Memeettistä sanailottelua

Sanojen Anita lähetti haasteen uuteen memeettiseen ilotteluun.

Väliotsikot puhuvat puolestaan ilman sen kummempia selityksiä. Kuitenkin vielä sanoisin, että kaikki ovat vaikeita. Millä kriteereillä esimerkiksi sana olisi lempisanani? Vaikea sanoa, mutta annetaan tulla mitä sylki suuhun tuo.

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

Hilla, kaunis, kaipaus, paluu, onnellinen, salaisuus

En kyllä osaa sanoa, miksi juuri nuo sanat pomppasivat mieleen, miksi juuri tuossa järjestyksessä. Haluaisin tietysti sanoa, että ne tulivat vapaasta tahdosta, mutta en voi vakuuttavasti niin tehdä.

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

Utuinen

Sekin pomppasi varkain mielen pohjamudista, enkä voinut muuta kuin panna sen näytille.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Niinmutta, kuules, perkele, toisaalta, kulta

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

No niitä on tietysti paljon, eikä ainoaa ja merkittävintä voi valita, merkitys on aina ajasta ja paikasta kiinni joka tapauksessa. Suomesta saattaisi tämä olla sielua lähellä:

Kaikki saavat, mutta komiat ensin. (Isostakyröstä)

Tai Persiasta vaikkapa tämä Omar Khajjamin kehoitus (oma käännös englannista):

Havahdu aamun ensimmäiseen valoon. Nouse ylös! Oi nuoruus, täytä kiireesti sielusi ruusuisella viinillä, joka pulppuaa aamunkajon kristalliastiasta.

Tosin tämä Korkea veisuun pätkä koskettaa sielua myös (en ole varma miksi?):

Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi, ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana

Ja Maria Jotunilta tulee tämä seuraava aforismi aforismeista:

Jos me välähdykseltä näemme jonkin totuuden ja luulemme keksineemme jonkin uuden viisauden, voimme olla varmat, että sadat tahi tuhannet ovat sen ennen meitä keksineet satojen, ehkäpä tuhansien vuosien kuluessa.

Ja kokeillaan vielä tämä joltakin tuntemattomalta:

Vahvat nauravat ja heikot itkevät mutta viisaat hymyilevät.

Mutta valituksi tulee kuitenkin tämä:

Ku torutaa ni kuuntele, ku pieksetään ni kääntele, ku kiitetään ni pierase.

Vaikka en ole kuitenkaan ihan varma sopiiko se edes tänne virtuaalikulttuurin läpitunkemaan blogistaniin.

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

Karju, vittu (ja sen johdannaiset), pirteä, kyrpii, kamala

Siis tässä on näiden sanojen arvostelusta kysymys, eikä sanojen takana olevista ideoista, vaikka se ei tietysti voi olla vaikuttamatta. Nuo v-alkuiset ja kyrpiikin tuntuvat kyrpivän erityisesti mieltä. En millään totu siihen, että hyvin nuoret naisetkin käyttävät niitä julkisuudessa ilman sen kummempia estoja. Onko sanoilta hävinnyt kärki niin tyystin, että ne eivät enää tunnut miltään. Omassa sielussani kärki vielä pistelee pahasti.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Anita valitsi omaksi fraasikseen tässä kategoriassa sanonnan ”Mitä kuuluu?”, joka olisi minullekin tullut ensimmäiseksi mieleen. ”Moi!” on toinen samanlainen. Mutta valitaan vaikka tämä:

Tämä maksaa maltaita.

Oi kun tuli oikein kylmänväreitä tuosta viimeisestä.

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

tuhatvuotissyntymäpäivä

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Opin tänään Iltalehdestä seuraavan sanan:

keskusdigisovitin

Että sellaiset sanat, taidan olla niin myöhässä, että "kaikki" ovat tämän jo tehneet. Tässä menköön haaste kaikille kilteille Suomen (ja ulkomaankin) bloggareille, jotka eivät vielä ole saaneet haastetta tai tehneet tätä haastamatta.