman ja Taivaan välillä. Joten onhan näistä pyhimyksistä paljon hyötyäkin.

Rukoilu on muuten merkillinen juttu, sen voima on tietysti itsesuggestiossa, mutta voima se on kuitenkin. Jos ei rukoilua olisi jo keksitty, se pitäisi ehdottomasti keksiä. Voittaa helposti eriväristen pillereiden nieleskelyn, ehkä.

"Oikeaoppisuus" vaivaa kaikkia oppirakennelmia, uskontoa tietysti, mutta sitä näyttäisi ilmenevän erityisen paljon tieteenkin keskuudeessa. Sanaa "paradigma" ei kai otettu käyttöön aivan turhaan!

Kun katsoo niitä pyhimysjulistusten perusteluita ei sekulaari nykyihminen, joka ei usko enää juuri mihinkään, tietysti voi olla hymyilemättä. Mutta ehkä voimme kuitenkin sanoa sen, että pääsääntöisesti pyhimysjärjestelmä on hyvää tarkoittava. Se että se puuttuu luterilaiselta kirkolta on ehkä virhe kirkon itsensä kannalta, niin kuin muunkin mystiikan poistaminen. Luther ei ollut oikein kaukonäköinen kaikkien uudistustensa osalta!
:))

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelemme Mark Twainin "Kapteeni taivaassa" vähän niin kuin kompensaatioksi Franciscuksen opeille.
Bones & Dee

hanhensulka kirjoitti...

Joo, ja kirjasta tämä seuraava pätkä kuvaa blogihenkilön muutosta, omalta osaltani ei tilanne tietysti ole näin huono:

Sen neljänneksen selonteon mukaan, joka päättyi joulukuun 31. p:nä 1847, Te olitte luokiteltu seuraavasti:

Pääluokka. Nimikristitty.
Koko. Neljäsosa maksimista.
Luonne. Inhimillis-henkinen.
Perhe. Jumalan valittu A, osasto 16.
Arvo. Puhdasta 322 karaattia.

Juuri päättyneen neljänneksen yhteenvedon mukaisesti — siis neljäkymmentä vuotta myöhemmin olitte luokiteltu seuraavasti:

Pääluokka. Ammattikristitty.
Koko. Kuusi sadasosaa maksimista.
Luonne. Inhimillis-eläimellinen.
Perhe. Jumalan valittu W, osasto 1547.
Arvo. 3 karaattia puhdasta.

Minulla on kunnia kiinnittää huomiotanne siihen seikkaan, että Te näytätte turmeltuneen.

Anonyymi kirjoitti...

Täh?
http://explodingdog.com/january2/butwhereami.html
Niin, turmellus oli vallannut Deen (pokeri ja jokirosmous), mutta eikös se tullutkaan selväksi, että luettuaan Franciscuksen tekstiä Dee tunsi lieskat ja lupasi tehdä parannuksen. Ja teiltähän Dee vinkin sai, hyvänen aika että Franciscus... Olemmeko sen jälkeen aiheuttaneet yleistä pahennusta, olemmeko?
Ja mitä Twain lupaa: helvetti ei huoli meitä.
Karaatit on vähissä ja Twainkin kadoksissa. Dee mestari sekoittamaan retkirepun kirjaosaston, niinpä Beckettiä pätkä meitin blogissa tähän hätään.
Koiranne Timbuktusta