Suviyöt

Eilen aamulla pakkauduin Lufthansan Boeing 737-300 -koneeseen ja lensin Frankfurtiin ja sen "vanhankaupungin", uudisrakennetun Sachsenhausenin puolelle jokea ihailemaan kesäntulon merkkejä, joita sielläpäin Etelä-Saksaa on paljon enemmän kuin täällä hyisessä pohjoisessa, Brysselissä, johon palasin Lufthansan Airbus 319-100:lla illansuussa. Ja matka toi mieleen suviyöt.

Panitte ehkä, Arvoisa Lukija, merkille vanhojen suviöiden lämpötilat.

Vanhat suviyöt: heinäyö 23.4, viljayö 24.4. ja Kaali-Markun marjayö 25.4. kertovat minkälainen on tulossa seuraavasta suvesta. Heinänkorjuuilmat ennustetaan heinäyön lämpötilasta, viljankorjuuajan viljäyöstä ja marjojen poiminta-ajan marjayöstä. Jos niiden öiden aikana oli vuodenaikaan nähden kylmää, niin on kylmää vielä seuraavat 40 päivää, eikä kesästäkän kai tule oikein kunnollista. Brysselissä oli kohtuullisen lämmintä, mutta Brysselin ilma ei taida sinne Suomeen asti vaikuttaa.

Näiden vanhojen suviöiden lisäksi on lähes yhtä vanhat toiset suviyöt, jotka kai tulevat meille suomalaisille ruotsalaisilta ja alkavat 14.4. Tiburtiuksen päivästä, josta siis on myös laskettu Suomessa "virallisesti" kesäisen vuosipuoliskon alkavaksi.

Kuukausi sitten (25.3.) oli Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksen eli Maarianpäivä, josta sanotaan, että:

Mikä Maariana malolla (katolla), se vappuna vaolla.

Eli joillakin saattaa olla hyytävät juhlat tiedossa vapuksi, Pyhän Walburgan päiväksi (kuva vieressä). Ja muuten, jos haluaisi löytää linnunpesiä tulevana kesänä, niin Yrjön yönä (23.4.) olisi pitänyt käydä koettelemassa sonnin kiveksiä silmät kiinni. Joku Arvoisista Naislukijoista saattoi näin tehdäkin, jopa silmät auki sepposen selällään.

Ja sitten vielä, että jos Arvoisalla Lukijalle on siunaantunut lehmiä, niin näiden öiden aikana ne olisi pitänyt laskea ensimmäisen kerran tänä vuonna laitumelle. Toivottavasti ent. sonkajärveläinen taiteilija ja itäsuomalaisen nautakarjarodun puolestapuhuja Liina Lång (ent. Miina Maria Äkkijyrkkä ja vielä aikaisemmin ent. Riitta Loiva) muisti laskea lehmänsä pellolle, vaikka en osaa sanoa miten se kaupunkilaistuneelta taiteilijalta voisi kunnolla onnistua - ehkä lehmät voisi heittää yksitellen parvekkeelta pihalle kurahousuisten mukuloiden sekaan. Miinan lehmätaidetta on ollut näytillä mm. hylätyssä sorakuopassa Sonkajärven kirkonkylän ja viitostien Takkotiehaaran välisen tien varrella. Lienevätkö siellä enää, kun nyttemmin sonkajärveläiseten ja taiteilija Långin välit ovat viileät kuin suviöiden ilma?

Oma ennustukseni kesän säästä on, että heinä- ja elokuussa ei keskipäivällä ole kovin kovaa pakkasta.