Kuva: Näyttelijä Danny Glover (mm. Lethal Weapon-elokuvat) vastustaa kuolemantuomioita.
Kuolemaantuomittujen puolustus, riippumatta todistusten pitävyydestä, on useimmiten syyllisyyden kieltäminen. Mikä tietysti on inhimillistä ja ymmärrettävää. Syyllisyys kielletään jopa tapauksissa, joissa se on ensin myönnetty. Tämäkin on täysin ymmärrettävää.
Useimmiten kuolemaantuomittu on suljettu selliinsä odottamaan tuomion täyttöönpanoa. 'Tavalliset' ihmiset voivat rauhassa unohtaa, että tuomittu on ihminen. Oikeuslaitos ja usein julkinen sana pyrkivät epäinhimillistämään tuomitun, rikoksen yksityiskohtia julkaistaan tarkkoine kuvineen, erityisesti sellaiseen erikoistuneiden lehtien toimesta. On lähes mahdotonta nähdä ihmistä kuvien takana, kumpaakaan ihmistä ehkä - uhria tai tekijää.
Washington Post kertoo perjantaina amerikkalaisesta Vernon Lee Evans Jr:sta, joka on tuomittu kahdesti samasta kaksoismurhasta kuolemantuomioon Marylandissa, USA:ssa. Tuomion mukaan hän suoritti vuonna 1983 palkkamurhan, jonka kohteina oli kaksi häneen liittymättömän huumeoikeudenkäynnin todistajaa: 27-vuotias David Scott Piechowicz ja tämän käly Susan Kennedy, joka oli 19-vuotias. Evansin tyttöystävä todisti tätä vastaan oikeudenkäynnissä.
Evans on tuomion jälkeen ja saatuaan julkisuutta kieltänyt murhanneensa uhreja. Todisteet näyttävät vankoilta, mutta minun on tietysti mahdoton sanoa mitään siitä puolesta.
Evans on kuitenkin aloittanut blogin, jossa hän mm. jakaa viisauttaan kenellä tahansa, joka lähettää kysymyksiä kuolemantuomiota aktiivisesti vastustavalle Ginny Simmons'ille, joka välittää ne Evansille ja jullkaisee vastaukset blogissa nimeltä meet Vernon.
Eli Evans on Vuorten Viisas, jota voi lähestyä ei suoraan vaan edustajansa välityksellä, joka välittää tämän viisauden hedelmiä meille tavallisille ihmisille.
Tämä on taas mielenkiintoinen moraalinen dilemma, onko oikein, että kuolemaantuomittu saa pitää blogia? Onko oikein, että ihmiset kyselevät tämän mielipiteitä sekä yleisistä, mieltään askarruttavista asioista, että tästä nimenomaisesta kuolemantuomiosta? Onko oikein että aktivisti Simmons auttaa tuomittua miestä? Onko oikein, että hän saa vakuutella syyttömyyttään, vaikka todisteet on kahdessa oikeudenkäynnissä todettu riittäviksi tuomion langettamiseksi?
Ja tietysti: onko oikein, että sivistysvaltio langettaa kuolemantuomioita?
Siinäpä taas purtavaa tätä bloginpitäjää viisaammillekin ihmisille. Itselläni moraalirihmastot aivoissa, varsinkin vasemmalla puolella, ovat vahvasti sotkussa. Oikea puoli tietää varmuudella, että kuolemantuomio on jäänne ihmiskunnan raadollisemmasta menneisyydestä ja pitäisi ehdottomasta kuuluakin sinne.
Arvoisalla Lukijalla saattaa olla tässä asiassa paljon selkeämpiä ajatuksia kuin itselläni.
Ja lopuksi, Vernon antaa tämän neuvon huolestuneelle brasilialaiselle Felipelle:
You could have friends if you stopped being on guard. Your music is a
perfect tool to lure a friend. Everyday should be a blessing because you can get
up and do something you really like doing. I’ll tell you what, summer is coming,
set up somewhere and just start playing in that location a couple of days and
see what happens. Instead of going to the movies, go somewhere where men and
women play music.
Mitäpä siihen lisäämän. Taustamateriaalia kuolemantuomiosta Amerikassa täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti