Pariisista paivaa

Terveisia Pariisista, johon oli pakko lahtea kiireen kanssa edustamaan itseaan ja organisaatiota myos yhteen kokoukseen. Paiva paistaa, lampoa on parikymmenta astetta ja hevoskastanjat tyontavat nuppujaan auki kohinalla niin kuin kevaaseen kuuluu.

Katselin juuri tauolla televisiosta etelakorealaissyntyisen joukkomurhaajan tunnustusta. Olipa kunnolla paansa sotkenut nuori mies. Eilen lueskelin hanen lyhytta "naytelmaansa" yahoolta; ei ihme, etta opettaja oli lahettanyt oppilaansa psykiatrille. Uskomatonta on, etta tama pystyi silti ostamaan kaksi pistoolia jostakin nurkkakaupasta, tosin toinen oli vain 0.22 reikainen hernepyssy, vaan kylla sillakin saa paahan tehokkaan reian. Mutta toisaalta Amerikkahan on vapaa maa, niin kuin taaz tuli todistettua.

Itsellani on sikali kosketusta tahan asiaan, etta pari vuotta sitten esittelin paperin yhdessa konferenssissa tassa samassa Virginia Techin talossa, silla kerralla ei ampujia onneksi nakynyt ja kaikki kokousedustajat taisivat paasta hengissa omiin koteihinsa. Huvittavaa asiassa on se, etta lahella oleva Washington on maailman vaarallisin suurkaupunki; tosin Lontoo yrittaa kaapata tata paikkaa itselleen. Tai ei se ehka huvittavaa ole. Tama campus, niin kuin useimpien yliopistojen Amerikassa, on vihrea ja viihtyisa, aivan toista kuin useimpien Suomen yliopistojen "campukset". Kylla siella olisi kevannut hyvin vaikka opiskella.

Nyt takaisin kokoukseen keskustelemaan sellaisista miellyttavista asioista kuin "conflict resolution algorithms", "complexity management" ja "tactical controller tools". Paatahuimaavan kiinnostavaa kamaa, Arvoisa Lukija ehka sanoo, ja on siina ihan oikeassa.

Huomenna takaisin Brysseliin, sunnuntaina pikavisiitille Hollannin tulppaanipelloille, jotka kuulemma ovat taydessa kukassa. Perasta kuluu, sanoi...kuka se nyt olikaan.