Kirjallisia juoni-ideoita, katkenneita kynsiä ja roskienkuljetusta

Kuva: Parnasso 7/2007, kansi

Kirjan idean pitäisi voida tiivistää yhteen lauseeseen.

Tai näin ainakin väittävät ne, jotka tästä asiasta hyvin tietävät, eli luovan kirjoittamisen opettajat. Jos tiivistelmää ei pysty tekemään, ajatus jatkuu, ei kirjastakaan tule mitään.

En ole tällaista tiivistämistä aikaisemmin saanut tehdyksi. Kirjani ovatkin useimmiten päätynet viidennen luvun tienoilla tiiliseinään: henkilöiden pinnallisuuteen, juonen rönsyihin ja koristeelliseen kieleen.

Joten uudenvuoden alkajaisiksi tein, muiden ohessa, hyvän päätöksen aloittaa aina kirjani mietiskelyn tiivistetyllä lauseella. Lauseen pitäisi olla sellaisenaan käytettävissä kustantajan mainoksissa. Päätöksen vahvistin tuikealla Armagnac-ryypyllä, ja vein tyhjentyneen pullon kierrätyspussiin.

Heti, kun sain päätöksen vahvistettua, niin eikö tullutkin ensimmäinen tiivistelmälause mieleen:

Maailmassa, jossa viikset on julistettu laittomiksi, sydämensä rakkaussuhteesta särkenyt atomifyysikko elää kiihkeän rakkaustriangelin siamilaisten kaksosten kanssa.

Ilahtuneena onnittelin itseäni: siinäpä on hyvä kirjatiiviste. On rakkautta, sydänsuruja ja tragediaa. Eli sitä mitä lukijoiden suuri enemmistö kirjaltaan haluaa. Tästä voi tehdä chick lit’iä tai chic lit’iä, jännitystä tai pseudotiedettä. Se antaa mahdollisuuden tutkia ihmisen osaa, human condition, jota ei aikaisemmin ole tutkittu. Mitäs, ajattelin, hymyillen samalla viekkaan merkitsevästi itselleni, jos toinen kaksosista päättäisi murhata kaksosensa mustasukkaisuuden puuskassa.

Ah, maltan tuskin odottaa, että pääsen tätä kirjaa kirjoittamaan. Aloitan sen vaikkapa huomenna tai ehkä ylihuomenna, koska kaupoissa on alkanut alennusmyyntikausi ja ne ovat auki lauantaina. No, nyt puoliso kertoo, että ne ovat auki myös sunnuntaina, joten ehkä kirja pitäisi aloittaa vasta maanantaina tai tiistaina. Viimeistään ensi viikolla joka tapauksessa.

Juuri kun ajattelin uuden kirjani juonta, symboliikkaa, intertekstejä ja alluusioita, mieleen pompahti vielä parempi idea:

Maailmassa, jossa avioliitto on laitonta, paheellinen joukko juoppoja ja huumeita käyttäviä urheilutoimittajia hullaantuu Sibeliuksen musiikkista ja päättää perustaa musiikkilehden nimeltä Säveltä suoneen.

Tuon idean yhtenä liipaisijana saattoi olla se, että puoliso käski viedä roskapussit, valkoisen, sinisen ja keltaisen, kylmän kellarin roskienkeräyshuoneeseen. Samalla, kun raahasin painavia roskapusseja hissiin, ajattelin ihaillen uutta, huumeita ja musiikkia syväluotaavaa kirjaani, mutta ajatuksia häiritsi vielä uudempi idea:

Vastaanotettuaan toverinsa sähköpostisanoman Olkiluodon puissa asuva radioaktiivinen varislauma joutuu hissiin Väyrysen näköisen älykkään liberaalipoliitikon kanssa. Hissi jää jumiin viidennen ja kuudennentoista kerroksen väliin ja heiluu uhkaavasti.

