21.1.2008

Eräskin metamorfoosi

Kuva: Satakunnan Kansa, Etappisika

Olen yleensä aina armottoman jäljessä ajastani.

Niin kuin nyt tässä virtuaaliystävä etappisiankin tapauksessa. Olen toivorikkaana odottanut, että hänen 15 minuutin taukonsa päättyisi piankin, enkä ole huomannut hänen yht’äkkistä metamorfoosiaan.

Arvoisa Lukija on jo varmasti itse huomannut, että etappisian salaperäisesti virtuaalimaailman hämäristä kammioista teräviä kommentteja iskevästä toukasta onkin kehittynyt loistava perhonen, oikea institutionalisoitu bloginikkari, joka seuraa kirjailija Juha Seppälää Satakunnan Kansan blogiavaruudessa, kuitenkaan sovittamatta edeltäjänsä suuria saappaita ennen metamorfoosia tiettävästi kaksivarpaisiin sorkkiinsa. Seppälältä perityt suuret puikot näyttävät pysyvän oikein hyvin uusissa hyppysissä.

Tämänpäiväisellä palstallaan hän tosin erehtyy kehumaan pyydystä-ja-päästä-kalastajia, joita itse pidän moraaliltaan vähintäänkin kyseenalaisina. Tosin oletan, että kalat tuntevat poskiinsa tarttuneet koukut ja kärsivät niistä. Ja saatan olla väärässä. Sian arvioihin papeista ja poliitikoista voi kuitenkin helposti yhtyä.

Joka tapauksessa hyvää jatkoa, etappisialle, osana länsirannikon vilkasta kulttuuriskeneä.

3 kommenttia:

Etappisika kirjoitti...

Kiitän vähäpätöisen toimintani täällä saamasta suopeasta huomiosta. Niinhän se on, ettei blogien maailmassa lehtikään putoa maahan tai ruohonkorsi lakastu Hanhensulan sitä huomaamatta.

Olisin kuitenkin sitä mieltä, että se mitä mieltä olen "pyydystä-ja-päästä"-kalastuksesta, ei välttämättä ole se mitä Hanhensulka on ulos lukenut. Länsirannikon skenessä ei aina olla niin eksplisiittisiä, pikemminkin ainakin omalla kohdallani on niin että mielummin impli–.

Mutta yhtä kaikki hyvää jatkoa Brysselin (vai jo Australian?) skenelle. Pitäkää edelleen ylhäällä hyvä työ!

Ripsa kirjoitti...

Etappisika osaa aina ja vain eksplisiittisesti implikoida.

Mutta koukutus taisi olla pääpuheenaihe, tai siltä rupesi tuntumaan.

Hanhensulka kirjoitti...

Jaha, minulla on Tshehovinkin kanssa aina ymmärtämisvaikeuksia, Shakespeare on helppo ja selkeä, ja Boccaccio.:)