Kuuntelen Elisabeth Leonskajan soittamia Chopinin nokturnoja samalla, kun olen kiitollisena lueskellut eilisen yksivuotissyntymäpäivän vuoksi saamiani onnitteluja. Musiikkimakuni ei ole kovin kehittynyt (pidän vanhasta muistista ja tuttuudenkin vuoksi Katri-Helenasta ja näistä nuoremmista naislaulajista erityisesti Maija Vilkkumaasta, jonka laulamaa Se ei olekaan niin (huom. Saara) kuunnellessa on kyyneleet aina joko nielussa tai poskella), ja Chopinin musiikista pidänkin eniten juuri kaikkein helpoiten pidettävästä Nokturnosta Opus 9/1 B-molli-Largetto, jota tämä Elisabeth Leonskajakin taitavasti tapailee albumissa, jonka nimi on yllättävästi Chopin: Nocturnes.Pidän myös ostereista kovasti. Ja syön niitä hyvällä ruokahalulla, vaikka kutsunkin itseäni häpeämättömästi kasvissyöjäksi. Tämä annettakoon anteeksi, koska en syö mitään maaeläimeksi luokiteltavaa, enkä useimpia merieläviäkään, vaikka lohen, sillin, ostereiden, simpukoiden ja grillatun meriahvenen suhteen teen poikkeuksen.
Eli syön siis mielihyvin ostereita.
Tämä totuus putkahti mieleeni seuratessani virtuaaliystävä Kauran (kiitos vaan onnitteluista, Kaura) Viistolla pinnalla löytynyttä linkkiä Jenni-Juulian Vammaisen vartalon kuvat-blogille, jossa J-J puhui mm. NIMBY-ilmiöstä (muistattehan Arvoisat Lukija, NIMBY eli not in my backyard). J-J oli mm. lukenut Ritta Kuparisen väitöskirjaa nimeltä Ei meidän naapuriin. Yllytän kaikkia lukijoita vierailemaan J-J:n ajatuksia herättävässä blogissa. Virtuaaliystävä SusuPetal oli myös käväissyt siellä ja todennut omapäisesti, että Every man is an island. Hän on juuri kirjoittanut omalla saitillaan homo-novellin ilmeisesti Brokeback Mountainin elähdyttämänä, tosin en tiedä tätä elähdyttämisjuttua aivan varmuudella.Mutta niistä mielellään syötävistä ostereista piti siis mainita. Ja syynä on tällä kierroksella löytynyt bloggari Rita Maestra, joka vierailee suurlöhetystöissä ja kertoo osteri-vitsejä, yksi löytyy täältä. Rita kertoo myös otsikolla Favole in Italiano mitä La Bella Addormentata nel Bosco tarkoittaa.
Hyvä Rita Maestra, huumorintajusi on ilmiselvästi mielenkiintoisella tavalla omituinen. Minä aion kuitenkin edelleen syödä ostereita milloin vain rahat ja tilaisuus sen sallivat. Ja niiden kanssa sopii tietysti erinomaisesti mikä tahansa kuiva chablis, erityisesti La Chablisiennen Grand Cru, ja jos rahat eivät siihen riitä niin heidän Petit Chabliksensa - edes vuodelta 2003 - ei ole ollenkaan pahaa.
11 kommenttia:
Tuo oma juttuni "Tupaantuliaiset" osui sattumalta samaan saumaan Häiriöklinikalla käydyn keskustelun kanssa -ehkä Kirsti sai kimmokkeen lähteä leffaan luettuaan "homoeroottisen" postaukseni eilen :) Ei vaineskaan, kyseessähän ei ollut tarina homoista vaan homofobiasta.
Every man wants to be an island, ehkä se on pikemminkin niin, ainakin silloin, jos jotain liian outoa tai vierasta, näin ollen siis pelottavaa- tulee liian lähelle.
Jenni-Juulian blogi on todellakin tutustumisen arvoinen.
Minäkin pidän Maija Vilkkumaasta, sanoituksista erityisesti. Katri-Helenaa en juurikaan kuuntele vapaaehtoisesti :)
Novellissa oli hyvä buildup loppua varten. Homofobiastahan Brokeback Mountainissakin on pitkälti kysymys.
