Kiinalaiset tulee

Kuva: Kiinalaisen amiraali Zheng He'n yhdeksänmastoinen laiva 1400-luvun alusta

Me eurooppalaiset olemme olleet aina kulttuurisovinisteja ja kolonialistisiä riistäjiä, sehän on sanomattakin selvä.

Ajatus siitä, että joku laivan kapteeni purjehtii puolen maailman halki, rantautuu jollekin paratiisirannalle ja julistaa "löydetyn" maan tuhansien kilometrien päässä sijatsevan paljon pienemmän kotimaansa - ja erityisesti epämiellyttävän kuninkaansa - alusmaaksi, on vähintäänkin absurdia. Ranskalaiseen, espanjalaiseen, portugalilaiseen, hollantilaiseen, belgialaiseen ja varsinkin anglosaksiseen arroganttiin ja kristinuskon ruokkimaan yli-ihmiskäsitykseen se tietysti sopii oikein hyvin jopa siellä, missä paikallinen korkeakulttuuri oli ollut jo satoja - ehkäpä tuhansia - vuosia vanhempaa kuin koinsyömässä kotimaassa. Olivathan siellä ruotsalaisetkin omalta osaaltaan sörkkimässä, mitä isoisempien siirtomaaöykkäreiden pöydiltä tähteeksi jäi.

Suomi ja suomalaiset ovat tässä maailmanjaossa jääneet osattomiksi, ellei Ahvenanmaata lasketa alusmaaksi. Päinvastoin olemme olleet valloitusten kohteena, vaikka meillä ei juurikaan ole mitään aarteita siirrettäväksi emämaan - Ruotsin, Tanskan, saksan tai Venäjän, maailmanajasta riippuen - siirtomaaporvareille.

Voi olla, että ruotsalaiset eivät oikein edes katsoneet Suomea alusmaaksi, paremminkin huonommaksi, köyhemmäksi mutta eksoottiseksi osaksi omaa maataan niin kuin Z. Topelius Välskärin kertomuksissa kokee lukijoilleen osoittaa. Vähän niin kuin uusmaalaiset katsovat nykyisin savolaisia ja savolaismaita lehmisavuisine muistoineen. Tai niin kuin länsisaksalaiset katsovat vieläkin itäisiä alueitaan, vaikka nykyinen rautakansleri Angela Merkel onkin sieltä syntyjään. Merkelistä sanotaan hänen kotisvullaan aseistariisuvasti:

Häufig kocht dann die CDU-Chefin für ihren Mann, den Berliner Chemieprofessor Joachim Sauer. Am liebsten rustikal: Kartoffelsuppe, Schnitzel oder Forelle.

Eli kotona ei Saksan omasta "Iron Ladysta" ole tietoakaan. What a pussycat! Tai kotikissa ehkä pitäisi sanoa. Joku voisi ähkäistä, että naisen paikka onkin juuri siellä, oman ukkonsa ja keittiön lieden välissä. Mutta minä en tietysti uskalla sellaisia suustani päästellä.

Saksalaisista tulikin mieleen, että ilmeisesti jo valistuksen ajan filosofi Hegel ajatteli hyvin eurokeskeisesti, että ihmiskunta, kulttuuri tai miksi sitä nyt kutsuisi, on kehittynyt aasialaisesta alustaan, lähi-idän kulttuurien ja eurooppalaisen helleenisen/hellenistisen kulttuurin kautta kristinuskoon – eurooppalaisuuteen. Ja ihmiskunta/kulttuuri kehittyi kohti vapautta, rationaalisuutta (järjen suuruutta materian yli) ja (kaiken) ymmärtämistä ja sen sellaista.

Samanaikaisesti maailma on muuttunut: yhdentynyt, globalisoitunut, samanlaistunut. Indoeurooppalaisella kulttuurillamme on samaistavana, timantinkovana peitsenteränään englannin kieli, joka tunkeutuu kovimmankin kulttuurihaarniskan läpi halukkaiden paikallisten kätyreide avustamana.

Vanha ja epäilyttävä sanonta kuuluu, että ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, joillakin tasoilla se ehkä pitää paikkansa. Kulttuuri on järjestelmä, jossa kaikki ”on kytketty kaikkeen muuhun”. Meille ei oman kulttuurijärjestelmämme osalta ole olemassa ”ulkopuolista”, ei edes vaikka olisimme Pentti Linkola (joka on kuulemma aloittanut blogin pidon kirjeitse, vaan enpä ole nähnyt).

