Erkko-yhtymän aivopesua kaipaa vasta

Todella, kun se puuttuu. Belgiassa pohjoismaalaisia lehtiä levittänyt yhtiö on mennyt tämän vuoden alussa nokilleen sillä seurauksella, että suomalaistenkin lehtien, mm. Iltasanomien ja Hesarin, saaminen Brysselissä on tyrehtynyt tyystin.

Tämä panee ajattelemaan lehden todellista merkitystä.

Hesaria olen tietysti kunnon suomalaisena lukenut niin kauan kuin muistia riittää. Erkkojen puristusote suomalaisten mielipideilmastossa on tietysti meille kaikille itsestään selvyys, niin kuin Kekkosen vaalivoitto (eikun siis Halosen) tai KOM-teatterin tasapuolinen suhtautuminen yhteiskunnan moniarvoisuuteen. Hassua on, että kun tällaisesta puristuksesta pääsee välillä eroon, sitä kaipaakin yht’äkkiä aivan vietävästi.

Lehden – niin kuin kirjankin – lukeminen internetillä on vieläkin jotenkin vierasta.

Kyllä sitä tietysti tyytyväisenä toteaa internetinkin välityksellä, että onko Nykänen vankilassa vai naimisissa tai ovatko kaikki rallikuskit alkoholisteja, kun sellaisia juttuja ei kuitenkaan viitsi otsikkoja ja ingressin muutamaa sanaa lukuun ottamatta edes lukea. Mutta lehden haluaa tiiviisti kiihkosta kostuviin nyrkkeihinsä, jos lukee Olli Kivisen, tuon Suomen lehdistön europropagandan etäispesäkeen omahyväisiä kannanottoja – kolumnistithan olivat oman kulta-aikansa bloggareita – tai miten Alpo Rupin Pullapoika-sarjakuva pärjää sarjakuvafestareilla Dilbertin rinnalla.

Ns. lehden näköispainoksen lukeminen 15-tuumaisella näyttölaitteella on täysin toivotonta ja mieltätyydyttävä paperin kahina siitä kuitenkin puuttuu, vaikka lukeminen jotenkin tihrustamalla onnistuisikin.

Eli jos belgiansuomalaisten äänet ratkaisevat väärän presidentin valinnan tulevissa vaaleissa, asiasta voi surutta syyttää Erkkoja ja heidän lehtiä jakavia lahtarikätyreitään.

Tosin Rauno Räsänen kertoo eilisessä blogissaa otsikolla ’Muinaista ’feminismiä’ miksi Halosella on voittamaton rako Niinistöön nähden jopa mielipidemittauksissakin.