Dilbert'illä on viereinen ehdotus, jolla me tavalliset blogihenkilöt voimme luoda ympäristöllemme toimivan illuusion menestyksekkäästä ja potentiaalisesti hyvin tuottavasta blogista.Tai vaihtoehtoisesti, blogihenkilö voi harkita tehtävän delegoimista pätevämmälle mutta vain vähän ansaitsevalle henkilölle. Sediksen kommentoima Hesarin ehdotus työvoimaongelmien helpottamiseksi orjatyövoiman käytöllä on myös syytä pitää mielessä.
9 kommenttia:
Yksi hyvä keino laiskalle bloginpitäjälle on ulkoistaa bloginsa -tämä onnistuu houkuttelemalla aktiivisia kommentoijia paikalle. Suhteellisen tuotteliaana, mutta aika lyhytjännitteisenä kirjoittajana olen enemmän kuin tyytyväinen kommentoijiin, jotka tekevät blogistani paljon mielenkiintoisemman kuin mitä se alunperin oli.
Eri asia sitten, miten tämän saisi näyttämään tuottoisalta puuhalta. Tietenkin, jos henkinen pääoma lasketaan mukaan... mutta tuskin :)
Lukijoiden muuttuminen kommentoijiksi näyttää käyvän helposti joillakin tahoilla. Varmasti kaikki kirjoittajat (kuten esimerkiksi minä itse;) ovat jopa imarreltuja siitä, että joku vaivautuu lukemaan ja jopa kommentoimaan näitä harrastetöitä.
Minulla on huomenna blogivuosipäivä ja olen juuri miettimässä tuota tuottavuus- ja hyötypuolta ja aionkin sanoa siitä jotakin huomisissa lastuissani;)
Onnittelut etukäteen blogivuosipäivän johdosta!
Testi lähetys !!!
Kiitos SusuPetal, juhlien valmistelu on jo käynnissä:)
Tuli vielä mieleen tuosta, mitä kirjoitit, että joku vaivautuu lukemaan ja kirjoittamaan näitä harrastetöitämme. Näissä harrastajakirjoittajablogeissa kynnys kommentoida on varmaan matala, varsinkin kun bloginpitäjä vastaa kommentteihin. Ammattikirjoittajien blogeissa kun olen kierrellyt, niin vastaaminen kommentoijille ei ole yhtä itsestäänselvää -poikkeuksena Häiriöklinikka ja Sanat ja ehkä pari muuta. Näissä em. blogeissa lukija tietää, että kirjoittaja on ihminen, johon saa kontaktin ja joka vastaa kaikille, eikä vain harvoille ja valituille.
Kirsti on joskus lempeästi moittinutkin minua siitä, etten vastaile tarpeeksi nopsaan kommentteihin. Hän hoitaa itse sen asian hyvin. Ja siellä häiriöklinikalla näyttää olevan jossakin määrin vakikommentoijia myös, vaikka onhan siellä vieraileviakin.
Muistan, kun sain ensimmäisen kommentin, että se oli kuin olisi sertin saanut. Sinisen nauhan, ja tammenlehvät. Vähän oikein säikähti:))
Heh, samanlainen pelästys valtasi minut, kun tuli ensimmäinen kommentti. Minulla ei ollut edes tuttuja blogimaailmassa siihen aikaan ja kuitenkin joku löysi minut! Oli se hieno tunne -ja on edelleenkin :)
testi taas
Lähetä kommentti