1.4.2006

Kaikki tiet vievät...

Ja sinne tästä on lähtö edessä.

Huomenna illansuussa Alitalian Airbussilla Roomaan ja hotelliin, jonka nimi on International Palace. Ei ollut ensimmäinen valinta, mutta roomalaiset hotellit eivät odottele matkustajia tyhjinä ja näin kävi. Hotelli on vanhahko, ei tosin yhtä vanha kuin kaupunki itse, AUC, Ab Urbe Condita, vai miten ne siellä Roomassa laskevat alkamisajankohdan. Romulus ja Remus litkivät naarassuden maitoa kai joskus 753 e.a.a. tai sillain. Jura Jukolan saitilta varmaan siihenkin saisi vahvistuksen, jos katsoisi kaikki vanhat postaukset. Ulkoa niitä ei nimittäin oikein kaikkia osaa.

Kuva: filosofikeisari Marcus Aurelius, joka oli myös kova poika sotimaan. Kuoli sodassa, jota kävi nykyisen Tsekin ja Unkarin alueilla, jossakin Wienin (latinaksi Vindobona) lähettyvillä.

Sunnuntai kuluu turistina, arkipäivät keskiviikkoon saakka kokoushuoneissa ja siksi illaksi kotiin. Ja torstaiaamuna 07:05'n Thalys-junalla 300 kilometriä tunnissa Pariisiin ja sieltä yhden päivän kokoukseen Bretigny-sur-Orge'n kaupunkiin - tai oikeastaan lentokentän reunalle - ja illansuussa takaisin Brysseliin.

Joten lentoa korkealla ja matalalla on tiedossa koko viikoksi.

Kuva: VR:n ensimmäinen tavarankuljetusveturi viime vuosisadan alusta

Nykyisin Pariisin junamatkaan ei mene kuin tunti kaksikymmentä minuuttia. Viisitoista vuotta sitten, kun aloin siellä täältäpäin ramppaamaan, matkaan kului Lillen kautta niin paljon aikaa, että ehti rauhassa nauttia hyvän monenruokalajin päivällisen viineineen valkoisen liinan peittämältä pöydältä. Tunnelma tosin ei ollut yhtä hyvä kuin Helsingistä Moskovaan kolkuttelevassa yöjunassa, mutta paljon parempi kuin näissä nykyisissä kiitojunissa, joissa ehtii hädin tuskin ahtaa naamaansa kuivahkon juustosämpylän ja heittämään perään purkin kokista tai instant-kahvit, ja hups - ollaankin perillä.

Lontooseen on täältä yhtä pitkä matka kuin Pariisiin, mutta junamatka Eurostarilla kestää Kanaalin alituksineen kaksi ja puoli tuntia, joskus enemmänkin. Englannin puolella radat eivät salli suurien nopeuksien käyttöä, ajelevat "vain" pariasataa paremmilla pätkillä, vaikka Ranskan ja Belgian puolella kiidetään kolmeasataa. Häpeä englantilaisille, jotka sentään aloittivat aikanaan koko rautatiekauden.

9 kommenttia:

marja-leena kirjoitti...

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tehdä meidät kateelliseksi, hmm? No kuitenkin, toivon hyvät matkat!!

hanhensulka kirjoitti...

Pariisiin meno on minulle "jokapäiväistä", joutuu käymään joka toinen viikko, joskus useamminkin. Roomassa ei tietysti pääse käymään yhtä usein, ja siksi esim. Juran lastuja on luettava haikean kateellisena, sen liäksi, että oppisi jotakin. Työmatkoilla sitä istuu kokoushuoneessa pitkiä päiviä, käy nopeasti syömässä ja aamulla takaisin kokoukseen. Ikuinen kaupunki ei paljoa tutummaksi tule työmatkojen avulla. Ei ehdi edes ehkä Paavin luona käydä.

Joten ei ole syytä kateellisuuteen. Kirjoitin tämän vain, siinä toivossa, että olisi olemassa lukija, joka ihmettelisi, jos ei tule uusia lastuja.