Onneksi oma hissini ei jäänyt kerrosten väliin. Puoliso oli (vahingossa???) heittänyt viimeisimmän Parnasson keltaiseen roskapussiin, josta pelastin sen viime hetkellä, vaikka pussinsuu oli suljettu tiiviisti punaisella muovinauhalla, jota aukaistessa katkaisin yhden kynsistäni. Palasin pimeän ja kylmänkolkon autotallin läpi hissille imeskellen murheellisena sormeani, josta kynsi oli lohjennut, ja eikö tullut taas mieleen uusi ja vielä parempi kirjaidea:

Kampin ja rautatieaseman välillä metrotunnelissa joukko kännissä örveltäviä kaljapussi-kirjallisuuskriitikoita syö vahingossa vuoden annoksen viagraa ja päättää elää sellaisen elämän, josta kasvaa Putte Wilhelmsson.

Idean syntymistä saattoi autaa se, että siinä Parnassossa oli julkaistu Putte Wilhelmssonin kirje jollekin toiselle kirjallisuuskriitikolle, jossa, hieman tässä sanomaa lyhentäen, sanottiin, että se toinen kirjallisuuskriitikko ei ole pelkästään tyhmä vaan lisäksi sivistymätön, ja Putte Wilhelmsson todisti lisäksi itse eläneensä tarkoituksellisesti sellaisen kiihkeänsurullisen kirjallisuuselämän, josta kasvaa juuri kriitikoksi. Samalla, kun päätän elää itsekin sellaisen elämän, saan uuden kirjaidean:

Planeetta Zerbak’illa elävä seksihullujen urbaanien kannibaalien joukko yrittää voittaa joukkosuunnistuksen maailmanmestaruuden. Kilpailua käydään synkissä korvissa, joissa harhailee sabotoitujen karttojen vuoksi eksyneitä, hyvinsyötettyjä naissuunnistajia.

Vaikka idea on erinomainen, hylkään sen melko pian, koska ajattelen, että Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaminen SciFi:llä saattaa olla vaikeaa. Varsinkin nyt, kun palkinto annettiin juuri äskettäin jollekin Doris Lessingille, joka, kuten kaikki Arvoisista Lukijoista hyvin tiennevät, on tieteiskirjailija. Epäilen, että jopa Erkon ja Finlandia-palkinnon jakajadiktaattorit ylenkatsoisivat tieteiskirjallisuutta. Vaikka saihan dramaturgi Johanna Sinisalo aikanaan peikkokirjallaan Finlandian. Tosin kirja taisi olla fantastista realismia eikä SciFiä, mutta en ole tästä aivan varma. Kirjoittaako hän vielä?

Tätä ajatellessani olin tullut huoneistomme ovelle, jonka olin unohtanut lukita. Juuri, kun puoliso oli moittimaisillaan huolimattomuuttani, välähti päässäni uusi idea:

Kutistuttuaan neljännekseen normaalista koostaan juomalla sinistä tenua työtön kirjallisuuskriitikko päättää iskeä Ässien jääkiekkojoukkueen cheerleaderit yhden toisensa jälkeen.

Tämä idea toimisi mielestäni monella tasolla. Siinä olisi postmodernia uhmaa, tieteen ikäviä sivuvaikutuksia ja rakkauttakin. Intoani häiritsi jossakin määrin se, että julkaisijan löytäminen tällaiselle urbaanieetokselle olisi ehkä vaikeaa ahdasmielisessä ajassamme.

Kirjalliset ajatukseni keskeytyivät muutenkin, koska puoliso ei pelkästään moittinut minua lukitsemattoman oven vuoksi, vaan työnsi vihaisesti imurin käteeni ja käski siivota lukutuolini ympärille kertyneet joulupiparimurut. Lisäksi hän uhkasi, että hyvin istuviksi muotoutuneet samettihousuni heitettäisiin roskiin, ellen antaisi niitä pestäviksi.

Täysin ansiottomat moitteet masensivat innokasta kirjallisuusmieltäni. Ja hyvin alkanut kirjallisuusiltani päättyi tylysti housuttomana imurin ja pesukoneen ujellukseen. Päätin kirjoittaa kaikki hyvät ideani kuitenkin muistiin heti kun kotitöiltäni ehdin, jos muistan.

P.S: Omien kirjaideoiden jatkoksi voi hyvin kokeilla vaikkapa tällä saitilla (Script Frenzy!) olevaa ideageneraattoria nimeltä Plot Machine.