Me olemme "kaikki" sisäpuolella halusimme tai emme. Järjestelmän (tai sen osan) ymmärtämisen edellytyksenä olisi kuitenkin, että sitä pystyisi tarkastelemaan ulkopuolelta. Sisäpuolelta ei oikein näen mihin aika järjestelmäämme heivauttaa, ainakaan ennen kuin se on heivautuksensa heivauttanut.

Globalisaatio ei ole kuin sanana uusi keksintö. Ja ideoiden leviäminen on (aina?) tapahtunut taloudellisen ylivallan siivellä.

Kiinalaiset levittivät suuruutensa päivinä omia ideoitaan suurilla (kauppa)laivastoilla ja kertovat ylpeinä tarinoita Ming-dynastian (1368-1644, pääkaupunki Nanjing) aikaisesta eunukkiamiraali Zheng He:stä, joka purjehti 1400-luvun alussa laivastoineen satakaksikymmenmetrisellä, yhdeksänmastoisella lippulaivalla Tyynenmeren laidoilta Intian valtameren toiselle puolelle saakka, ainakin nykyisen Somalian rannikolle, ehkä jopa Afrikan eteläkärjen ympäri Euroopan porteille, Kap Verden saarille saakka. Eunukkiamiraalin entourage oli jopa kolmesataa laivaa ja 27,000 ihmistä ja koko poppoota varten kannettiin omat kiinalaisherkut, koska barbaarien ei tietenkään voinut olettaa syövän niin kuin kunnon kiinalainen kulttuuripersoona söi siihen aikaan.

Me ihailemme Kolumbusta, kapteeni Cookia tai portugalilaisia "maailmanvalloittajia", jotka paljon myöhemmin valloittivat maailman pienillä, jopa vain 30-metrisillä purteloillaan ja muutamalla kymmenellä tai sadalla miehellä. Erona on se, että kiinalaiset eivät halunneet "globalisoitua" vielä silloin - me eurooppalaiset sen sijaan halusimme.

Neljännes maailman asukkaista on nykyisin kiinalaisia. Lähes kaikkea, mikä on tuottamisen arvoista maailmassa valmistetaan Kiinassa. Ja kiinalaiset kuluttajat haluavat aliarvostetulle valuutalleen ostamisen arvoisia (länsimaisia) tavaroita.

Kuva: Presidenttien vaimot Valkoisentalon nurmikolla

Kiinan kommunistisella hallintovallalla on nykyisin inhimilliset ja stävälliset kasvot. Niin kuin naapurin aina-aurinkoinen KGB-Putin, Kiinan presidentti Hu Jintao on yhtä vähän pelottava kuin oma entinen äkkiväärä neukkuagenttimme Tarja Halonen. Ennen viime viikon tapamista George Bushin ja Hun välillä Washingtonissa amerikkalaiset ihmisoikeusaktivistit yrittivät saada Bushia ottamaan keskusteluissa esille Kiinan lupaukset ihmisoikeustilanteen korjaamiseksi ennen vuoden 2008 olympialaisia sanomalla mm:

In spite of promises to improve human rights, China continues to account for upwards of 80 percent of all executions documented in the world, tortures numerous people to death, and denies the right to freedom of conscience, expression, religion and association. (T. Kumar, Amnesty International USA Advocacy Director for Asia and the Pacific)

Presidentti Bush sanoi tapaamisen jälkeen mm. näin:

...Our trade relationship can become even stronger, as China adopts policies that allow U.S. companies to compete in China with the same freedom that Chinese companies are able to compete here in the United States. So we welcome China's commitments to increase domestic demand, to reform its pension system, to expand market access for U.S. goods and services, to improve enforcement of intellectual property rights, and to move toward a flexible, market-based exchange rate for its currency...

Ja presidentti Hu vastasi tähän tapaan:

...We will continue to pursue the strategy of boosting domestic demand and ensure fast and balanced economic and social development in China. This will create more opportunities for China-U.S. economic cooperation and trade. We will continue to advance the reform of the RMB exchange rate regime, take positive steps in such areas as expanding market access, increasing imports, and strengthening the protection of intellectual property rights, and further expand China-U.S. economic cooperation and trade...

Maailman rikkain mies, Bill Gates tapasi maailman suurimman maan presidentin Hu Jintaon ennen maailman äveriäimmän maan presidenttiä George Bushia, joten Bill saakoon viimeisen puheenvuoron tähän kiinalaiseen pyörähdykseen:

...With the recently announced cooperative engagement agreements with computer manufacturers to pre-load genuine Windows® operating systems, we see even greater opportunities in China and the chance to build long-lasting relationships with customers and partners in China...