Ymmärsin hyvin sen island-jutun, lasikaapissa tässä itsekukin tietysti istuu kivi kädessä.
Katri-Helenalla on ollut vuosikymmeniä lämmin paikka sydämessäni, eikä tottumuksistaan ole helppo päästä eroon, jos edes haluaakaan;))
Lasikopissapa hyvinkin, ja heittäköön se ensimmäisen kiven, joka ja niin edelleen.
Kyllä Katri-Helena kannattaa pitää edelleen siellä sydämessä, ihan hyvä tottumus :)
Mietin noita ostereita ja muistaakseni olen niitä kerran-pari maistanut, mutta koska mielikuva on niin hatara, päättelen, etteivät jättäneet sen kummempia makunautintoja jälkeensä. Vetisiä? En minä muista. Vähän sama juttu etanoiden kanssa, eivät tehneet vaikutusta. Sen sijaan em. ruokien kera hyvä viini puolustaa aina paikkaansa :) Kuten muutenkin.
Ostereista sanotaan, että niitä pitää syödä 11 yhdeltä istuimelta. Sen jälkeen niistä tykkää aina. Muistaakseni omat ensimmäiset kokemukset eivät olleet kovin myönteisiä.
Mutta niinhän se ensimmäisten kokemusten suhteen usein on:))
Kuinka pahalta tupakkakin maistui aluksi ja vetää vaan täytyi. Onneksi on pääässyt ainakin siitä paheesta irti.
Liitin sinutkin omivaltaisesti Nimby-linkkeihini :-)
Kiitos kunniasta, hienossa seurassa näytän olevan.:)
Kaura, varovainen lisäys vielä tuohon yläpuoliseen ajateltuani mitä sanoit omassa blogissasi. Kyllä tämä lastu pääasiassa oli tarkoitus olla Nimby-kannanotto. Mutta tapani mukaan sotkeuduin sukkiini vertauskuvieni kanssa. Osteri vitseineen oli sitä itseään, ja niin oli se italiankielinen Prinsessa Ruusunen-viitekin. Oppimismielessä minä näitä lähinnä kirjoittelen (niin kuin kai elänkin), ja tämäkin palaute oli hyvä opetus hämäräpäiselle kirjoittajalle;))
Ai niin, puhuin sivuamisesta varovaisuussyistä, kun en ollut ihan ikuvarma siitä, oliko tämä pääasiassa nimbyaihelmasta vai ei. Tekstimuotoisessa kommunikatsiuunissa tulee usein väärinkäsityksiä ja siksi olen joskus ylivarovainen ja siitäkin voi tulla väärinkäsityksiä jne. Mutta linkkiä seuraavat saavat onneksi muodostaa mielipiteensä itse alkuperäistä lukemalla :-)
(Tuopas lähti koneelta kummallisen näköisenä tuo edellinen kommenttini. Poista pois häiritsemästä jos viitsit!)
On pakko tunnustaa, että 'Katson autiota hiekkarantaa' ja 'Mun sydämeni tänne jää' kuuluvat ikuisiin suosikkeihini.
Ostereista... täällä meillä päin ne vasta hyviä ovatkin! Tykkään eniten pienistä ja kiinteistä. Ja purematta en niele!
Näköjään ei poistaminen nyt onnistu.
Viimeksi viime viikolla söinkin ostereita Victorian puolella, tarkemmin sanottuna Melbournessa paikassa nimeltä Vin Cellar Prahran, joka on muistaakseni High Streetillä lähellä Chapelia. Suosittelen myös ostereiden vuoksi. Muukin ruoka on tosi hyvää, varaus tarvitaan on niin suosittu. Minä lutkuttelen niitä ostereita mielihyvin kanssa ennen nielaisua, kuorenpalat ottaa joskus päähän:))
Tykkään Katri-Helenan monista kappaleista, mm. Aiti meri Isä maasta. Sitä on mukava hoilata mukana tällaisella vähäisemmälläkin taidolla.
Heh. Kiitti. :)
Lähetä kommentti