Ja kiitos toivotuksista:))

Anni kirjoitti...

Brittien rautatiet ovat tosiaan uskomattoman huonossa hoidossa. Ja tusinat eri yhtiöt, jotka siellä toimivat, eivät ollenkaan tunnu koordinoivan aikataulujaan, niin että yksinkertaiseen matkaan yhdellä junanvaihdolla kuluu koko päivä. Tai enemmän, sillä aika usein juna ei tule ollenkaan vaan on hajonnut jonnekin matkan varrelle. Tai sitten on tullut sentti lunta ja koko rautatieliikenne seisoo.
En ole koskaan käynyt Roomassa, vaikka Italiassa useinkin. Mutta nyt en kadehdi, sillä joulukuussa pääsen sinne viikoksi!

juha kk kirjoitti...

Ai ai ai sentään, että käy kateeksi! Roomaan..

Juuri olen merkillisellä kaiholla lueskellut, kuinka Morrissey äänitti uusimman sooloalbuminsa Ringleader of the Tormentors Roomassa, ja kuinka kaupungin romanttinen tunnelma on antanut oman värinsä levylle. Väriä on tietysti tuonut sekin, että levyn on tuottanut yksi legendaarisimmista rocktuottajista Tony Visconti. Viscontin ja Bowien yhteisistä seikkailuista olen vastikään lukenut loisteliaasta Bowien elämäkertakirjasta. Joku juuri sanoi, että elämäkerrat ovat pahinta junttiviihdettä, jota lukevat vain sellaiset, jotka ovat liian laiskoja lukemaan romaaneja. Olen eri mieltä. Hyvä elämäkerta on loistavaa ajankuvaa muutenkin. Huono tietysti on huono. Mutta niin on huono romaanikin huono.

Mirjam kirjoitti...

Onko noissa kiitojunissa (ajattelepa sanan vanhaa merkitystä, miten nostalgista!) ikkunoita? Minua nimittäin alkaa huimata jo näissä suomalaisissa pendolinoissa (joiden vauhti on n. 200 km tunnissa), jos katselen ohi vilistäviä puita ja taloja. Miten kestävät Bryssle - Pariisi-junan matkustajat vauhdin tulematta pahoinvoiviksi? Miksi matkan pitää taittua niin nopeaan?

Hanhensulka kirjoitti...

Ikkunoista on mukava katsella vilisevää maisemaa. Muistan sen jo vilisseen joskus hamassa nuoruudessa, vaikka junien vauhti taisi olla vain jotakin 60 kmt tai sillain. Tosin suomalaisen rautatien vieressä puut ovat lähempänä ja kulmanopeuden takia vauhti vaikuttaa helposti suurelta. Ranskassa ja Belgiassakin vieressä ei ole kuin peltoa ja kaukana näkyviä taloja, joten vauhdista ei saa hirveän kovaa vaikutusta.

Paitsi jos radassa on pienikin vika, silloin koko juna hetkuu rajusti ja tuntuu kuin putoisi siinä paikassa radalta. Jotenkin tulee silloin samanlainen tunne kuin Liisalle - vai oliko se Matille, en kunnolla enää muista - kun siellä Lapinlahden paikkeilla kulkivat sata vuotta sitten Ahon kertoman mukaan. Taisivat hekin ajatella, miksi niin kovaa pitää kulkea!

Rooma oli taas elämys, mutta siitä tuonnempana oikeassa lastussa kunhan tästä ehtii istua näppäinten äärelle pitemmäksi aikaa.

Gary kirjoitti...

Great work!
[url=http://ybzcpvdm.com/pmzf/oyiu.html]My homepage[/url] | [url=http://jdxwibzp.com/kvgw/ggea.html]Cool site[/url]

Lena kirjoitti...

Well done!
My homepage | Please visit

Otto kirjoitti...

Thank you!
http://ybzcpvdm.com/pmzf/oyiu.html | http://bforggrm.com/zkpa/xhdj.html